Sama vanha tarina..
Tapasin töiden kautta miehen jonka kanssa sitten meillä oli vähän romanssin tynkää meneillään muutaman kuukauden. Ihan vaan kivaa pidettiin, vaikka hän puhuikin kaikkea mitä "tulevaisuudessa" voitaisiin tehdä, seurustelusta jne. Kerkesin jo ihastua häneen enemmänkin ja mielessäni kehitellä itsekin tulevaisuutta. Sitten se vain yhtäkkiä loppui, hänellä oli mukama todella kiirettä ja kaikkea muuta perus selittelyä, mutta silti oli todella mukava mulle töissä ja kyseli kuulumisia. Tietenkin loukkaannuin että hän vain noin lopetti yhteydenotot vapaa-ajalla, olisi riittänyt ihan vaan että hän sanoo että ollaan vaan kavereita, mutta ei.
Noh sitten jatkettiin vaan työkavereina vaikka flirttailua olikin vähän väliä, hän on vaan sujuva puheissaan ja on luultavasti tottunut saamaan sen mitä haluaa. Päätin että en enää halua kokea samaa pettymystä mutta silti joka kerta kun hän soittaa vaan kysyäkseen kuulumisia jne, tuntuu että unohdan täysin että hän kohteli niin huonosti mua.
Näin on jo monta kertaa käynyt; hän ehdottanut että käydään juttelemassa kuulumisia, sitten hänestä ei kuulukaan mitään ja taas minä olen se joka jää pettyneenä odottamaan puhelimen ääreen soittoa.
Nyt pyydänkin vaan hieman vinkkejä miten pysyä erossa jostain tälläisestä ihmisestä ja ylipäätänsä miten sanoa ei? Tiedän että parempi olisi vain unohtaa hänet kaikin tavoin, mutta sitä aina jää miettimään mitä jos hän onkin muutunut, tai mitä jos hän tällä kertaa ihan oikeasti, yksi iso mitä jos...
Tapasin töiden kautta miehen jonka kanssa sitten meillä oli vähän romanssin tynkää meneillään muutaman kuukauden. Ihan vaan kivaa pidettiin, vaikka hän puhuikin kaikkea mitä "tulevaisuudessa" voitaisiin tehdä, seurustelusta jne. Kerkesin jo ihastua häneen enemmänkin ja mielessäni kehitellä itsekin tulevaisuutta. Sitten se vain yhtäkkiä loppui, hänellä oli mukama todella kiirettä ja kaikkea muuta perus selittelyä, mutta silti oli todella mukava mulle töissä ja kyseli kuulumisia. Tietenkin loukkaannuin että hän vain noin lopetti yhteydenotot vapaa-ajalla, olisi riittänyt ihan vaan että hän sanoo että ollaan vaan kavereita, mutta ei.
Noh sitten jatkettiin vaan työkavereina vaikka flirttailua olikin vähän väliä, hän on vaan sujuva puheissaan ja on luultavasti tottunut saamaan sen mitä haluaa. Päätin että en enää halua kokea samaa pettymystä mutta silti joka kerta kun hän soittaa vaan kysyäkseen kuulumisia jne, tuntuu että unohdan täysin että hän kohteli niin huonosti mua.
Näin on jo monta kertaa käynyt; hän ehdottanut että käydään juttelemassa kuulumisia, sitten hänestä ei kuulukaan mitään ja taas minä olen se joka jää pettyneenä odottamaan puhelimen ääreen soittoa.
Nyt pyydänkin vaan hieman vinkkejä miten pysyä erossa jostain tälläisestä ihmisestä ja ylipäätänsä miten sanoa ei? Tiedän että parempi olisi vain unohtaa hänet kaikin tavoin, mutta sitä aina jää miettimään mitä jos hän onkin muutunut, tai mitä jos hän tällä kertaa ihan oikeasti, yksi iso mitä jos...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka niin, että alat kunnioittamaan itseäsi vähän enemmän ensin alkuun. Etköhän sä ns. fiksuna naisena tajua, että sua kävelytetään talutushihnassa. Luulisi sen erossa pysymisen ja EI sanomisen olevan suht helppoa. Töissä et muuta kuin tervehdi jos se ohi menee ja jatkat matkaasi, näytät ilmeilläsi ettei kiinnosta. Heität vaikka pienen valheen poikasen, että sä olet iloinen kun olet löytänyt yhden miehen ja kiinnostus on molemminpuolista. Jos näet tältä työkaveriltasi tulleen viestin, niin et vastaa siihen, etkä sen puheluihin.
Tajua että miehelle se kaikki on oikeesti vaan sitä "kivan pitämistä" ja silloin kun sille sopii ja sen oma muija ei ole häiritsemässä.
Näinhän se on, se vain tuntuu välillä niin vaikealta kun aivot ja sydän sanoo eri asioita. Ja kyllä oikeastaan tämän olen itsekin koko ajan tiennyt, mutta sen tarvitsee vaan kuulla joltain muulta niin se kuulostaa niin selvältä vastaukselta...kiitos! :)
Ei sen tarvitse olla ristiriitaista. Sanot vaikka, et tykkäät siitä ihmisenä, mut et voi hyväksyä sen käytöstä sua kohtaan, koska se on sua kohtaan loukkaavaa. Ja toivot sen ajattelevan asiaa. Mies voi sit päättää haluaako säilyttää sun ystävänään vai ei. Mutta ainakin on asiat selväksi juteltu. En usko, että sun kannattaa alkaa mitään temppuilemaan tuossa. Suoraan ja reilusti kissa pöydälle, sillä se selviää.
Luin Deidren stoorin ja muidenkin kommentit, itselle on käynyt samanlailla mutta takana on vuosia yhtä vuoristorataa, kissaa on nostettu pöydälle ja kaikki muutkin keinot käytetty. Olen vähän sellaisessa tilanteessa että kaikki tuntuu tyhjältä.....ja neuvonkin että paras tapa on vaan unohtaa eikä yrittää mitään enään eikä koskaan.Tuntuu siltä että se tyyppi parhaillaan nauraa ja nauttii siitä että sai taas toisen mielen sekaisin.Olen itselle tosi vihainen ja tekisi mieli huutaa ja haukkua se kaveri mutta mitä se hyödyttää. Nyt on vaan yritettävä jatkaa ja jaksaa.Kuuntele järjen ääntä älä tunteiden...ja tsemppiä!!