olet jos varattu nainen ihastuu sinuun (ja vielä kuin pahainen pikkutyttö) ja saat tietää sen? Ajatteletko automaattisesti jotain negatiivista? Odotatko jotain selitystä?
Näin kävi minulle ja nyt en tiedä minne pakoon lähtisin koko tilanteesta. Nukkumisesta tai syömisestäkään ei tahdo tulla enää mitään. Kunpa voisi siirtää kelloa taaksepäin ja toimia fiksummin, nyt tekee mieli painua vain maanrakoon :(
Näin kävi minulle ja nyt en tiedä minne pakoon lähtisin koko tilanteesta. Nukkumisesta tai syömisestäkään ei tahdo tulla enää mitään. Kunpa voisi siirtää kelloa taaksepäin ja toimia fiksummin, nyt tekee mieli painua vain maanrakoon :(
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tosiaalta se toki imartelisi muutenkin pöhöttynyttä itsetuntoani. Toisaalta tuntisin myötätuntoa tämän naisen miesystävää kohtaan, johon niiden tunteiden pitäisi kohdistua.
Negatiivistä asiassa olisi, etten kovin voisi kunnioittaa, puhumattaaan seurustella tällaisen naisen kanssa. Jos löisin hynttyyt yhteen sellaisen kanssa, kohta se taas ihastuisi johonkuhun uuteen ja minä jäisin lehdelle soittelemaan.
"Negatiivistä asiassa olisi, etten kovin voisi kunnioittaa, puhumattaaan seurustella tällaisen naisen kanssa. Jos löisin hynttyyt yhteen sellaisen kanssa, kohta se taas ihastuisi johonkuhun uuteen ja minä jäisin lehdelle soittelemaan"
Outo ajatuskuvio? Jos et luota naiseen ja naisen tunteisiin, niin mihin luotat? Mitä tekemistä kunnioituksella on tunteiden kanssa?
Tuollainen ihastuminen kertoisi ailahtelavaisesta luonteenlaadusta. Ja minä sentään olen hyväuskoinen hölmö verrattuna näihin neitsyt-friikkeihin.
Kunnioituksella on tekemistä järjen kanssa ja järki ja tunteet saattaat satunnaisesti kohdata toisensa ihmiskunnan parissa.
tuolla alempana kerroit viestiketjussa miten olet joskus mennyt sekaantumaan varattuun naiseen. Et siis kunnioita itseäsi laisinkaan? ja kehtaat nimittää itseäsi vielä hyväuskoiseksi hölmöksi..
kovin mustavalkoiselta kuulostat, sen kummemmin omia ihastumiseni tunteitani puolustelematta. Ne nyt vain sattuvat olemaan aidot, halusin tai en, nimenomaan en.
Ailahtelevainen mieli = epäkunnioitus?
Mielelläni oppisin elämääni ja tunteitani hallitsemaan niinkuin sinä, niin näinkään ei olisi ikinä päässyt käymään. Tai no oikeastaan olisiko se sitten enää oikeaa _elämää_?
en sellaisesta ihmissuhteesta ole ikinä kuullutkaan missä moista vaaraa - toiseen ihastumista - ei olisi olemassa.
Ja mitä järkeen tulee, niin voiko siitä nyt oikeasti puhua ihastumisen kanssa edes samassa lauseessa, sydämellä näkee mitä silmillä ei..
Neitsyt-friikeillä on pakkomielle naisen käytöksen kontrolloimisesta, sinulla tuntuisi se pakkomielle keskittyvän sinne tunnepuolen kontrolloimiseen?
Mutniin, jos järki ja tunne kohtaisivat ihmiskunnan parissa, niin kaikki olisivat sen kanssa, jota oikeasti rakastavat ja rakastelisivat vain sen kanssa, jota oikeasti rakastavat, mutta harvemmin homma menee niin järjellisesti. Joko ihmisillä ei ole tunteita tai sitten ihmisillä on tunteita.
Riippuu naisesta. Mutniin, jaa-a. Sitä suhtautuisi vähätellen (ei ehkä järkevin tapa suhtautua naisen tunteisiin, mut) ja epäillen. Tulisi tunne, että toinen käyttää ihastumistaan tekosyynä (siis minua) päästäkseen eroon huonosta suhteestaan; liikkeelle panevana sysäyksenä, josta saa voimia lähteä. Täysin eri asia, vaikka ero olisi jo täysin selvä ja muuttolaatikot tilattuna, mutta tuota rataa ne ajatukset kulkevat. Sitten taas, jos naisella ei olisi aikomustakaan lähteä nykyisestä suhteestaan, niin asia olisi täysin eri. Miksi minun täytyisi ylipäätään tietää ihastumisesta?
Niinsiis negatiiviset ajatukset selittyvät yksinomaan minun negatiivisella ajatusmaailmallani. Eihän ihastuksessa koskaan mitään pahaa ole; siinä ehkä, jos se johtaa toisten ihmisten loukkaantumiseen jne. Luonnollisesti negatiivisuuteen vaikuttaa se nainen ja omat tunteet häntä kohtaan ja kaikki muu jne.
epäilyksiä sitä varmaan tulee molemminpuolin tällaisissa tilanteissa. Joskus tuntuu että vilpittömille tunteille -jotka voi syntyä kaikenlaisissa olosuhteissa - tässä maailmassa ei ole oikein paikkaa enää.
Ne epäilykset tosiaan on paljon niistä omista tunteista kiinni. Tarkoitan että ihastuneena sitä helposti haluaa suojella juuri itseään, eli joskus sitä saattaa alkaa syyllistämään toista vain sen takia, vaikka oikeasti aihetta ei olisikaan..
..tai jotain tällaista kai, en ehkä ole paras keittiöpsykologi tässä tilanteessa, johon itseni olen hommannut, vetäydynpä pieneen itsetutkiskeluun...
"Tulisi tunne, että toinen käyttää ihastumistaan tekosyynä (siis minua) päästäkseen eroon huonosta suhteestaan; liikkeelle panevana sysäyksenä, josta saa voimia lähteä."
Niin, naisille riittää sysäykseksi eroon huonosta liitostaan ihastus (tai vaikka vain tieto siitä että jotain parempaakin on elämällä vielä tarjottavana). Miehille ei riitä eroaikeissa vain ajatuksen tasolle jäävä ihastus johonkin kolmanteen osapuoleen...miehet haluavat ensin aloittaa suhteen tämän ihastuksensa kanssa ennenkuin pystyvät jättämään puolisonsa.
Kumpi mahtaa moraalisesti olla enemmän arveluttavaa?
se voi naisesta riippua?
vaikea uskoa että kukaan kehittelee (ja miten?) itselleen aitoja ihastumisen tunteita vain päästäkseen eroon jostain?
Eikö tuollaisessa tilanteessa käy aika usein niin, että nykyisestä kumppanista aletaan kaivelemalla kailvelemaan tietoisesti tai tiedostamatta) negatiivisia puolia. Syntyy riitoja pikkuasioista. Vanhat erimielisyydet kaivetaan esiin. Ei vastaantulemisen halukkuutta sovittaessa. Mykkäkoulua ja mökötystä. Sitten kun toiselta osapuolelta pettää kärsivällisyys, niin siinähän hän vain osoittaa että on pohjimmiltaan kelvoton ja joutaakin jätettäväksi.
En käsitä, miten pelkkä ihastuminen voi olla moraalisesti arveluttavaa, jos ei se kohdennu sopimattomasti sukulaiseen, huomattavasti itseään nuorempaan henkilöön tai eläinkunnan edustajaan. Ihmisellä on kuitenkin kyky tuntea ihastumista ja jopa rakkautta useampaa ihmistä kohtaan, joten niiden tunteiden pakottaminen yhteen tiettyyn henkilöön ei ole mielestäni realistista. Toisen moralisointi tämän kokemien tunteiden vuoksi ei ole oikein. Toisen moralisointi tämän tekemien tekojen vuoksi on sitten toinen juttu.
Kyseessä oli siis vain minun pähkäilyni- ei aavistustakaan onko sellainen oikeasti mahdollista. Voihan sitä tietenkin alitajuisesti pettää itseään kokemaan jotain, mitä ei yleensä arkipäivässään koe ja sitä kautta kehitellä jos jonkinmoisia tunteita- tosia tai eivät. Ja sitten kun se arki muuttuu, niin huomaakin, että ne tunteet olivatkin jotain kuvitelmaa ja toinen ihminen toimikin vain jonain pakotienä? Minen tiedä.
hyvin pähkäilty, kuulostat fiksulta ja ajattelevalta mieheltä. Olen miettinyt kaikki mahdolliset läpi, että mistä nämä tunteet oikein ovat tulleet, mutta harmikseni en syytä ole löytänyt. Olisi helpompi tietää = olisi jotain mitään syyttää omasta pahasta olosta. Mutta tässä taitaa nyt ainoa lääke olla aika.
Enpä tiedä hyvin, pari kertaa vain joutunut pähkäilemään ja näin jälkikäteen ajatellen ei ehkä kovin järkevää pähkäilyä kuitenkaan. Mutta toisaalta mikäpä olisi...Niinno, mistäpä sitä tietää, mistä ne tunteet tulee? Jotain vain liikahtaa sisällä ja se on menoa sitten. Yksinkertaisin vastaus tietenkin olisi, että siinä ihastuksessa on jotain, mitä kumppanissasi ei ole ja jota kaipaat tai jotain, joka muuten puhuttelee sinua? On vain yksi keino saada asia selvile, eikä se ole se kaikkein helpoin. Että ajan kanssa vaan.
eipä sitä ehkä aina tarvi syytä ollakaan. Helpoin tapa lopettaa tämä on lähteä tästä suhteesta.
Rakastan kuitenkin miestäni, joten tämähän saattaa olla vain joku pidemmän luokan alamäki meidän suhteessa myös. No kumminkin - minusta ei ole oikein lopettaa suhdetta ihastumisen vuoksi, pakkohan sitä enempi on yrittää ja katsoa loppuun saakka ihan tahdonkin voimalla ei pelkän rakkauden.
Muuten sitä taas seuraavan (uskon jo nykyään että ihastumisia tulee hyvissäkin parisuhteissa, pidempien aikana ehkä useampia) mielenhairahduksen johdosta hyppää jälleen pois kelkasta. Argh, ei tämä silti mukavalta tunnu, mut näin olen/olemme nyt päättänyt.
No joku syy suhteen päättämiselle yleensä on, kuten myös suhteen jatkamiselle. Kai ne pitää vain punnita suhteessa johonkin, jonka uskoo olevan tärkeintä itselleen- olkoon sitten mitä tahansa. Voihan suhteesta pitää taukoa ja katsoa, miten homma lähtee sujumaan; ottaa aikalisää ja aloittaa uudelta pohjalta, jos tuntuu, että suhde on kehittynyt jotenkin väärään suuntaan tai jotain. Se ei tietenkään auta, jos on suhteessa väärän ihmisen kanssa, mutta selkiyttänee ajatuksia jonkun verran. Tai sitten ei.
Yleensä ignoroin nämä tapaukset, koska nainen ei suurella todennäköisyydellä pysty laadukkaaseen seksiin. Naisen motiivina on yleensä kostaa jotain miehelle.
Itselleni kävi juuri noin. Satuin vain hymyilemään väärässä (/tai oikeassa) paikassa. Mies taisi tulkita hymyni ja varautuneisuuteni vähän eri tavalla ja nyt sitten on meikäläinenkin ihastunut, puolivahingossa. Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa, kumpikin on hyvin tietoinen tilanteesta.
En itsekään tiedä miten toivoisin miehen jatkossa toimivan. Ehkä jonkinlainen selvyys asiaan olisi hyvä saada ja jommankumman on oltava asiassa aloitteellinen.
Ei ihastumista aina pysty järkisyillä/ omalla suhteella perustelemaan, se saattaa syntyä monesta osasesta, monesta kohtaamisesta, ilman ennakkovaroitusta. Itsekin olen varmaankin käyttäytynyt kuin pahainen pikkutyttö, niin suuri hämmennys asia ja etenkin yllättävä vastakaiku on minulle itsellenikin ollut.
Olen sitä mieltä, että varattuihin akkoihin en koske ja pilaa toisten elämää. Selvittäkööt asiansa sen miehensä kanssa. Pysykööt sen kanssa tai erotkoot.
ihastuminen ja sitten mahdolliset muut teot, vai luuletko että haluan sotkea asiat vielä pahemmin kuin ne jo ovat?!?
Mutta hyvä periaate sinulla kuitenkin, pitää kuitenkin sanoa että se päävastuu tilanteessa on tuolla "akalla", ei siihen suhteeseen noin vain mennä kolmanneksi, ellei lupaa ole saatu.
saamarin ahdistavalta se tuntuisi, oli kyseessä varattu tai vapaa nainen.
Ei anna luotettavaa ja hyvää kuvaa jos varattu menee laukomaan ihastumisestaan toiselle. Ymmärrän toki, että ihastuksia saattaa tulla ja alkoholin vaikutuksen alaisena voi lipsauttaa vähän mitä sattuu.