Hei kirjoitan aiheesta, joka on tosi koluttu jo,..mutta itselle tosi vaikea asia.
olen ollut sinkkuna 2 vuotta kohta...en keksi kyllä mitään hyvää sinkkuudessa..en ole yksinelijä. tykkään olla yksin, mutta kaipaisin jo parisuhdetta. olen 25 vuotta täyttävä tyttö, muuten kaikki ihan ok, olen suht tyytyväinen itseeni(vaihtelevasti =)) mulla on hyvä opiskelupaikka, koti, perhe jne..mutta se olennaisin puuttuu eli miesystävä. en tajua, mistä ihmeestä löytyisi asiallisia miehiä, tuntuu että vapaana olijat ovat jotain aivan muuta. olen treffipalstojakin kokeillut, sieltä ei mitään jäänyt käteen..baareissa en halua oikein käydä enää..ja sielt en usko että vakavaa juttua löytyy..
harmittaa, kun joudun vähän niinkuin vähättelemään ongelmaani...eli esitän että en tarvi miestä..näinkin pärjään..vaik asia ei ole niin. äitini jo on malttamaton että löytäisin jonkun..huomaa kai että olen parisuhdetta vailla..ahdistavinta on, että jotkut väkisin naittavat minua.kaverini mies mm.ihmetteli ääneen että olen sinkku ja oli muka "huolisssaan" ja koitti omaa kaveriaan kaupitella minulle! ihan kuin en sitten itse löytäisi sitä jos sen aika on.tosi ärsyttävää,tuli tosi alistunut olo.
mutta en enempiä jaarittele, jos vaikka vastauksia saisin..kiitokset..=)t.tyttö82
olisi helpottavaa kuulla,kellä muulla on samoja kokemuksia.
olen ollut sinkkuna 2 vuotta kohta...en keksi kyllä mitään hyvää sinkkuudessa..en ole yksinelijä. tykkään olla yksin, mutta kaipaisin jo parisuhdetta. olen 25 vuotta täyttävä tyttö, muuten kaikki ihan ok, olen suht tyytyväinen itseeni(vaihtelevasti =)) mulla on hyvä opiskelupaikka, koti, perhe jne..mutta se olennaisin puuttuu eli miesystävä. en tajua, mistä ihmeestä löytyisi asiallisia miehiä, tuntuu että vapaana olijat ovat jotain aivan muuta. olen treffipalstojakin kokeillut, sieltä ei mitään jäänyt käteen..baareissa en halua oikein käydä enää..ja sielt en usko että vakavaa juttua löytyy..
harmittaa, kun joudun vähän niinkuin vähättelemään ongelmaani...eli esitän että en tarvi miestä..näinkin pärjään..vaik asia ei ole niin. äitini jo on malttamaton että löytäisin jonkun..huomaa kai että olen parisuhdetta vailla..ahdistavinta on, että jotkut väkisin naittavat minua.kaverini mies mm.ihmetteli ääneen että olen sinkku ja oli muka "huolisssaan" ja koitti omaa kaveriaan kaupitella minulle! ihan kuin en sitten itse löytäisi sitä jos sen aika on.tosi ärsyttävää,tuli tosi alistunut olo.
mutta en enempiä jaarittele, jos vaikka vastauksia saisin..kiitokset..=)t.tyttö82
olisi helpottavaa kuulla,kellä muulla on samoja kokemuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin,ymmärrän mitä tarkoitat tavallaan,koska olen itsekin ollut nyt noin vuoden yksin ilman tyttöystävää..tuntuu välillä vaikealta,koska olen itse raitistunut ja muuttanut elämäntapoja ja periaatteitani\arvoja,joten en silloin myöskään halua kumppaniksi ihmistä joka juo.tms..
"ihan kuin en sitten itse löytäisi sitä jos sen aika on"
Muttet siis löydä kun aika ilmeisesti on? Mielestäni kavereitten kautta on helppoa ja vaaratonta tavata uusia, mukavia ihmisiä. Mikset siis ottaisi tarjousta vastaan?
no onhan se noinkin, mutta kun palaute ei tullut mun kaverilta, vaan hänen röyhkeältä mieheltään, joka päästää suustaan kaikkee yhtään miettimättä.
muttajuu, ei mulla sitä vasstaan olis että kaveriporukasta joku löytyis..=)
vähän liian viisaat ja "mediaaliset"sinkkumiehet
eivät välitä sitoa itseään kivireen eteen, koska näkevät tulevan, kuten sanoin jo kuin filminauhalta.
Nykynaiset ovat niin pinnallisia, että ei heidän kanssaan jaksa olla, ei vaan jaksa...yksin on hyvä,kun on ystäviä,sukulaisia, sisaruksia ja kiinnostava työ ja harrastukset ....etc
Minä olin aika lailla samanlaisessa tilanteessa melkein parikymmentä vuotta sitten. Nyttemmin olen alkanut tajuta, että tuolloin ne minulle sopivat miehet oli jo napattu, eikä minulle jäänyt yhtään.
Nyt olen yli nelikymppinen, ja iso osa niistä aikaisemmin sopivista miehistä on eronnut ja uutta etsimässä. Olen kuitenkin oppinut vuosien varrella itsestäni ja muista niin paljon, että en halua taakakseni miestä, joka kantaa mukanaan aviotraumoja, avioerotraumoja ja esimerkiksi elatusmaksuja (tai jopa niitä lapsia).
Sinäkin totut siihen väkisinnaittamiseen ja kummasteluun vuosien mittaan. Sinkkuus saattaa käydä voimille, mutta jossain vaiheessa tulet olemaan kamalan kateudenkin kohde vapaine elämäntyyleinesi. Tai sitten hommaat sen miehen, mutta sehän on helpommin sanottu kuin tehty.
Tsemppiä!