Suruni läheiseni poismenosta ilmenee kaiken siihen liittyvän lisäksi hillittömänä ylensyöntinä,olen alkanut syödä suklaalevynkin joka ainoa päivä.Toinen lähelläni taas ei syö mitään, ostaa ruokaa, jonka heittää pois tai itkee hillittömästi, jos pakottaa syömään edes jotain.Sitten käytän ylettömästi rahaa kaiken aikaa seuraamuksista välittämättä.Tiedostan kuitenkin koko ajan, että tämä käyttäytyminen tulee olemaan väliaikaista, en ole koskaan ennen käyttäytynyt näin.Kaikki ikäänkuin menee lekkeriksi.
Ehkä tälläinenkin käytös sitten kuuluu joillakin suruun.Harmi vain, kun ehdin lihoa ihan tajuttomasti ja sotkea kaikki asiani,ennenkuin lopetan.
Ehkä tälläinenkin käytös sitten kuuluu joillakin suruun.Harmi vain, kun ehdin lihoa ihan tajuttomasti ja sotkea kaikki asiani,ennenkuin lopetan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olin tilanteessa, jossa läheiseni oli hengenvaarassa, reagoin juuri noin kummallisesti..
en tiedostanut oliko nälkä vai ei. Söin kuitenkin todella paljon ja en tiennyt lähtikö se nälkä vai ei.
Lihoin jonkin verran .
Tunne oli kummallinen., en todellakaan tiennyt,olinko nälkäinen vielä. Söin ja söin.
Suruni syövereissä aloin minäkin suödä. Ehkäpä tämä on jonkinmoinen tapa yksinäisyyteen. En voi kertoilla omista tunteistani lapsilleni, vaikka he ovatkin yli kolmenkymmenen. Ajattelen, että heillä on oma elämäsä. Käypä niinkin, että ennenkuin olen lopettanut ruokailun, mietin että mitähän soisin seuraavaksi. Ulospäin näytän hyvin reippaalta ja iloiselta. En halua levittää murheita ympäristööni. Se siitä minun syömisestä. Mitas tehtäisiin?????
söin tuskaani.....
......kunnes huomasin olevani raskaana!!!
---ei edes tullut mieleen.....????
Ajattelen, että ehkä suklaassa on jokin ainesosa, joka tekee paremman mielen.Ainakin se tuntuu auttavan.En enää tunne kylläisyyden tunnetta ja kyllä se todellakin voi johtua yksinäisyydestä.Ehkä pitää hakeutua mahdollisimman paljon ihmisten ilmoille ja täyttää kaikki päivät menoilla, koska kotona kaikki kaatuu ja suru musertaa alleen.Yksi läheiseni sai eilen syöpädiagnoosin,paha mahassa ja etäispesäkkeitä, kuntokin on ollut hetken jo paha.Läheiseni kuoli vain 2,5 kk sitten ja nyt sitten olen mennyt surussa kaksi askelta eteen ja kolme taakse.Muutenkin minulla oli jo ennestään 3 syöpäpotilasta lähelläni, jotka eivät parane.Nyt reagoin sitten jo oksentamalla ja mahallani muutenkin.Elimistö meni itsestään sekaisin.Niin kävi ruumiinhakumatkallakin.Eli takapakkia tuli.Ei tosiaan kukaan muu ymmärrä kuin täällä muut surevat.Yritän myös säästää lapsiani.