Ihan mielenkiinnosta kiinnostaisi, että kun perheenlisäystä on tullut, niin miten teillä anoppi tai appi nyt kommentoivat, suhtautuvat jne. Kumpi on pahempi, appi vai anoppi?
Meillä asuvat kauempana, appi on pahempi päsmääjä, koska puuttuu tosi paljon elämään. On ostamassa sitä ja tätä lapselle, on arvostelemassa aina sitä sun tätä, aikoo antaa kännykät, karkkia heti vaan kun pystyy, vaikka meidän kanta asiaan toinen. On aika voimakas luonne, tosin eihän hän lastamme kasvata, siitä pidämme kiinni. Hän loukkaantuu sitten tosi pienestä, esim. jos käsken pesemään kädet. Meillä tapana pestä kädet kun tullaan "maailmalta". Pelottaa vaan jos hän ei pidä kiinni kasvatuslinjoistamme, niin lapsestammehan tulee "kieroitunut" ei siis tiedä miten toimia, mikä oikein väärin. Rakkautta ja hyvät jutut tervetulleita muummoilta ja vaareilta, mutta jotenkin pitäs koittaa yhteisymmärryksessä nämä kasvatukselliset opitkin tehdä esim. karkkipäivät ym.
Meillä asuvat kauempana, appi on pahempi päsmääjä, koska puuttuu tosi paljon elämään. On ostamassa sitä ja tätä lapselle, on arvostelemassa aina sitä sun tätä, aikoo antaa kännykät, karkkia heti vaan kun pystyy, vaikka meidän kanta asiaan toinen. On aika voimakas luonne, tosin eihän hän lastamme kasvata, siitä pidämme kiinni. Hän loukkaantuu sitten tosi pienestä, esim. jos käsken pesemään kädet. Meillä tapana pestä kädet kun tullaan "maailmalta". Pelottaa vaan jos hän ei pidä kiinni kasvatuslinjoistamme, niin lapsestammehan tulee "kieroitunut" ei siis tiedä miten toimia, mikä oikein väärin. Rakkautta ja hyvät jutut tervetulleita muummoilta ja vaareilta, mutta jotenkin pitäs koittaa yhteisymmärryksessä nämä kasvatukselliset opitkin tehdä esim. karkkipäivät ym.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Appivanhempasi asuvat kauempana ja pelkäät että romuttavat koko lapsosen kyläillessään. Chillaa vähän, sulla on lapsi, ei koira.
Jep, taidat olla oikeassa, kun sain viestisi. Onneksi eivät ihan naapurissa asukaan. Mut aattelin vain kysellä miten teillä muilla. : ) : )
Tuossa vieressä on palsta ihan anoppi- ja appikeskusteluja varten. Älä viitsi ängetä tälle palstalle.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&subcat=630
Kyllä nuo appivanhemmat ovat sukua siinä missä muukin suku. Mitä jos itse käyttäisit älliäsi.
Oli ihan asiallinen kysymys ja sopiva tälle palstalle. Älä lue viestejä, joiden otsikot ei miellytä. Voit vaikka laittaa aikasi järkevämpään hommaan, kun kiukutella kyselijöille. Vai eikö ole muuta tekemistä...
Kirjoita tuo sitten muillekin tälle palstalle kirjoittaneille. Piti vielä piikitellä, pistetyyppi. Haista sinä pitkä paska. Älä änkee näille sivuille. Minähän en sinne appi- ja anoppipalstalle änkee. PISTE.
Opettele kirjoittamaan, jookosta? Pistettä ei tule esim. nimimerkin perään.
Pitikö sinun ihan toistamiseen ängetä tälle palstalle?
Älä tule, vaan mene viereiselle appi- ja anoppipalstalle etsimään apua ongelmiisi, kun niin epätoivoisesti yrität etsiä niitä täältäkin, vai oletko seriffi? Älä muille kiukuttele, jos apua et saanut. Mutta kiitos vinkistä, että on tuo toinenkin palsta. Lapsiperheelliset ehkä käyttävät kuitenkin tätä.
meininkiä on meilläkin... paitsi että asuvat lähellä. Anoppi on tosi asiallinen ja kuuntelee meitä siinä, miten lapsen kanssa tulee toimeen parhaiten, jne. mutta appi ei kuuntele yhtään ja pahinta kaikessa on, että ei tiedä lapsista yhtään mitään (omien lastensa kanssa ei aikanaan ole aikaa viettänyt).
Poikamme hermostuu aina hänen seurassaan, kun hän ei yhtään osaa kuunnella lapsen tarpeita, vaan retuuttaa tätä paikasta toiseen, jos lapsi esim. on keskittynyt leikkimään lattialla, kysyy jatkuvasti, miksi lapselle (8kk) ei voi antaa karkkia, pullaa, limsaa ja eikö nyt edes vähäsen... Kyllä rasittaa, mutta siedettävä on. Lapsen parhaaksi vaan pitäisi uskaltaa sanoa apelle vähän vastaan, mutta kun hän on helposti loukkaantuvaa tyyppiä, niin vaikeata on, kun ei haluaisi välejä rikkoa.
Tiedän, että voisin itse yrittää antaa apen juttujen mennä ohi korvien, mutta tuntuu vaan niin pahalta, että pitää minua ja miestäni ihan avuttomina, neuvoo suunnilleen, miten pitää peruna kuoria ja huomauttelee kylässä käydessään, jos jokin asia ei hänen mielestään ole hyvin. Minä en hyväksy, että joku tulee kotiini sanomaan, miten siellä pitäisi vaikka tavaroiden olla! Joo, no jos tästä ajan kuluessa oppis suodattamaan juttuja...
Tuntuu, että appi suhtautuu poikaamme hirveän negatiivisesti. Useimmiten, kun nähdään, homma menee aina sellaisella kaavalla, että ensin appi hyökkäävällä käytöksellään hermostuttaa pojan, ja sitten ihmettelee, kun lapsi kiukuttelee. Hän ei voi lainkaan sietää pojan itkua ja luultavasti hermostuttaa vielä lisää tätä, kun poika aistii, miten hermostunut appi on hänen itkustaan.
Kun poika syntyi, appi tuntui koko ajan odottavan, että lapsesta paljastuu jokin vika ja ihmetteli kauheasti, jos lapsi ei esim. osannut ryömiä 4 kk ikäisenä. Ei auta mitään, jos hänelle sanoo jostain asiasta, koska joko hän ei kuuntele tai sitte muisti on niin huono, että seuraavalla kerralla hän jankuttaa jälleen samoista asioista.
Toisinaan pelkään, että tämä asia vaikuttaa vielä pahasti minun ja mieheni väleihin, koska minä en vain kerta kaikkiaan osaa pitää näitä ajatuksia sisälläni, vaikka miten pahalta toisaalta tuntuukin valittaa miehelleni hänen isästään (vaikka hän toki myös tietää, millainen hänen isänsä on, mutta on vain tottunut siihen).
Anopin takia käyn kuitenkin melko usein vierailemassa heillä (vaikka usein verenpaine nousee), koska hän haluaa tietysti kovasti tavata ainoaa lastenlastaan ja toivon, että jospa appikin vielä jonakin päivä oppisi kunnioittamaan minua ja miestäni sen verran, että kuuntelisi, mitä meillä on sanottavana, eikä automaattisesti kohtelisi meitä toistaitoisina tunareina, jollaisia emme todellakaan ole.
Huh, olen alkup. ja tosiaan jos eivät ole veistetty ihan samasta puusta niin samanlaisia tunteita ainakin appemme meissä molemmissa herättää. Koitetaan kestää. Mua nyt helpottaa se, että asuu melkein 200 kilsan päässä. Onneksi. Ja minä sen lapseni kasvatan ja jos ei miellytä, niin ol´koon ja saa suuttua, jos jostain sanon. Sen olen päättänyt. VOimia sulle.
painaa eniten että teidän lapsi on se eka lapsenlapsi. Tietenkään te ette voi osata mitään kun ootte apellesi ainavaan niitä muksuja. Kyllä se siittä jossain vaiheessa avaa silmänsä ja ymmärtää lapsensa tulleen vanhemmaksi.