Olisi pitänyt katsoa tarkemmin isää, kun rakastuin hänen poikaansa. Isältänsä otti poika kaikki mallit kriisitilanteissa, vaikka sanoikin ettei pidä isänsä tavoista.
Ja mitä oli isä? Sentason ukko, joka uskoo siihen että nainen kuuluu hellan ja nyrkin väliin. On oikein lyödä, kunhan ei jää jälkiä. On oikein komentaa vaimoa kuten piikaa. On ehdottomasti oikein vikitellä muita naisia.
Vieläkö kuuntelet häntä? Edes ositusta ei voitu tehdä kuten aikuiset. Nyt vaadit asuntoa käytännössä itsellesi, ja tämä juttu saattaa mennä oikeuteen. Minä voitan sen, ja sinä maksat viulut.
Isäsi neuvoo: "Älä anna sen ämmän viedä asuntoa, vaadi sitä ja tätä". Isäsi, jolla ei ole hajuakaan laista osituksiin liityyen. Ja sinä kuuntelet häntä yhä.
Ja mitä oli isä? Sentason ukko, joka uskoo siihen että nainen kuuluu hellan ja nyrkin väliin. On oikein lyödä, kunhan ei jää jälkiä. On oikein komentaa vaimoa kuten piikaa. On ehdottomasti oikein vikitellä muita naisia.
Vieläkö kuuntelet häntä? Edes ositusta ei voitu tehdä kuten aikuiset. Nyt vaadit asuntoa käytännössä itsellesi, ja tämä juttu saattaa mennä oikeuteen. Minä voitan sen, ja sinä maksat viulut.
Isäsi neuvoo: "Älä anna sen ämmän viedä asuntoa, vaadi sitä ja tätä". Isäsi, jolla ei ole hajuakaan laista osituksiin liityyen. Ja sinä kuuntelet häntä yhä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän tuon tunteen.
Ex-avomieheni isä on suhteellisen kilahtanut ukko, joka hakkasi vaimoaan, harrasti vahvaa henkistä väkivaltaa perhettään kohtaan. Itseasiassa harrastaa vieläkin.
Olin aikoinaan niin pöyristynyt kun avokkini itkien kertoi tapauksista, en mainannut korviani uskoa.
Koko ajan tämä appikokelas yritti ja pyrki kaikessa vaikuttamaan poikansa elämään ja päätöksiin. (onneks sain olla suhteellisen rauhassa ja syrjässä, en otttanut millään kantaa mihinkään) Meidän asunnon ostonkin hän teki vaikeaksi (Hän tarjoutui kysymättä takaajaksi ja kiusallaan alkoi takaus kohdassa jossitella, sitten kun pankkiin olis pitänyt mennä hän ei kolmeen päivään vastannut puhelimeen, ok,todettiin että on parempi etsiä kaikessa hiljasuudessa uusi takaaja, ja meillekkin helpompaa ettei saa niskalenkkiä ja siitäkös meteli nousi ja sitä sitten kuunneltiin korvat punaisina kaksi vuotta meidän eroon asti.)
Kännissä soitteli aina ympäri kyliä (minullekkin kerran soitti humalassa ja kertoi että olen hänen poikansa kanssa vaan perintörahojen takia), meuhkasi oven takana kaatokännissä.
Lääkärikin olivat kuulemma mukana murhayrityksessä kun ei ollut kertonut että viinanjuonti aiheuttaa maksasyöpää, kun sellainen löydettiin. (mies kertoi minulle tilanteen kun oli isäänsä lääkärissä käyttämässä, siinä oli koko sairaala raikunut käytäviä myöten)
Appi muuten oman äitinsä rahat kavalsi jne jne..
Siis lista on loputon.
No, poika osottautui ajan mittaan aika paljon samaa sarjaa olevaksi (mutta lievemmäksi tapaukseksi, toistaiseksi).
Paskaa tuli niskaan sellaisella syötöllä ettei ollut tosikaan. Kokoajan epäiltiin jostain, yleensä pettämisestä (ja ihan turhaan, voin vannoa)
En enää oikein uskaltanut yksin kaupassakaan käydä kun tuli huutoa että olen siellä lorvaillut liian pitkään. Kaverit unohtui.
Opiskelin, tein töitä, ja hoidin itsekseni koko huushollin, SIITÄ HUOLIMATTA OLIN LAISKA.
Ihan sama mitä tein, aina tein kaiken väärin. Loppuvaiheessa tuli pari kertaa pataan ja sitten riitti.
Muutaman kerran sanoin ex-miehelleni että hän käyttäytyy paljon samalla tavalla kuin inhoamansa isä. Hänestä se oli hauska juttu, ja myönsikin sen ja nauroi lisää. Silloin oli pakko todeta ettei mies ihan täysillä käy.
Ollaanhan me ex-miehen kanssa ihan väleissä nykyään, mutta silti ihmettelen kuinka paljon sitä tuli kestettyä.
On muuten monelle ihan hyvä veuvo käydä katsomassa appi ja anoppi kokelaita, sieltä voi nähdä aika pitkälle mitä on oman kumppanin kanssa tiedossa.
Ihan loppuun että oman aviomiehen vanhemmat vastaa kyllä poikaansa. Appi rauhallisuuden perikuva, aivan ihana ihminen.
Anoppi, kiero huumorintaju, pilkettä silmäkumassa.
Mieheni on oiva sekoitus molempia. =)
Alkuoperäiselle! Jaksamista. kyllä se siitä helpottuu.
.
Yleensä oikeuteen viedyissä osituksissa nainen on se, joka suuresti yllättyy. Jopa niin yksinkertainen asia, että avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä, eikä avio-oikeus ole omistusoikeutta tuntiuu olevan ylivoimainen asia saada naisen kalloon.
Ehkäpä olet ansainnut kovakätisen kohtelun. Itsekkäät, omistushaluiset kätisijät usein ovat.
Onnea ja menestystä appiukollesi. Ehkäpä hänen poikansa valitsee seuraavalla kerralla paremmin.