mielestäni kun on jonkun kanssa yhdessä vakituisesti ei pitäis antaa kenenkään toisen päästä liian lähelle sydäntä tai antaa minkäänlaista mahdollisuutta sille että rakastuisi johonkin toiseen..
"toiseen rakastumisesta"
lollari
162048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Helppo sanoa..ei taida olla kohdallesi sattunut oikeaa rakastumisen tunnetta,taistele siinä sitten vastaan!Pelkkä katse voi riittää viemään sydämesi.
joo mutta antaa sen sitte jäädä pelkäks katseeks eikä tehä siit sit mitään sen isompaa..
Miks niin?
Ihan väkisin siit tulee isompaa jos käytännön syistä joutuu tapaamaan päivittäin.
Mitä pahaa on rakkaudessa?
Pelkkä katse vie sydämen. Ajatukset rullaa samaa rataa, vaikkei näkisi viikkoon.
On parempi nähdä. Muuten saattaa tulla hulluksi...
Kyllä on rakkaudet hellässä. Muuta eihän oikeassa elämässä sinänsä mitään rakkautta olekaan. Sen pitäisi olla synonyymi välittämiselle, empatialle, toisen kunnioittamiselle...jne.
Jos olet voimakkaasti ihastuvaa tyyppiä, ei parane parisuhteessaan lupailla liikoja.
Mikään ei ole kuvottavampaa kuin kaksinaamaisuus ihmiseltä, joka sanoo "rakastavansa" sinua...mutta tämähän ei koske sinua kun olet noin alapääsi vietävissä. Olisit nyt vain rehellinen asian suhteen. Ja tämä ei tosiaankaan koske vain sinua..
Itse olen käyttänyt juuri tuota menetelmää menestyksekkäästi koko parisuhteeni ajan.
Kun poistetaan sellaiset mahdollisuudet, että voisi rakastua, ihastua tai juurikaan edes kiinnostua jostain toisesta vakavasti, niin ei tule mitään ongelmia pettämisen suhteen.
IKÄVÄ KYLLÄ.
Suurin osa ihmisistä on sellaisia, etteivät he hallitse elämäänsä tai tunteitaan niin hyvin, että osaisivat toimia sen verran järkevästi ja vastuullisesti, ettei tapahtuisi kiinnostumisia muista kuin omasta kullasta.
muista kiinnostunut saa olla! Elämää eikä tunteita voi vältellä, mutta joitain tekoja kylläkin.
En tarkoita,että se oikeuttaisi jatkamaan pettämistä,tietysti jos rakastuu toiseen..on suhde parempi lopettaa kuin jatkaa..en ole kyllä itse mikään enkeli
mietippä mitä sä teet sun kumppanilles jonka kanssa olet yhessä ku se ei aavista mitään ja sä vaan sanot että joo se on nyt loppu löysin toisen jos entisessä parisuhteessa meni hyvin ennenku tapaa jonku ni miks mennä sitä hyvää juttua rikkomaan kaiken jälkeen
Meni hyvin...hyvää juttua..ihmisissä on se vika että ne tyytyy liian vähään!Hyvä suhde,ei korvaa rakkautta..turvallisuuden tunne ei tuo nautintoa.Elämää pitää joka hetki todella elää niin täysillä,että jos kuolisit seuraavassa sekunnissa..voisit sanoa eläneesi täysillä,ja että aika ei loppunut kesken!Tietysti toisten tunteet täytyy ottaa huomioon..
no ainakaan sun ei kannata hommaa nais-/miesystävää heti ku tulee joku uus kuvioihin ni vanha meneen vaa..en kyl tajuu...sitteku oisit sen toisen kanssa yhessä kenen takia exäs jätit ni sitku taas sattuu kolahtaan joku muu ni vanha taas meneen...justiinsa joo
Kun rakkaus iskee ei siihen voi varautua,eikä paeta.Omasta mielestä voi olla onnellisesti naimisissa lapsineen.Pysy sisällä laput silmilä!
Kyllä se voi todellakin tapahtua aivan yllättäen. Hän ilmestyy eteesi ja on kuin olisitte tunteneet iäisyyden, kaikki tuntuu vielä niin luonnolliselta. En olisi uskonut, että minä lankeaisin ja niin helposti. Hän saa minut tuntemaan itseni jumalattareksi ja hän on kaikkea sitä mistä olen unelmoinut...
Olen siis paha nainen nyt, mutta en kadu pätkääkään! En voi kertoa tunteistani, ja että haluaisin nähdä vielä. Se ei olisi oikein. Hän on vapaa minä en. Jatkan varmaankin omaa turvallista elämääni ja hän omaansa. En tiedä pystyisinkö edes olemaan vain ystävä.
Onneksi on muisto, jota kukaan ei voi viedä...eikä se ollut rumaa - uskokaa! Molemmat varmaankin tarvitsimme toisiamme, hetken. Joskus ehkä tiedän miksi.
Tuntuu kuin olisit kirjoittanut elämästäni.Sama tilanne,ja luultavasti sama ratkaisu edessä..eikä todellakaan kaduta,muistoilla siitä mitä tapahtui voisin elää kurjuudessa elämäni loppuun..kukaan,kuka sitä ei itse ole kokenut,ei voi ymmärtää..Kunpa vaan elämässä olisi todella varaa valita,niin kuin sydän sanoo.
on idealismia, ei tosielämää. Sydän ei paljon rakastumislupia kysele, siksi järjellä on yrittettävä hoidella nämä hommat.
Hän otti yhteyttä ja nyt en voi olla varma enää mistään, voisimmeko kuitenkin olla ystäviä? Tunnen syvää hellyyttä ja yhteyttä häneen, jota ei voi selittää mitenkään...tuntuu, kuin olisimme löytäneet toisemme vihdoin. Luulen, että en voi enää perääntyä...mitä teen?