Mielestäni flirtti on mukavaa ja piristää päivää kummasti aina välillä. Harrastamani flirtti on kuitenkin hyvin viatonta eli siinä molemmat osapuolet tietävät että kyse ei ole mistään sänkyleikkien esiasteesta. Enemmänkin kyse on platonisesta läpänheitosta. Huumoristiset keskustelut ja tilannekomiikka on parhainta hauskuutusta.
Itse en kaipaa siis silmäpeliflirttiä useinkaan, vaan nautin muusta huumorista. Tiedän että on paljon ihmisiä jotka aktiivisesti flirttailevat. Joidenkin tapausten kohdalla en voi välttyä ajatukselta, että flirtti on osoitus suuresta huomionhakuisuudesta. Muun muassa työpaikallani on hieman pullea nuori naisihminen, joka on ollut pitkään sinkkuna eikä seurustelusuhteesta tietoakaan, mutta yritys on kova. Ei siinä mitään. Mutta tuntuu että hänellä on pakonomainen tarve flirttailla koko työpaikan miehille, jotka sitten eivät kaikki osaa ottaa sitä oikein, vaan innostuvat ehkä liikaa. Mistä tämä nainen kyllä nauttiikin.
Eli joillekin flirtti toimii merkkinä siitä, että minustakin ollaan kiinnostuneita. Hakemalla haetaan sitä että joku lähtee flirtiin mukaan ja se todistaa että "olen haluttu" vaikkei minulla omaa miestä olekaan. ELi ei flirtti aina ole hauskaa päivänpiristettä vaan toimii myös oman itsetunnon pönkittäjänä.
Kertokaapa omia näkemyksiänne flirtistä. Ja ei, en ole katkera tälle työpaikan flirttailijalle, tehköön hän niinkuin tykkää. Lähinnä otin hänet vain esimerkiksi.
Eihän sitä tiedä miten itsekään toimisi, jos tuntuisi ettei seurustelukumppania löydy mistään pitkän ajan päästäkään. Voihan se olla että oma ego tarvitsisi siinä vaiheessa hiukan buustia (eli että ei minussa vikaa ole, kyllä mulle flirttaillan)...Tavallaan se flirttiin vastaaminen on kuin peili, joka todistaa omaa haluttavuutta...Ja siihen voi helposti jäädä koukkuun, kun tule riippuvaiseksi siitä tunteesta että kokoajan on jotain "säätöä".
Itse en kaipaa siis silmäpeliflirttiä useinkaan, vaan nautin muusta huumorista. Tiedän että on paljon ihmisiä jotka aktiivisesti flirttailevat. Joidenkin tapausten kohdalla en voi välttyä ajatukselta, että flirtti on osoitus suuresta huomionhakuisuudesta. Muun muassa työpaikallani on hieman pullea nuori naisihminen, joka on ollut pitkään sinkkuna eikä seurustelusuhteesta tietoakaan, mutta yritys on kova. Ei siinä mitään. Mutta tuntuu että hänellä on pakonomainen tarve flirttailla koko työpaikan miehille, jotka sitten eivät kaikki osaa ottaa sitä oikein, vaan innostuvat ehkä liikaa. Mistä tämä nainen kyllä nauttiikin.
Eli joillekin flirtti toimii merkkinä siitä, että minustakin ollaan kiinnostuneita. Hakemalla haetaan sitä että joku lähtee flirtiin mukaan ja se todistaa että "olen haluttu" vaikkei minulla omaa miestä olekaan. ELi ei flirtti aina ole hauskaa päivänpiristettä vaan toimii myös oman itsetunnon pönkittäjänä.
Kertokaapa omia näkemyksiänne flirtistä. Ja ei, en ole katkera tälle työpaikan flirttailijalle, tehköön hän niinkuin tykkää. Lähinnä otin hänet vain esimerkiksi.
Eihän sitä tiedä miten itsekään toimisi, jos tuntuisi ettei seurustelukumppania löydy mistään pitkän ajan päästäkään. Voihan se olla että oma ego tarvitsisi siinä vaiheessa hiukan buustia (eli että ei minussa vikaa ole, kyllä mulle flirttaillan)...Tavallaan se flirttiin vastaaminen on kuin peili, joka todistaa omaa haluttavuutta...Ja siihen voi helposti jäädä koukkuun, kun tule riippuvaiseksi siitä tunteesta että kokoajan on jotain "säätöä".
Vastaukset 7
Vanhimmat
seuraava: olen nuori sinkkunainen. Luonteeltani olen eloisa; höpötän, nauran ja olen ystävällinen kaikille. Itse en pidä tapojani flirttailevina (koska en ajattele niitä niin), mutta olen huomannut omalla työpaikallani naisten paheksuvan(kuvittelevat minun saalistavan) ja -valitettavasti- varattujen miesten kiinnostuvan...Nämä ihmiset eivät näe sitä, että puhun kaikkien kanssa aivan samalla tavalla.
Vielä eräs asia, joka ärsyttää minua valtavasti. Olen itse tottunut (kotona opitut käytöstavat!!!) katsomaan puhuessa puhekumppania silmiin. Näin ei kuitenkaan kuulemma yleisessä elämässä ole, tai ainakaan työpaikallamme. Silmiin katsominen katsotaan FLIRTIKSI. AAARRRGGGGGHHHHHH!
Aika usein tulee flirttailtua, ja kohdallani se tarkoittaa huumoripitoista sanailua ja mukana on varmaan myös jotain silmäpeliä. En oikein mahda sille mitään, näitä tosi huonoja läppiä tulee heiteltyä ihan huomaamatta, etenkin nousuhumalassa. Mutta ei niitä kukaan onneksi ota aloitteena, koska läppäni ovat tätä tasoa:
Baarimikko kysyy otanko siideriini jäitä. Minä vastaan "nokkelasti" että miten ne jääpalat voi vielä olla jäässä kun sä olet noin kuuma.
toisen tunteilla sikailua ja pelleilyä! Mutta se onkin sitten toinen juttu mikä on flirttailua ja mikä ei.
Minulle on ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä hymyileminen, vitsaileminen, höpötteleminen jne. Päänaukomista ja nopeaa sarkastista oivaltamista arvostan korkealle ja itse sitä kohdistan niin miehiin sekä naisiin ja sitä itse myös kerjään. Eikä se ole minulle flirttiä.
Flirtti on minusta vähän sellaista noloa pikkutuhmailua ja toisen imartelemista. Sellaisesta en pidä ainakaan kenekään "vieraan" ihmisen kanssa. Oman kullan kanssa tottakai, PITÄÄ flirtata niin suhde pysyy tuoreena.
Minua tosin syytetään usein flirttailusta by muut naiset. Esim. kerran töissä avasin sarkastisen sanallisen arkkuni eräälle miehelle jolle olin suivaantunut, mies vastasi samalla mitalla takaisin hieman ketun häntä kainalossa ja siitä sitten eräs naistyökaveri rupesi minulle naama punaisena huutamaan ja syttämään että kun pitää flirttailla töissä miehille. Ja kaiken huippuna tämä nainen, aina kun siihen tuli tilaisuus oli imuttelemassa vieraita miehiä ja roikkumassa kaulassa vaikka oli naimisissa.
Itse tykkään myös huumoripitoisesta läpän heitosta, jonka tarkoitus vain ja ainoastaan piristää molempien osapuolien päivää. Kaikkien kanssa flirttailu ei onnistu, vaan kyllä siihen tarvitaan sitä molemminpuolista ymmärtämystä ja samanhenkisyyttä. Myös tunne siitä, ettei toinen kuvittele liikoja flirtin vuoksi, on tärkeää.
Meillä on duunissa ja mieheni kaveripiirissä joitakin sellaisia heeboja, joiden kanssa tulee ehkä hieman flirttailtua. Mutta ainakin itse koen sen hauskaksi huviksi. Hymyily, toisen huomioonottaminen ihan erityisellä tavalla jne. ovat niitä pieniä eleitä, joista tulee hauska olo. Tarkoitus ei todellakaan ole sen kummempi.
Itse en edes uskaltaisi flirttailla sellaisen hemmon kanssa, josta en olisi täysin varma, että hän varmasti ymmärtää kupletin juonen.
Mikään ei ole piristävämpää kuin duunin käytävällä tulee vastaan hauska hemmo, jonka kanssa voi heittää älytöntä läpykkää, hymyillä leveästi ja jatkaa taas matkaansa. Molempien päivä pelastettu.
Vanha rouva oli flirtin mestari. Sai siitä todistuksen "katu-uskottavuudestaan" Hän eli ja käsittääkseni elää edelleen pitkälti sen varassa, että hänen seksuaalisuutensa on edelleen yhtä havaittavaa kuin parikymppisellä, "itsensä löytäneellä" naisella.
Ongelmana oli sitten mustasukkaisuus "vanhan herran" pieniinkin flirttiin vivahtaviin heittoihin muiden naisten kuin rouvan kanssa.
Entisenä vanhana herrana pohdin, että kyseessä oli rouvan oma ristiriitainen (syntinen?) maailmankuva, jota hän ei ollut selvittänyt itselleen.
Enkä tässä mustasukkaisuudella tarkoita päivän mökötystä, vaan ihan jo sairaudelta vaikuttanutta vainoharhaista asioiden paisuttelua, joka vei älyttömästi aikaa ja energiaa häneltä itseltään ja lähipiiriltä.
Olen sitä mieltä, että flirtti on ihanaa, jos se tehdään tyylillä ja reilusti siten, että ei jää arvailujen varaan onko toinen tosissaan vai heittääkö hän leikillisesti flirttiä. Omalla kohdallani olen siksi pyrkinyt flirttailemaan leikillisesti ilman salamyhkäistä kaksimielisyyttä ja ilman rivoutta, jotta varmistaisin sen, että toinenkin ymmärtää kyseessä olevan leikillisen pelin, josta voi tahtoessaan osoittaa haluavansa pois.
Aihetta hieman sivuten... Missä ja Milloin viimeksi flirttailit tuntemattoman kanssa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn sillä omalla kohdalla kun ajattelee... niin todella usein etenkin kesällä tulee silmillä, viattomalla hymyllä flirtailtua vastakkaisen sukupuolen kanssa..
Entä teillä muilla?
Kuinka usein harrastatte esim yleisissä matkustaessanne silmillä flirttailua?
Olettaen tietenkin että toinen on menossa mukana ettei miksikään ihmeen stalkkeriksi erehdy!
Btw. Sinä Blondi tänään junassa.. Oli mukava flirttailla! :)
Ai että pulleiden (tai vähemmän kauniiden) flirtti on sitten jotenkin hassua / noloa / epätoivoista? Ettet vain olisi kateellinen... (tää oli ihan pakko sanoa, sori).
Toiset ihmiset ovat luonteeltaan kohtalaisen estottomia, kosketteöevat toisia ihmisiä, hymyilevät, elehtivät. Sitten niitä viestejä tulkitaan aivan väärin. Minäkin usein tehostan puhettani koskettelemalla, niin naista kuin miestäkin.
Minäkin saan kaikki (no ei nyt sentään), miehet ihastumaan itseeni? En minä niin luule, mutta kyllä näyttävät nauttivan seurastani ja huomiostani. Varsinkin duunissa en tietoisesti flirttaa, enemmänkin korostan sellaista kaverillisuutta miesten kanssa. Joku nainen voi tulkita sen flirtiksi, se on ihan ok. Ei mua voisi vähempää kiinnostaa.
Joo ja pidän itseäni ihan kauniina, enkä epätoivoisena hae hyväksyntää miehiltä. Elämäni aikana olen saanut niin paljon kehua kohdalleni, että itse asiassa en edes niitä sanoja ajattele, liika on liikaa. Toiset saa huomiota luonnostaan, joten se ei silloin niin paljon merkkaa. Vähän sama asia kun on aina tottunut että kun on varakas, rahasta ja omaisuudestaa ei tee numeroa.