Hei kaikille. Pyytäisin vastaaviin kokemuksiin apua. Olen aloittanut uuden parisuhteen n. 4-5 kk sitten ja lopetin sitä ennen pitkään jatkuneen parisuhteen. Siirto tapahtui nopeasti koska silloinen kumppanini oli pettänyt minua n. 3kk ajan... meni niin sanotusti hermot.
Nykyään pelkään siinä määrin kaikkea mahdollista. Esim naiseni on internetin kautta harmittomasti "kommentoinut" kaverini (mies) kuvaa ja aina kun hän menee ulos pelkään että seuraavana aamuna soitetaan "Nyt kävi moka"...Olen huolissani ja peloissani ja jossain määrin mustasukkainen. En kylläkään ole vielä sairaaloisen mustis ...en tutki lokitiedostoja , tekstiviestejä enkä tenttaa häntä. Mutta jotenkin haluaisin apua että tämä pelko siitä että minut jätetään taas katoaisi.
Suorituspaineeni varsinkin pedissä ovat kovat ja tämä on esimerkiksi kärjistynyt "jälki kipuna" koska yritän olla hänelle unelmien poikaystävä, tupakoinnin lopetin jne.Pitäkää minua tossun alla olevana perkele,minä rakastan häntä niin paljon että teen sen mielelläni.
Sanoo rakastavansa ja uskonkin häntä kaikin puolin mutta miten saisin petetyksi tulemisen pelon ja yksinäisyyden pelon pois...Häiritsee hieman kun välillä tulee haikea olo kun mietin "Riitänkö todella, rakastaako hän todella...Miksi minä riitän hänelle kun en edelliselle....Silloin kun olin oma itseni...Ja tein kaikkeni".
Pettäminen...on heti raiskaamisen jälkeen pahin asia mitä toiselle voi tehdä... Se on täydellinen luottamuksen tuhoaja...
Kiitos ja anteeksi
Nykyään pelkään siinä määrin kaikkea mahdollista. Esim naiseni on internetin kautta harmittomasti "kommentoinut" kaverini (mies) kuvaa ja aina kun hän menee ulos pelkään että seuraavana aamuna soitetaan "Nyt kävi moka"...Olen huolissani ja peloissani ja jossain määrin mustasukkainen. En kylläkään ole vielä sairaaloisen mustis ...en tutki lokitiedostoja , tekstiviestejä enkä tenttaa häntä. Mutta jotenkin haluaisin apua että tämä pelko siitä että minut jätetään taas katoaisi.
Suorituspaineeni varsinkin pedissä ovat kovat ja tämä on esimerkiksi kärjistynyt "jälki kipuna" koska yritän olla hänelle unelmien poikaystävä, tupakoinnin lopetin jne.Pitäkää minua tossun alla olevana perkele,minä rakastan häntä niin paljon että teen sen mielelläni.
Sanoo rakastavansa ja uskonkin häntä kaikin puolin mutta miten saisin petetyksi tulemisen pelon ja yksinäisyyden pelon pois...Häiritsee hieman kun välillä tulee haikea olo kun mietin "Riitänkö todella, rakastaako hän todella...Miksi minä riitän hänelle kun en edelliselle....Silloin kun olin oma itseni...Ja tein kaikkeni".
Pettäminen...on heti raiskaamisen jälkeen pahin asia mitä toiselle voi tehdä... Se on täydellinen luottamuksen tuhoaja...
Kiitos ja anteeksi
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on sellainen juttu, että jos et luota niin et luota. Luottamus toiseen rakentuu pikkuhiljaa. Pienistä asioista. Yhteisistä asioista. Edellinen pettymys paistaa taustalla. Sun on pakko antaa mennä ja olla ajattelematta. Koska muuten omalla käyttäytymisellä provosoit tilannetta ja tällä kertaa voi mennä eukon niin sanotusti hermot.
Puhukaa helvetti!! Voit sanoa hänelle, että luottosi naisiin on aika alhaalla ja, että hän ymmärtäisi vainoharhaista käyttätymistäsi. Rakasta ja näytä! Älä roiku ja takerru!
Ja kun sitä vielä mietit ja ja päätäs vaivaat, niin ajatukset saa ihan järjettömiä mittasuhteita...huomaatko..?
On ihan ymmärrettävää, että kaipaat nyt jatkuvaa vakuuttelua ja todistelua rakkauden riittämisestä ja suurudesta, koska olet hiljattain tullut yllätetyksi, petetyksi ja säikäytetyksi pahanpäiväisesti ja siinä rytäkässä hypännyt heti uuteen suhteeseen. Et ehkä ole ihan valmis uuteen rakkaussuhteeseen ainakaan tunne tasolla.
Mutta aikansa se epävarmuuskin vain kestää, kunhan et itse jää siihen piehtaroimaan ja pelottele itseäsi loputtomiin kuvitelmillasi.
Jossakin vaiheessa on tärkeetä päästä taas sinuiksi sen negatiivisesta kokemuksesta muuttuneen itsensä kanssa.
Mieti miten sä siihen pääsisit. Miten sä käsittelit erosi, pettymyksentunteesi jne. vai oletko käsitellyt niitä vielä ollenkaan itseksesi tai yhdessä uuden kumppanisi kanssa? Voisitko edes kuvitella (jossakin vaiheessa) uskoutuvasi uudelle kumppanillesi, puhuvasi hänelle pelontunteistasi noin yleensä (mieluummin ei kuitenkaan niin, että "pelottaa, että säkin vielä petät mua joku päivä!") ja siten jakavasi negatiivisen kokemuksesi tuomat tunteet yhdessä hänen kanssaan..?
Kaiken maton alle lakaisu ei ainakaan ole omiaan tasapainottamaan sun nykyistä sekavaa tunnetilaasi ja kasvava epävarmuus alkaa pian näkyä susta päällekin päin.
Ota rohkeesti pelkoa sarvista kiinni, ei se muuten taltu.