Haluaisin lähteä ulkomaille heti, kun olen valmistunut lukiosta nyt olen ensimmäisellä ja laskelmieni mukaan valmistun 2009 keväällä. Eli ajoissa olen suunnittelemassa. Englannin numeroni on nyt 7, ruotsista en välitä koska sellaiseen maahan en ole lähdössä jossa sitä tarvitsisin. Haluaisin pois täältä jonnekin lämpiään. Espanjan kielen aloitan tänä vuonna vielä, joten espanjan kielinen maa ei ole pois suljettu idea. Itse asiassa haluaisin jonnekin jonka paikallinen kieli olisi espanja. Englanninkin haluisin oppia, mutta voisin kyllä mennä vasta sen jälkeen englannin kieliseen maahan, kun osaisin jo espanjan "täydellisesti". Eli matkustelu intoa mulla riittää.
Ongelmaksi onkin tullut se, että minne niin nuori vasta 19v voisi lähteä ilman koulutusta. En tiedä alkuunkaan mikä maa olisi sopivin, mihin työhön pääsisin (tuskin mihinkään korkea tasoiseen).. Muulla ei niin ole väliä kuin, sillä että voisin jatkaa englannin opiskeluani, saisin hyvän alun elämääni, voisin asua ihan hyvä tasoisella alueella eikä tarvitsisi mihinkään slummiin muuttaa, ja ylipäätään että parjäisin sielä.
Hätävarana olen ajattellut allianssin ohjelmia. Niiden kautta minulle ainakin hommattaisiin työpaikka ja asunto sekä olisi "helpompi" tutustua uuteen kulttuuriin. Mutta en tiedä kuinka innokas olisin lähtemään allianssin matkaan, sillä ohjelmat joita olen ajatellu costa rica tai ecuador niin niissä saisi olla vain työharjoittelussa ja nimittäin palkkatyöhön haluaisin:/
Olen aika eksyksissä omien suunnitelmieni kanssa, tiedän että moni on lähtenyt ulkomaille hyvin nuorena, mutta nyt se vain tuntuu niin vaikealta. Mutta aivan varmasti haluan lähteä en vain tiedä miten..??? Kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia siitä mitä ratkaisuja itse olette tehneet ja mitä mun kannattaisi tehdä
Ongelmaksi onkin tullut se, että minne niin nuori vasta 19v voisi lähteä ilman koulutusta. En tiedä alkuunkaan mikä maa olisi sopivin, mihin työhön pääsisin (tuskin mihinkään korkea tasoiseen).. Muulla ei niin ole väliä kuin, sillä että voisin jatkaa englannin opiskeluani, saisin hyvän alun elämääni, voisin asua ihan hyvä tasoisella alueella eikä tarvitsisi mihinkään slummiin muuttaa, ja ylipäätään että parjäisin sielä.
Hätävarana olen ajattellut allianssin ohjelmia. Niiden kautta minulle ainakin hommattaisiin työpaikka ja asunto sekä olisi "helpompi" tutustua uuteen kulttuuriin. Mutta en tiedä kuinka innokas olisin lähtemään allianssin matkaan, sillä ohjelmat joita olen ajatellu costa rica tai ecuador niin niissä saisi olla vain työharjoittelussa ja nimittäin palkkatyöhön haluaisin:/
Olen aika eksyksissä omien suunnitelmieni kanssa, tiedän että moni on lähtenyt ulkomaille hyvin nuorena, mutta nyt se vain tuntuu niin vaikealta. Mutta aivan varmasti haluan lähteä en vain tiedä miten..??? Kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia siitä mitä ratkaisuja itse olette tehneet ja mitä mun kannattaisi tehdä
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla on aika samanlaisia haaveita haluisin nimittäin kans lähtee ulkomaille heti kun valmistun/täytän 18v. Nyt olen ysillä ja 15v eli aikaa on vielä ja paljon. Sama ongelma kun sulla en tiedä miten menisin vähän vieras aihe kun ei kukaan lähipiiristä ole muuttanut ulkomaille. No onhan tässä vielä aikaa miettiä et miten menis.
Mäkin otan paljon neuvoja vastaan tieltä aikuisilta jotka ootte ulkomaille lähteneet!
Olen jo toista kertaa ulkomailla töissä, ja kaipa minä alan olla ikämittapuilla aikuinenkin.
Lähdin aikoinani Lukion jälkeen aupairiksi Ranskaan. Lukion kolmen vuoen jälkeen ranskannumeroni oli 10, mutta se ei riitä käytännön elämässä mihinkään. Itsekurilla ja tahdolla opin kielen kuitenkin parissa kuukaudessa, koska perustaidot (tarkoittaen kielioppia) olivat hallussa.
Aupairius oli, anteeksi vaan ilmaisu, totaalisen perseestä. Jouduin vaihtamaan perhettä eikä minulla ollut kokemusta lastenhoidosta. Lisäksi olin aivan surkea työssäni. Tärkein anti oli itseluottamus. Vajaan vuoden sitä voi seisoa vaikka päällään, ja siitä oppii. Aupair palstalla näkyy kaikenlaista mankujaa ja valittajaa, mutta pitäisi muistaa ettei mikään tule ilmaiseksi ja isoon maailmaan lähtiessa ei kukaan tule pitelemään kädestä. Pitää omaksua hieman kyynisempi asenne ja lakata luottamasta sinisilmäisesti kaikkeen.
Olen akateemisesti koulutettu, joten tilanteeni lähtiessäni toista kertaa ulkomaille on aika erilainen. Tunnen kuitenkin useammankin ihmisen joka on pakannut matkalaukun ja lähtenyt lukion jälkeen maailmalle ja jäänyt sille tielleen. Allianssin ja CIMON ohjelmat tarjoavat turvallisen vaihtoehdon, vapaaehtoistyöhön voi lähteä myös muiden järjestöjen kautta. Vaihtoehtoja löytyy banaaniplantaaseista siltatyömaihin. Huomioitavaa on että ehdot eri vapaaehtoisduuneissa vaihtelevat. Joissakin joudutte maksamaan lähes kaiken, mikä ei sopine teille, ja joissakin taas tarjotaan majoitus, ruoka ja jopa taskuraha. Lentolippurahoja varten kannattaa alkaa säästämään ajoissa, mikäli mieleitte eksoottisempiin kohteisiin.
Tiedän että palkkatyö varmasti houkuttaa, mutta jos kielitaito on heikko, esimerkiksi juuri seiskan tasoa, voi vapaahetoistyö olla fiksumpi vaihtoehto alkuun. Siten pääsee paikan päälle ja näkee mitä työtä siellä on tarjolla ja mihin kykenee omalla kielitaidollaan ja uskalluksellaan. Sillä tavoin voi myös testata kykyään sietàä koti-ikävää. Uskokaa pois, vaikka nyt Suomi mättää, niin hetken aikaa ulkomailla oltuanne huomaatte kaipaavanne Valion mainoksia, VR:n karmeita konduktöörejä ja sitä ettei kukaan puhu teille junassa.
Yhtenä vaihtoehtona ovat myös etelän lomakohteet. Etenkin brittien lomafirmat palkkaavat lomakohteisiin erilaisia toiminnanohjaajia leikittämään mummoja ja lapsia. Firmat tarjoavat yleensä koulutuksen tehtävään, asunnon ja kohtuullisen palkan. Joihinkin voi tosin olla 21 vuoden ikävaatimus.
Mihin tahansa lähdettekin, jos lähdette, muistakaa aina lukea työsopimuksenne huolella ja tarkkaan. Katsokaa mihin sitoudutte! Kaikista sopimuksista ei voi niin vai lähteä kävelemään, vaan voitte joutua maksamaan sopimusrikkomuksesta esimerkiksi koulutuskuluja tai asumismenoja. älkää sitoutuko mihinkään mitä ette usko kestävänne!
Onnea matkaan! Takokaa Googlea niin englannin kuin suomenkin kielisillä hakusanoilla, (voluntary work, working abroad, international voluntary work organizations jne.)ja kuka tietää vaikka löytäisittekin kivan järjestön joka välittää juuri teille sopivaa duunia.
Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta. Voisin vielä tähdentää nuorille, että ulkomailla (ja miksei myös Suomessa) kannattaa yleensä olla hieman epäluuloinen, jos haluaa välttää putoamasta jokaiseen sudenkuoppaan. Olette ehkä tottuneet ympäristöön, jossa teillä on paljon sukulaisia ja ystäviä. Heihin voitte kenties luottaa monissa asioissa, sillä he ainakin välillisesti usein ajattelevat myös teidän parastanne. Kun päädytte ulkomaille, niin on aivan turha kuvitella saavansa osakseen pyyteetöntä välittämistä. Käytännössä kaikki haluavat teiltä jotakin. Useimmiten rahat tai jotain minkä he voivat tavalla tai toisella muuttaa rahaksi.
keskiarvollakin on merkitystä, kun haet ulkomaille opiskeleen,
ei ole pääsykokeita oikein missään ja melkein kaikkialla on suomea halvempaa joten opintotuki riittää paremmin kuin suomessa,
englannissa on lukukausimaksuja jos on varakkaat vanhemmat, muualla euroopassa ei taida olla (ei ole myöskään irlannissa, skotlannissa jos englanninkielellä aiot opiskella, kanadaan menee monet kun siellä on halpaa asua vaikka onkin maksut)
Moi,
Mä olen kokeillut jotain. Työskennellä Australiassa ja Usassa. Ja vapaaehtoiseksi Afrikkaan jonne en mennytkään. Mutta sivuillani monta opettavaista juttua, kannattaa lukea ainakin norja-afrikka ja phoenix
http://koti.mbnet.fi/vantsu
(Onhan tätä jo kertaalleen täällä mainostettu)
itse olin allianssin kautta lukion jälkeen Englannissa.
tsekkaa: www.alli.fi/nuorisovaihto
Oikeasti mitä tahansa alkaakin tekemään ja missä tahansa niin aina aloitus on kuitenkin perustöistä ja peruspalkalla. tämän kun itselle takoo päähän niin on paljon helpompaa.
Itse lähdin 1997 ensimmäisen kerran ulkomaille ja maana oli Saksa. Paikka oli suomalaisessa yrityksessä ja työvoimatoimiston kautta sen löysin.
siitä kipinä lähtikin niin ,että kokonaisuudessaan tuli miltei 6v oltua suomesta poissa,välillä suomessa joku vuosi ja nyt olen taas ulkomailla. mutta luultavimmin tällä kertaa hyvinkin pitkään.
Mutta jos kileitaito "pelottaa" niin mahdollisuus on ottaa työ missä puut työksesi suomea. Eli puhelitukea yms. aika moni naispuoleinen aloittaa näistä töistä. Ja kun on tiettyyn maahan päässyt ja on joku työ olemassa niin sitten on helpompaa estiä itselle sopivampaa ja rauhassa rakentaa elämää,petrata kileitaitoa ja punnita muutenkin elämää.
hyviä osoitteita josita voi aloittaa on www.monster.fi ja sieltä hakea euroopan paikat ja hakusanaksi finnish,finland,fins,finse. jälkimmäiset flaamia. Belgia nimittäin maa jossa paljon noita puhelin työ juttuja.
toinen ososite on www.vdab.be ja sit pitääkin jo pähkäillä kielen kanssa. vind een job ja siitä kies uit 85000 jobs. sit tuleekin valikko ja trefword kohtaan samoja mitä tossa ylempänä monsteriin.
Parin minuutin etsinnällä löytyi esim tuollainen ihan sopiva "ensityö"
http://www.vdab.be/mijnvdab/jobs/wz/jobs.jsp?ID=2585319&sess=9&action=DETAIL
Itse asiassa sanalla fins löytyi 153 eri työtä...en niitä itse rupea selailemaan mutta kertoo,että mahdollisuuksia on!
Ja minuun voi spostilla ottaa yhteyttä rohkeasti...autan mielelläni ja preppaan eteenpäin!!
Itselle 6v ulkomailla eri tasoisissa töissä antoi "elämäni tilaisuuden" ja nyt olen huipputyössä ja elämä hymyilee :) ja yksi suurimmista syistä,että pääsin nykyisen asemaan on CVssä näkynyt vuosien "ulkomaantyö" no,nyt vähän lipesi itse aiheesta..
[email protected]
:)
Ensinnäkin, älä ressaa.. :) Se on mielestäni kaiken lähtökohta kun vielä olet suomessa.. Jos lähdet, sillon tulee vastaan asioita joitka aiheuttaa suunnatonta ressiä eli tässä vaiheessa pyri ressivapauteen.. :)
Ite oon asunut reilun vuoden Englannissa ja tulin takas muutama kuukausi sitten.. Lähtiessäni mulla oli kohtuu vankka ammatillinenperuskoulutus minkä nään edelleen aika helpottavana tekijänä.. Tosin kielitaito ei sitten ollutkaan niin vankkaa ainesta, perskoulu kutonen.. Alussa tää aihettu "hiukka" päänvaivaa mut kyllä se siitä lähti sujumaan, yllättävänkin hyvin.. eli ei kielitaito oo mikään este jos vaan uskallat avata suusi etkä pelkää epäonnistuvasi.. ja pelkäät, sun täytyy kehittää sitä koska jos et uskalla avata suutasi ei kannata ees lähtee.. Kaiken avain on ett oot avoin ja osaa myös nauraa itsellesi..
Pointti mihin et voi kauheesti vaikuttaa, jos et voita lotossa ennen lähtöösi.. Unohda täkäläiset asumisen standardit.. Jos karvat nousee pystyy pienimmästäkin homeripusta sisätiloissa, suosittelen lämpimästi turistimatkailua ja korkeatasoisia hotelleja.. :) Ennen siirtymistäni duuniin, olin käynyt muutamia kertoja Englannissa joten itelle se ei tullut yllätyksenä, mut jos meet sukkana duuniin järkytys voi olla aika mittava.. :)
Ainakin jos Englantiin suuntaat niin ei kannata kauheesti organisaatioille työn järjestämisestä, sille tommosta duunia on siellä niin paljon kun on tekijöitäkin.. Käyppäs kattomassa vaikka gumtree.com siellä on duuneja laidasta laitaa ja samalla pääset hiukka kiinni mm asumisen hintoihin.. Kuulemma hotelliduunissa kohtuu usein pystyy huoneen neuvotteleen itelleen jostain lähinurkilta..
Ja kuten edellä joku mainitsi, ainakun asut muualla, olet todella yksin.. jos sulla on joku ongelma, sillon Sulla on ongelma ja Sun tarvii se ratkaista.. Se voi kuullostaa helpolta mut jos oot yksin etkä tunne tyyliin ketään, niin se saattaa aiheuttaa edellä mainitsemaani ressiä aika tehokkaasti.. Mutta toisaalta asiolla on yleensä tapana järjestyä jollainlailla..
Ja jos ja kun meet, niin luota vain itseesi.. Mua kusetettiin pari kertaa todella lahjakkaasti kun luotin liikaa vääriin ihmisiin.. Vaikka pritit on näennäisesti kohteliaita todellisuudessa monet on todellisia kusipäitä, jotka saattavat helposti aatella ett uus tulokas, ei tunne tapoja, oot siis helppo maali.. Siis jos törmäät vääriin ihmisiin.. Itellä on nykyään hyviä ystäviä enemmän siellä kun täälä pohjolassa joten ole avoin mutta älä luota liikaa kehenkään..
No joo tässänyt oli jotain mitä mieleen joulahti.. Toivottavasti en masentanut sua nyt ihan tyystin.. :) Ainakaan tarkoitus ei ollut moinen.. Jos tuli kysymyksiä niin kysy pois vaan vastaan kykyjeni mukaan.. :)
Ai niin ja selaa nettiä sieltä löytyy paljon kiinnostavaa kyseisestäkin aiheesta.. :) Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty vai miten se meni.. :)
välttää pohjoismaisia, ei huolia,
tuppaavat jutteleen kaikkialla enempi kuin täällä..
asumisen standardeista, itseasiassa mannereuroopassa pääosin parempaa kuin täällä, ainoa vaan että monesti maksaa sitten enempi kuin paskahommilla on varaa, mutta esim. saksassa on halvempaa kuin suomessa
englannissa kaikki tulee ryöstetys muttei ne kumminkaan vedä nakkarilla turpiin eli kunhan ei rahaa liikaa pidä mukanaan, ei huolta
englannin lainsäädäntö sitten muuten kieltää tuollaset allianssin tapaset kusetukset joissa välittäjä vie rahat välistä ja sille pitää vielä maksaakin että se suvaitsee töitä etsiä
esim. espanjassa on ilmaiset yliopistot, nytkun alat opiskeleen kieltä, osaat vähäsen sitten kun sinne muutat, päätät sitten kielitaidon mukaan (heitän hatusta että seiska rajana, jos alle seiska, ole ensin vuosi kieltä opiskeleen, seiska tai yli, suoraan mitä tykkäät opiskella)
menetkö suoraan opiskeleen jotain vai oletko ensin vuoden kielikurssilla - yliopistoissa on sellaisia ilmaiseksi
sitten kun olet siellä yliopistossa ollut pari vuotta, lähdet vaihtoon siihen maahan minne tahdot, jäät sitten sinne
helppo juttu.
suomesta saat opintotukea, espanjassa on ruoka halvempaa joten riittää tuki vielä viiniinkin.
älä ihmeessä lähde minkään allianssin kautta, siitä ei hyödy muut kuin ne ketkut jotka vetää rahaa välistä.
omatoimisesti on paljon helpompi lähteä eikä kukaan kuseta sua.
Otsikko kuulosti lupaavalta, mutta muutaman asian haluaisin sanoa yllä olevista oman vastaukseni jälkeen tulleista kirjoituksista.
Ensinnäkin, koskaan ei ole yhtä mielipidettä jota kannattaa seurata, ja jokaisessa tavassa on positiiviset ja negatiiviset puolensa. Ilman riskinottoa ei tässä elämässä kyllä saa aikaiseksi yhtään mitään.
Kuten totesin, eräs omista yhtävistäni lähti suorilta jaloin maailmalle ilman järjestöjä yms. Allianssi ja CIMO ovat hyvin valvottuja järjestöjä, jotka eivät "kuseta". "Rahan välistä vetäminenkin" tarkoittaa kylläkin lähinnä sitä että he kantavat osan sitä riskiä, mikä työnantajan hankkimiseen ja ulkomaille sijoittumiseen liittyy niin taloudellisessa kuin juridisessakin mielessä. Jos lähtee omin avuin ja hommat menee puihin, on asiansa kanssa yksin. Järjestön kautta mennessään (olettaen että on käyttänyt jotain luotettavaa nimekästà järjestöä) saa parhaimmillaan suomenkilistä apua ongelmiinsa. Esimerkiksi CIMO tarjoaa harjoittelupaikkoja ja tietoa ulkomailla opiskeluun liittyen pyytettömästi ja, huom huom. ilmaiseksi.
Yksinäisyydestä vielä muutama sana. Itse olen erittäin sosiaalinen ihminen, ja missä olenkin asunut, olen aina onnistunut nopeasti luomaan vahvan sosiaalisen verkoston ympärilleni. Aina tarvitsee jotakuta joka voi auttaa kokoamaan IKEAn palapelihuonekaluja tai vaan viettämään aikaa. Tottumuksesta voin kuitenkin kertoa että jokaisen verkon kutomiseen menee aikaa, ja alussa sinun ainakin pitäisi ymmärtää ettei kuukausi sitten tavattu kaveri, vaikka olisittekin yhdessä 24/7, ole sama asia kuin ystäväsi jotka olet tuntenut vuosikausia tai perheenjäsen. Toivoen tietenkin että sinulla tällaisia ihmisiä on.. Kotiin ja suomalaisiin ystäviin on tärkeää pitää yhteyttä. Koskaan ei voi olla liian monta kontaktia. Yksinäisyydellä en siten tarkoittanut sitä perinteisessä mielessä, sitä ettei sinulla olisi ketään kenen kanssa viettää aikaa, vaan sitä että uusien ihmissuhteiden luominen vie aikaa. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee eikä koskaan voi samantien tietää kuka on kusipää ja kehen voi tositilanteeen tullen luottaa.
Ja sitten siitä edellisen otsikon aiheesta. Ahkeruus ei haittaa koskaan ketään. Kuten mainitsin, itselläni on akateeminen koulutus, joten ulkomaille lähteminen oli urakehityksen kannalta melkeinpä pakollista. Lisäksi puhun viittä kieltä sujuvasti, mikä auttaa. Olen aina ulkomailla asuessani tuntenut vain muutaman suomalaisen, mitään suomi-kerhoja en jaksa. On kuitenkin huomautettava että vaikka puhunkin viittä kiletä sujuvasti, niin helpointa kanssakäyminen on omalla äidinkielellä. Suomeakin puhuessasi saat varmasti aivan tarpeeksi miettiä "mitä se nyt tolla tarkoitti" saatika sitten että joudut pohtimaan kenties kielitaidon puutteellisuuden vuoksi, ehkä siksi että toinen ihminen ei ks. kieltä niin hyvin hallitse tai muusta syystä jo itse sanan merkitystä. Ihmisten persoonallisuus voi muuttua hyvinkin paljon riippuen siitä miten hyvin he osaavat käyttämäänsä kieltä.
Loppukaneettina vielä toista, ettei yhtä parasta tapaa ole. Jokaisen pitää tietää itse omat riskinsietokykynsä jne. Asiallisia kommentteja saat mm. CIMOsta, eikä se maksa mitään. Minua ainakin ovat auttaneet useaan otteeseen.
Mitä elämässä pitää saada aikaiseksi? Ilman riskinottoa ei tulla maailman rikkaimmaksi mieheksi tai löydetä ennen tuntematonta mannerta (mikäli sellaisia vielä olisi etsittäväksi), mutta saavutetaan paljon tärkeitä arkipäiväisiä asioita. Tietenkin kaikkeen elämässä sisältyy riski, mutta minkälainen on sitten riskit minimoivan ihmisen elämä. Hän hankkii itselleen koulutuksen ja hakeutuu töihin. Luultavasti perustaa jossain vaiheessa perheen. Kenties ostaa tulotasonsa mukaisen asunnon. Kasvattaa yhden tai useamman tasapainoisen lapsen. Nämä asiat eivät kenties kuulosta saavutuksilta riskinottajan mielestä, mutta ovat kuitenkin paljon enemmän kuin monien riskinottajien "saavutukset". Yhdistävä piirre useimmille velkajärjestelyiden ja ylipäätänsä sosiaalipalveluiden asiakkaille on, että elämän aikana on otettu yksi tai useampi riski, jota ei ole pystytty hallitsemaan. Onnistunut riskinottaja saattaa olla menestyjä, mutta epäonnistuneiden saavutuksia saamme ihailla lasten huostaanottojen ja muiden sosiaalisten ongelmien kasvussa.
Tismalleenpa taisin tuota pohtia edellisessä kirjoituksessani. Olen ottanut riskejä ja olen niiden kanssa menestynyt, mutta olen tehnyt myös töitä menestymiseni eteen ja aina välillä mukana on ollut onneakin.