Reilu peli

sitoumus on sitten asia erikseen. Jos ei väitä olevansa toiseen sitoutunut, ei toisen pidä sitä myöskään olettaa. Naisten yhteydenotot ovat myös minulle niin harvinaisia, että jos joku kiinnostava minuun ottaa yhteyden, kun olen meilailu vaiheessa
jonkun muun kanssa, en missään nimessä torju häntä. (Itse en kyllä jaksa ottaa uusiin yhteyttä silloin, jos olen löytänyt jonkun joka oikeasti kiinnostaa.Se sotkee omaa mielialaani sitä kohtaan joka kiinnostaa.) "Uskollisuus" ennen kuin olet toista tavannut tai ennen kuin toinen on sitoutunut sinuun on minusta hullua. Ei kenenkään pitäisi lähteä siitä, että meilailu on kihlasormuksen esiaste.

syötöllä ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia

No jos mulla on ilmoitus, johon tulee vaikkapa 20 vastausta, niin en varmasti vastaa vain yhdelle vaan heitän verkot veteen. Vastaan kaikille, jotka tuntuvat vähänkään mahdolliselta. Teen siis alkukarsinnan.

Sitten kirjoittelen useamman kanssa. Joku tippuu itse pois, joku ei vaan tunnu sittenkään sopivalta kun enemmän kirjoitellaan.

Olen sitä mieltä että melko nopeasti kannattaa ekan kerran tavata, ihmisestä näkee kuitenkin livenä enemmän. Siis sitten treffeille, minulla oli jopa samana päivänä joskus kahdet treffit. Joku tuntui heti siltä, että kirjoittelu loppui tähän, jonkun kanssa lupasin jatkaa kirjoittelua.

Jyvät alkoi sitten erottua akanoista, joku mieskin löysi siinä seurustelukumppanin ja ilmoitti ettei jatka kirjoittelua enää minun kanssani ja sehän sopi, toivotin onnea matkaan.

Lopulta yksi jäi jäljelle ja yhdessä ollaan edelleen, kahden vuoden jälkeen. Paremmaksi vaan muuttuu tämä suhde päivä päivältä.