mitä mieltä olette, että missä menee raja siinä mitä työpaikalla puhutaan kahvipaussilla? mitä yksityisasioita voi puhella? minä kun menin uuteen tyäpaikkaan, niin minulta kysyttiin,että onko minulla lapsia, no vastasin että ei ole. sitten kyseinen henkilö kysyi siihen perään, että enkö minä saa lapsia. aika törkeyden huippua! eiköhän tuollaiset asiat mene jo henkilökohtaisuuksiin. ymmärrän sen jos työpaikoilla voidaan yleisesti puhua vaikkapa esim. että missä kampaajalla käy, tai vaikkapa siivouspäivistä, tai yleensä jostain tällaisista "ei salaisista asioista". onpa meillä naisvaltaisella työpaikalla sellaisiakin jotka puhuvat seksielämästään aivan avoimesti. ett, aika kummallista meininkiä meillä. itse en koskaan puhu mitään henkilökohtaisia asioitani. jossain täytyy mennä raja. mites muitten työpaikoilla?
käsittely
yksityisasioitten
3610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Munkin mielestä tuollaiset asiat menee yksityiselämän piiriin eikä niitä pitäisi työkavereilta kysellä. Eri asia sitten on, jos joku oma-aloitteisesti näitä alkaa omalta osaltaan kertoa, mutta jokaiselle tulisi lähtökohtaisesti antaa oikeus pitää ne omana tietonaan. Uusi kolleegani tenttasi alkajaisiksi meilläkin ihmisten asumismuotoja (omistus/vuokra), perhesuhteita jne. Ei antanut mun mielestä kovin hyvää kuvaa itsestään.
Omakohtainen kokemukseni, että kaikki omat asiat olisi pitänyt kertoa esimiehelle, joka on todellinen "lärppä" sekä työkavereille. Kun en katsonut enkä edelleenkään katso omien henk.kohtaisten asioiden saatika perheeni asioiden kuuluvan työmaalle olin heidän mielestään omituinen ihminen. Työni hoidin hyvin, mutta se ei riittänyt. Työkaverit soittelivat pitkin päivää kovaa kailottaen kotipuhelut yms. työaikaan, mitä hieman ihmettelin...Pikkuhiljaa minut jätettiin työyhteisön ulkopuolelle ja luonnollista oli hakeutua tästä todella ahdistavasta ja uteliaasta työilmapiiristä pois. Onneksi näin ei ole kaikkialla!!!
Itsekkin olen törmännyt tähän samaan, "uteluun". Parasta oli, kun eräs kollegani kysyi mitä minulle oli luvattu rekrytointitilanteessa! Henkilö ei taatusti itse edes ymmärtänyt miltä se kysymys korvissani kuullosti. Vastausta hän ei tietenkään saanut tähän kysymykseensä.
Muutenkin ärsyttää samassa avokonttorissa istuessani, kun naiset heti aamun alkajaiseksi kertovat mitä jugurttia söivät aamiaiseksi, miettivät moneltako menevät lounaalle (joka päivä kuitenkin samaan aikaan) ja mitä kenenkin lapsi teki viikonlopun aikana.
Olen ollut ko työyhteisössä jokusen kuukauden, ja nyt on jo päällimmäisenä tunne: "ulos ja äkkiä".