useimmiten laihdutus kaatuu jossain vaiheessa,mutta sieltä noustaan entistä tarmokkaampana jatkamaan.. mutta entäpä jos ei..jos laihdutus vie ensin koko elämän ja lihominen entisiin mittoihin masentaa pahasti. Näin on nimittäin käynyt. Olen aikoinani laihduttanut 75kg 55kg. parhaimmillani painoin vain 53kg... kaikki meni silloin ylitse,omena päivässä.. 10km. juoksulenkki,kuukautiset olivat kauan pois.ja tätä rataa... sitten koitti toinen ääripää,mikään ei enää hillinnyt, aina vaan söin,söin,söin. tai oikeastaan se jatkuu vieläkin. ja paino alkaa olla takaisin entisissä mitoissa... enää en pysty iloitsemaan normaaleistakaan asioista,vaan lihomiseni masentaa koko ajan. tunnen itseni niin huonoksi ja epäonnistuneeksi ja häpeän näyttäytyä yleisissä paikoissa.. muutamat kerrat olen oksentanut,muta en kykene siihen,ruoka ei vaan tule ulos :( haluaisn olla kesällä samoissa mitoissa kuin viime kesänäkin. eli siinä 55kg.onko mitään mahdollisuutta onnistumiseen??
loppuis jo.
....
258139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Inhottavaahan tämä on sanoa,mutta sulla on syömishäiriö.Todellakin silloin kun söit vain sen omenan päivässä ja painoit noinkin vähän(vaikket pituttasi vielä kertonut?) sekä nyt,kun syöt ja syöt.
En haluaisi kuulostaa kliseiseltä,mutta et selkeästi ole ollut rehellisesti tyytyväinen itseesi kummallakaan kerralla,sillä vedät syömisesi/liikkumisesi aika ääripäihin.
Ymmärrän sinua sen suhteen että olen itse myös ollut paastoilija ja sitten taas ahmatti,Mutta paino ei ole noin paljolla heittänyt.Tiedän vain että tuo kaikki on huonosta itsetunnosta lähtösin.Silloin on myös vaikea neuvoa ihmistä laihduttamaan.Mutta sinuna aloittaisin niin että lähtisin lenkeille.Joka päivä vaikka joku puolen tunnin lenkki?Jos saat voimasi koottua tuohon,niin sehän polttaa niitä ahmimisiasi ruokia ja tasaa vähän tuota touhua.
Ja jos joka päivä saat itsesi liikkeelle,se voi myös hillitä sitä liika syömistäsi?Itselläni on ainakin ollut se,että kun on pari tuntia syömättä ennen lenkkiä(ettei maha täytenä lähe juoksemaan) niin lenkin jälkeenkään ei tee mieli sitten syödä kauheasti.
Tuo ainakin varmasti tasaisi sellaista jatkuvaa lihomista ja voisi myös hillitä liikasyömistä?Joku varmaa tietää paremminkin,mutta itselläni on tällainen toiminut,kun on tuo sama homma ollut itsellänikin,pienemmässä mittakaavassa vain.
Ja vielä yksi juttu,vaikka sinuun iskisikin syöpöttelyhimo,niin voisitko täyttää mahaasi vaikka hedelmillä,marjoilla yms? tai vaikka vähäkalorisella joghurtilla!eihän aina tarvitse syödä suuria määriä kunnonruokaa,jos uhkaa mennä ylisyöpöttelyksi.
Eli en siis neuvoisia sinua pyrkimään samaan missä olit viime kesänä,koska sei selkeestikkään tuonut sinulle onnea.Saati ole terveellistä,mutta ymmärrän myös tänhetkisen ahdistuksesi.Toivottavasti sanoistani oli mitään apua..
noh liikuntaa en ole jättänyt,oikeastaan se on pysynyt lähes muuttumattomana. juoksu lenkit on vain muuttunut pitkiksi kävelylenkeiksi kun enää jaksa juosta.eli ne puolen tunnin kävelyt ei taida auttaa :( olen vain 160cm. pitkä,eli laihimmillani en silti ole ollut anorektikko ja nyt olen huomattavasti ylipainoinen :(
Tarkoitin oikeastaan että jos pystyisit jo pieniin juoksulenkkeihin.Itse en pidä kävelyä paljon minään kulutuskeinoa.Varsinkaan tuossa vaiheessa.Se on juoksu on ihan eri luokkaa,ja ajattelin tietenkin että sen aikaisemman kuntoilusi jälkeen sinulle on jäänyt kuitenkin pieni pohja sille että jaksaisit juoksa.Vaikka ihan hissukseen,että hiki tulee?Sen puolisen tuntia vaikka.Ja kävelyt päälle.Ja tosiaan noteeraa tuota ruokapuoltakin mitä vähä vihjailin.
En usko että painosi voi ainakaan jatkaa jatkuvaa nousua jos pystyt todella motivoitumaan edes tällaiseen.Ja kunhan se tasaantuu ensin,on parempi jatkaa sitten painon pudotusta.Sekään oikeastaan ei ole tärkeää mitä teet,mutta jos saat itsesi päivittäin (lähes) hikoilemaan vaikka tunnin verran,on sillä vaikutusta aineenvaihduntaan jne..
Kannattaisi varmaan unohtaa tuo itsensä rääkkäys kun siihen ei näytä olevan mitään kunnollista syytäkään. Keskity välillä johonkin muuhun kuin ulkonäköösi niin ehkä sitten pysyt terveenä!
joo, kauheen naiviilta kuulostat, jos et tunnista syömishäiriötä itsessäsi. Ehkä olet hyvin nuori? Kyl mullakin meni aikoinani vuosia ennen kuin tajusin, tai halusin myöntää itselleni olleeni teininä sairas, anorektikko ja sen jälkeen ahmin vuosia.
75kg ei nyt ees oo mikään paha, jos nyt viel tietäis minkä pitunen oot. et ehkä ei kandee muistella mitä oot painanu ku oot ollu anorektinen, vaan vaikka ammattiapua käyttäen arvioida se sun ihanne - tervepaino, jos et ite siihen kykene ja tähtää siihen.
hei.. minä laihduin herbalifen avulla, tosin pudotin 6 kiloa.. sain voimaa, terveyttä ja olen todella pirteä..
syön edelleen herbaa eikä ole tarvinut miettiä vitamiineja eikä kuitu tarpeita, saan kaikki vitamiinit mitä tarvitsenkin..ja olo on hieno...
tiedän monia, jotka ovat laihduttanut herban avulla jopa 30 kiloakin..huomenna näen ihmisen joka on laihduttanut 70 kiloa yhteensä..tuntuu oudolta, mutta se on totta..
jos haluat aloittaa herbat niin ota minuun yhteyttä,niin voin neuvoa sinua.. [email protected]
ja muista että mitään poppakonsteja ei kannata käyttää. terveellinen ja säännöllinen ruokailu on kaiken a ja o. tuo kalorilaskuri on tosi kätevä ku sinne kirjaat niin näet mistä ne kalorit tulee. itse esim. olen vähentänyt leivän syöntiä koska siinä on runsaasti hiilaria ja tuleehan siihen päälle laitettua rasvaa, juustoa, kinkkua yms. tällä muutoksella kalorit/pvä vähenee jo kummasti. tsemppiä laihdutukseen.
Suosittelen yhdeksi laihdutusohjelmaksi Painonvartijoita. Itse olen laihtunut jo vajaassa 3 kuukaudessa 10 kiloa. Ja mikä mukavinta, mistään ei ole tarvinnut kieltäytyä.
Olen varsin tyytyväinen, ja tämä kilomäärä on pudonnut pelkällä ruokavaliolla. Lenkille en ole vielä ehtinyt.
Suosittelen!
alkuperäinen kirjoittaja on selvästi syömishäiriöinen! mikä järki päässäsi sanoo,että netti laihdutus auttaa!! jos päivät on jossain vaiheessa kulunut noin vähällä syömisellä ja suurella liikunnalla on jotain jo pahasti vialla. tollases vaihees on kalorilaskurit ym. jo varmasti tuttuja! jos alkuperäinen taas aloittaa rankan laihdutuksen,hän on pian taas samassa jamassa kuin ennenkin!!!
nyt kun pyöräni on kelpo kunnossa lähden pyöräilemään kiljuvia kilometrejä. kilot lähtee pois myös kiljuvalla tahdilla. läskit lentämään taivaisiin ja kilot kolahtaa niin kovaa tahtia että lähtee =D.
Hei voisin auttaa, itse laihdutin vuosi sitten noin 15 kiloa muutamassa kuukaudessa ja voin tosi hyvin!
Laihdutin lääkärin valvomassa ryhmässä noin 22 kg...10 viikossa. Ei ihmekonsteja vaan SELKÄRANKAA.
Ryhmä loppui lihomista tapahtui noin 5 kg, olen kuitenkin tyytyväinen.
Eli: Joka aamu 2-4 dl, vettä ennen kuin lähdet mihinkään.
Hyötyliikunnasta kaikki irti: Jätät autosi marketin p-paikalla kauimpaan kulmaan, käytä portaita, yms.
Päivittäin juot noin 2 litraa vettä.
Apteekista saa jauhomaisia ravintovalmisteita, kuten esimerkiksi Nutrilet. Tiedän ettei saisi mainostaa, mutta on niitä muitakin hyviä...
Ravinnontarve 600 kgkaloria / Vrk. - 10 viikkoa.
Liimaa/teippaa itsestäsi kuva jääkaapin oveen, nykyisessä asussa.
Ei tule aluksi olemaan helppoa, mutta varmasti kannattavaa.
Jokapäivä punnitset itsesi merkkaat painon ylös. Aluksi näyttää siltä ettei paino tahdo millään lähteä laskemaan, mutta viikoilla 5-6 huomaat jo tuloksia.
Onnea!
Kyllä meitä on muitakin saman ongelman kanssa eläviä.itse tein itselleni selväksi miettimällä tosissani mitä varten minun pitää syödä?Tietysti kun on nälkä,en siis syö jos ei ole nälkä.Ja kun syön Ajattelen ensin mitä ja teen konkreettisesti selväksi itselleni mikä ei ole tarpeellista.Tee ruokapäiväkirja.Pidä se aina esillä ja joka kerta kun syöt pistä ylös mitä ja kuinka paljon.Pyri pitämään syömiset aikataulussa niin että syöt 3-4 tunnin välein jotain ei paljon kerralla.Laske kaloriat niin että suurinpiirtein niistä kaikista suuhun pannuistä ruuista tulee alle kuluttamasi kalorimäärä yhteensä.Siis jos Päivä kaloritarve olisi 1500/pv laske ettet tarvitse kuin 1200 tai 1ooo öle pitkäjännitteinen älä tingi luvuista.Suunnittele syömisesi monipuoliseksi koko päivän osalle. ole vaativa itsellesi,kusy itseltäsi onko suklaa tai pulla tarpeellista että pysyt hengissä.kun opit laskemaan mielessäsi tarpeeliset ravinnon lähteet homma alkaakin sujua ja taatusti painosi tippuu pikkuhiljaa ei nopeasti muttei tarvitse olla nälissään.Siis kirjaa ylös joka päivä äläkä valehtele itsellesi niin muutaman viikon ja kuukauden kuluttua huomaat kilojen vähenevän hitaasti, mutta varmasti.Samalla opit laskemaan mitä turhia kaloreita voit helposti välttää,ja tulet huomaanaan ettet niitä edes kaipaa etkä tarvitse.Oman itsensä "aivopesua".
alkuperäisen viestin,et todellakaan neuvo vain ruokapäiväkirjaan ja kalorien laskemiseen. itsekkin olen ennen sairastanut syömishäiriötä, ja samoja piirteitä oli. tiedän vain sen että jos tilanne on ollut se että kuukautiset ovat jääneet pois ja omenalla päivässä eletty, niin silloin on jo kalorien laskemiset ollut tuttua puuhaa!!! tuossa vaiheessa ei enää nuo neuvot auta!!!
...Joo, jotenkin tuttua..ihme sahausta ääripäästä ääripäähän. Ja taas palannut laskemaan ja mittaamaan..Mitäs jos kokeilisit hetkeksi unohtaa painosi, ruokailusi, repsahduksesi ja liikuntasi määrän..Itselläni näiden asioiden miettiminen vain tuppaavat tukemaan huonoa itsetuntoani ihan kiitettävästi=)..ja kierre on ollut aina valmis. Siis "ylipainoa on jonkun verran ja kertyneet kilot on epäonnistumisen merkki", "en kuitenkaan kykene lopun elämääni noudattamaan rankkoja diettejä", "repsahdan ajoittain herkuttelemaan, mitä ei itsetuntoni kestä", "liikun säännöllisesti, mutta en riittävästi, jotta pääsisin mallinmittoihin" jne.. No, tämä sitten laukaisee itsesyytökset ja alemmuudentunteet, jotka johtavat joko järjettömään yritykseen hallita elämää ja mieltä laihduttamalla tai ruoan ahtamiseen, mikä saa unohtamaan kaiken epäonnistumisen edes hetkeksi. Nooh, elämässä/maapallolla on aika paljon muutakin (?) ja ihmisyyskin pitää sisällään kai muuta kuin paino ja ulkonäkö.(??) No, itse yritän opetella ajattelemaan em. asioita positiivisemmin ja niin, että ne vaikuttaisivat terveemmällä tavalla itsetuntooni; "olen fiksu kun syön terveellisesti ja monipuolisesti ja pidän huolta itsestäni", "kiva että pääsen liikkumaan muutamia/useita kertoja viikossa, siitä tulee hyvä olo, lenkkeily ja pyöräily on parasta!!", "suklaapatukka kerran-pari viikossa pitää minut hyväntuulisena, kilon karkkikasan ahtaminen ei, (eikä mikään voita itse tekemääni pizzaa tilipäivän kunniaksi",.. "täytyypä varata risteily", "upeat ilmat tulossa, päivän patikkaretki mettään ois aikas jees kivan kaverin/perheen kanssa", "laitanpa perjantai-iltana valokuvat järjestykseen", etc..etc..Itselläni pään täyttäminen jollain ihan muulla kuin painon kyttäämisellä ja keskittyminen siihen, mistä nautin ja minkä osaan hyvin on ollut paras dieetti/elämäntaparemontti tähän mennessä (kilojakin karisee kummasti huomaamatta=))..)..ja tätä aion jatkaa..Tsemppiä sulle ja muillekkin!!!
Kenties ei se lihominen Sinua masentanutkaan, vaan masennuksesi aiheutti lihomisen. Toisinaan masennuspotilaat syövät pahaan oloonsa ja toisinaan masennuksen oireisiin kuuluu ruokahaluttomuus. Oletko ajatellut, että syy/seuraussuhde olisikin niinpäin, että masennus aiheutti syöpöttelyn, eikä se, että lihominen aiheutti masennuksen. Käy lääkärillä, monet lääkärit ovat saaneet pitkän koulutuksen ja voivat auttaa tällaisissakin tilanteissa. Hyvää kevään jatkoa. Toivottavasti jo kesäkuussa kävelet, etkä vyöry.
"monet lääkärit ovat saaneet pitkän koulutuksen".
Näin voisi todellakin kuvitella. :D
Voi katso oheinen linkki auttoi minua kun masenti http://youtube.com/watch?v=HQWNDJAqEOE
Kyllä nyt on ensisijainen tavoite saada sinut terveeksi. Sairastat nimittäin syömishäiriötä. Heille, jotka sinulle täällä hyväntahtoisesti jakoivat laihdutusvinkkejään, annettakoon anteeksi. Sinä et laihdutusvinkkejä tarvitse. Nyt yhteys kouluterveydenhoitajaan tai työterveyshoitajaan ja asiaa selvittämään. He arvioivat tilanteen ja ohjaavat sinut sopivalle lääkärille.
Tarinasi oli kuin omani. Laihduin teini-iässä rajusti vähän pyöreästä todella laihaksi. Tämän jälkeen lihoin erittäin lyhyessä ajassa yli 30 kg järjettömällä salassa ahmimisella. Äitini tajusi taluttaa minut lääkärille. Lihominen pysähtyi ja pikku hiljaa elämä alkoi olla jälleen muutakin kuin syömistä (tai laihdutusta). Vähitellen vuosien myötä laihduin huomaamatta ja nyt aikuisena olen normaalipainoinen. En niin laiha kuin ennen, mutta semmoiseksi en enää haluaisikaan.
Väitän, että sen jälkeen kun olet hakenut itsellesi apua ja on selvitetty syyt syömishäiriön takana, lihomisesi saadaan pysähtymään. Senkään jälkeen sinulla ei ole syytä alkaa kytätä syömisiäsi, sillä "häiriötila" pamahtaa nopeasti päälle. Jos tilanteestasi nyt jotain hyvääkin on sanottavana, niin se on se, ettei homma ole onneksi luiskahtanut bulimian tai anoreksian puolelle. Ne ovat nimittäin sairauksina vielä asteen vaarallisempia.
Kun käsität, että terveys on tärkeintä (ja sitä sinä et nyt ole), niin voit jälleen olla oma iloinen itsesi, vaikka sitten vähän pyöreämpänäkin. Iloista kevättä ilman laihdutuskuureja !
ei,ei.. ei ihan tosissaan ilman laihdutuskuureja... viimeksi tunti sitten sain kuulla ihmetystä, että oho; oletpas sinä pyöristynyt pienellä aikaa !!! no oho,niin olenkin ihan kun en itse olis huomannu!!!!! sitä paitsi jos nyt marssin kouluterveyden hoitajalle,en ikinä pääse kesäksi entisiin mittoihin! joten yksin jatkan ja jaksan! tänään jo koko päivä syömättä,mutta vain koska viikonloppuna mässäilin.. kun tasaantuu alan kunnon laihdutuskuurille! ja kesään mennessä painan 55!!
oisko viisaampaa tähdätä vähän kauemmaksi kuin tähään kesään....vaikka ensi kesään?kun alotat jo tänään on kesään mennessä painosi tippunut jo huomattavasti,muttei sentään sairaanloisesti (55kg).
elämässä täytyy olla muitakin asioita ja laihuduttaminen ja jos jatkat tuolla "en syö mitään" linjalla, paino tulee ennen pitkään kuitenki takaisin. Tiedän mistä puhun...hoikkana ja terveenä oleminen on elämän tapa: oikeata ruokaa oikeassa suhteessa, liikuntaa oikeassa suhteessa. Mitään ei tarvitse viedä ääripäihin asti. Sitten kun löydät kultaisen keskitien ei laihduttaminen ja painossa pysyminen olekkaan enää vaikeaa...se vaatii vaan himpun itsekuria, itsensä arvostamista ja halua olla terve läpi elämän..(ei läpi ensi kesän). Terveellinen elämän asenne näkyy paljon pitemmälle kuin se pyykkilauta vatsa...
Tsemppiä ja toivottavasti tajuat hakea apua..ravintoterapeutti on must kun ei itse oikein tiedä enää että mitä ne normaalit ihmiset syökään...
näin se juuri menee. jos panttaat syömistä vuorokauden rangaistaksesi itseäsi edellispäivän mässyistä, tulet seuraavana päivänä tai päivinä kohtaamaan ahmimiskohtauksen, jota ei voi välttää, sillä ihmisen biologia on sellainen, että vajaaksi jäänyt energia on saatava takaisin. tai jos ei jopa seuraavina päivinä, niin joka tapausessa tulevaisuudessa, aivan niinkuin alkuperäiselle kirjoittajalle on jo käynyt.
jos pötkit vuosia omenalla päivässä, kohtalo on kuitenkin jossain vaiheessa armoton lihominen. Myös äärimmäisen epäterveellistä fysiikalle.
Minulla on edelleen raskausarvet kropassani teini-iän anorekstiasta ja sen jälkeisestä lihomisesta.
ehdottomasti painonvartioihin vaan tai muuta! johan tässä on ollut tosi motivoivia kokemuksia terveellisestä painonpudotuksesta lyhyessäkin ajassa.
Lihominen masentaa. Masennus lihottaa.
sitten, kun ei näläntunnetta tunnista? Olen 22-vuotias tyttö ja aina (pienestä lapsesta asti) taistellut painoni kanssa. Saatan olla päiviä syömättä niin ettei ole nälkä. Nyt on taas sellainen kausi, että nälkä ei lopu koskaan vaan tuntuu että pitäisi syödä koko ajan. Olen yrittänyt järkevästi "kuunnella vatsaani" ja syödä vain kun on nälkä. En vaan tiedä milloin minun on oikeasti nälkä. Aivot ei kerro. Kun illasta alkaa huippaa ja vatsa mouruaa, tiedän että PITÄISI olla nälkä. Vaan kun ruokaa ei vaan tee mieli. Yritä tässä nyt sitten syödä terveellisesti... Pitäisikö pakottaa itsensä vaan syömään tietyin kellon ajoin?
Kuulostaa hyvinkin tutulta tämä tarina...:P Itsellä on paino sahannut 10-15kg viimeiset kuusi vuotta. Kärsin syömishäiriöstä vaikken koskaan anorektinen ole ollut, mutta ahmimishäiriö ja bulimia kyllä. Kun innostun kuntoilemaan saan yleensä pudotettua sen 10kg painoa, mutta aina menee överiksi, eli en pysy kuntoilussakaan kohtuuden rajoissa vaan poltan itseni ihan loppuun.
Huono itsetunto ja tyytymättömyys omaan itseensä ja pitkäaikainen masennus ilmenevät minun kohdallani syömishäiriönä ja epäterveellisenä omakuvana etc. Olen jälleen ruvennut kuntoilemaan ja pyrin saamaan painoni 65kg (168cm pitkä), mutta tällä kertaa pysyvästi ja terveellisesti. Minulla on suuri tuki ihmisestä kuka pitää huolen siitä että pysyn kohtuudessa liikunnan suhteen ja että muistan syödä. 5 pientä ateriaa päivässä, aamulla jotain missä paljon kuituja ja hitaita hiilareita (saa hyvää energiaa päiväksi), kevyt lounas (esim. salaattia, keittoa), päivällinen jossa paljon proteiineja ja vähän hiilareita sekä illalla marjoja, hedelmiä, jogurttia tms.
Hyvä tukiverkosto, säännöllisyys ja etukäteen suunnittelu toimivat minun kohdallani mutta kaikki olemme yksilöitä, joten se mikä toimii minulla ei välttämättä toimi muilla. Toivottavasti jotain vinkkiä kuitenkin :)