Teen pitkiä työpäiviä. Toimistossa, joskus on mukana naispuolisia työtovereita, mutta mitään muuta kuin työhön liittyvää välttämätöntä kanssakäymistä ei ole koskaan ollut. Naiseni joskus soittaa selvästi tarkistaakseen, olenko todella työssä, ja jos hetkellisesti silloin olen hakemassa kahvia automaatista tai vessassa ja puhelimeeni vastaa NAINEN, saan selitellä sitä monta tuntia seuraavina päivinä.
No, joskus se on vaikuttanut hupaisalta, melkein imarreltu olen, kun minua niin vartioi, mutta nyt teki sellaisen tempun, että suututtaa!!!
Lähdin työstä noin 20:00 ja bussimatkalla tuli viereeni nainen, joka vaikutti minut tuntevalta, koska aloitti keskustelun kuin vanhalle tutulle. Rautatientorille tultuamme hän sanoi haluavansa jutella, ihan vähän aikaa vain, ja menimme kahville, emme tilanneet siis ruokaa, emme alkoholia. Nainen jutteli ja painautui aivan kylkeen kiinni, valitti yksinäisyyttään ja että kaipaa olkapäätä ja turvallista syliä. Kuuntelin, mutta en oikein osannut mitään tähän valitukseen tarjota. Hän pyysi iltaa istumaan kotiinsa, sen torjuin, ja selitin, että illan tässä vaiheessa on jo kiire kotiin. Hän kysyi, tulisinko jonakin toisena iltana. Sanoin että "ehkä joskus, mutta ei ole oikein vapaita hetkiä työtilanteen takia iltaisin, ja kotona minulla on vaimo, joka odottaa pitämään hyvänä".
Siihen se jäi, ei mitään kosketusta tapahtunut, siis ei halattu, vain sanottiin tsau ja lähdin kotiin päin seuraavalla bussilla Matkakeskuksesta. Kotona ilta oli kuin ennen, ei mitään ihmeellistä havaittavissa, kunnes vaimoni soitti jonnekin, vetäytyi kylpyhuoneeseen ja se puhelu kesti ja kesti. Arvelin, että kyseessä oli hänen siskonsa, heidän puhelunsa kun joskus saattoivat kestää tunteja. Vaan kun hän tuli kylppäristä ulos, näin hurjan ilmeen kasvoillaan. Hän heitti minua puhelimella ja huusi minua pettäjäksi! En ymmärtänyt syytä. Sinä iltana hän ei suostunut puhumaan, ei suostunut halaamaan, ei samassa huoneessa nukkumaan. Vasta aamulla sain kuulla virheeni. Olin lähtenyt vieraan naisen mukaan ja ollut valmis makaamaan hänen kanssaan! Tuo nainen bussissa ei ollut sattumalta joku seuranhaluinen ja minut joskus työasioissa tavannut vaan oman vaimoni ystävätär, joka oli vakoillut minua ja asettunut itse syötiksi, tarjonnut seuraansa - ja minä muka olin siihen syöttiin tarttunut. En ollut mielestäni mitään väärää tehnyt, todella kuvittelin, että tuo nainen oli ollut jossain projektissa asiakkaan edustajien joukossa, muisti minut ja ikävissään halusi kontaktia. Minimin verran hänen kanssaan istuin kahvilla. Siinä oli kaikki.
Vaimoni mielestä olin halunnut enemmän. Olin siis pettänyt häntä. Olin valmis pettämään kenen tahansa vastaan tulevan naisen kanssa milloin vain.
Minusta tämä on kelvoton johtopäätös.
No, joskus se on vaikuttanut hupaisalta, melkein imarreltu olen, kun minua niin vartioi, mutta nyt teki sellaisen tempun, että suututtaa!!!
Lähdin työstä noin 20:00 ja bussimatkalla tuli viereeni nainen, joka vaikutti minut tuntevalta, koska aloitti keskustelun kuin vanhalle tutulle. Rautatientorille tultuamme hän sanoi haluavansa jutella, ihan vähän aikaa vain, ja menimme kahville, emme tilanneet siis ruokaa, emme alkoholia. Nainen jutteli ja painautui aivan kylkeen kiinni, valitti yksinäisyyttään ja että kaipaa olkapäätä ja turvallista syliä. Kuuntelin, mutta en oikein osannut mitään tähän valitukseen tarjota. Hän pyysi iltaa istumaan kotiinsa, sen torjuin, ja selitin, että illan tässä vaiheessa on jo kiire kotiin. Hän kysyi, tulisinko jonakin toisena iltana. Sanoin että "ehkä joskus, mutta ei ole oikein vapaita hetkiä työtilanteen takia iltaisin, ja kotona minulla on vaimo, joka odottaa pitämään hyvänä".
Siihen se jäi, ei mitään kosketusta tapahtunut, siis ei halattu, vain sanottiin tsau ja lähdin kotiin päin seuraavalla bussilla Matkakeskuksesta. Kotona ilta oli kuin ennen, ei mitään ihmeellistä havaittavissa, kunnes vaimoni soitti jonnekin, vetäytyi kylpyhuoneeseen ja se puhelu kesti ja kesti. Arvelin, että kyseessä oli hänen siskonsa, heidän puhelunsa kun joskus saattoivat kestää tunteja. Vaan kun hän tuli kylppäristä ulos, näin hurjan ilmeen kasvoillaan. Hän heitti minua puhelimella ja huusi minua pettäjäksi! En ymmärtänyt syytä. Sinä iltana hän ei suostunut puhumaan, ei suostunut halaamaan, ei samassa huoneessa nukkumaan. Vasta aamulla sain kuulla virheeni. Olin lähtenyt vieraan naisen mukaan ja ollut valmis makaamaan hänen kanssaan! Tuo nainen bussissa ei ollut sattumalta joku seuranhaluinen ja minut joskus työasioissa tavannut vaan oman vaimoni ystävätär, joka oli vakoillut minua ja asettunut itse syötiksi, tarjonnut seuraansa - ja minä muka olin siihen syöttiin tarttunut. En ollut mielestäni mitään väärää tehnyt, todella kuvittelin, että tuo nainen oli ollut jossain projektissa asiakkaan edustajien joukossa, muisti minut ja ikävissään halusi kontaktia. Minimin verran hänen kanssaan istuin kahvilla. Siinä oli kaikki.
Vaimoni mielestä olin halunnut enemmän. Olin siis pettänyt häntä. Olin valmis pettämään kenen tahansa vastaan tulevan naisen kanssa milloin vain.
Minusta tämä on kelvoton johtopäätös.
Vastaukset 16
Vanhimmat
omaa parastasi jos tuollaiseen ansaan kapsahdat vaikka olet ollut tietoinen valvovasta haukansilmästä.
Korkeintaan tunnin viivyin tuon syötiksi tulleen naisen kanssa kahvilla, mitään enempää ei siinä tapahtunut kuin mitä edellä kerroin. Missä olen pettänyt, mitä pahaa, tuomittavaa olen tehnyt?
pitänyt tietää että kuulusteluhan siitä seuraa jos työmatka kestää kauemmin kuin normaalisti ja et ole saapuessasi "pää kainalossa".
Kai tajuat itsekin ettet tosiaan ole tehnyt mitään väärää... paska ja kiero kaveri sil sun naisellas ku puhuu paskaa...
Heh. Jopas on salapoliisitarina. Otan sieltä pari kohtaa esiin jota vaimosi on ehkä ajatellut liiankin toisissaan... --- lauseisiin kiinnitä huomio.
"Nainen jutteli ja ---painautui aivan kylkeen kiinni, valitti yksinäisyyttään ja että kaipaa olkapäätä ja turvallista syliä---. Kuuntelin, mutta en oikein osannut mitään tähän valitukseen tarjota. Hän pyysi ---iltaa istumaan kotiinsa---, sen torjuin, ja selitin, että illan tässä vaiheessa on jo kiire kotiin. Hän kysyi, ---tulisinko jonakin toisena iltana---. Sanoin että "---ehkä joskus---, mutta ei ole oikein vapaita hetkiä työtilanteen takia iltaisin, ja kotona minulla on vaimo, joka odottaa pitämään hyvänä"."
Tuossa voi olla selitystä. Kun kohdat rajaa noin. Mitä ystävä on mahtanut kertoa vaimollesi. "Ehkä joskus" -lause teki tepposen muun lisäksi -eli vaikutti että olet menossa. Ethän sinä mitään väärää ehkä tehnytkään mennessäsi kahville, mutta jotkut miehet ja naiset luulevat jo pienestäkin jutusta että "NYT on tekeillä jotain"... Samanlainen tilanne täällä tuon tarkkailun suhteen. :) Koita selvittää asiaa.
Ei edes "työkavereitten" kanssa lähdetä kahveelle mihinkään iltasella kun on kotiin meno oman vaimon luo. Kenenkään naispuolisen kanssa ei lähdetä mihinkään ilman että asioista on sovittu etukäteen ja sovittu että se on vaimolle ihan ok.
Ajatteleppa tilannetta vaikka näin:
Naisesi olisi jostain tulossa kotiin bussilla, ja lähtisikin jonkun miehen matkaan joka yrittäisi selkeästi iskeä häntä.
Pyytele anteeksi ja selitä naiselle tarina näin miten tänne kirjoitit, niin eiköhän hän ymmärrä.
munat rikki.
...itse pistäisin tuollaisen kumppanin oitis miettimään, mitä tarkoittaa tasa-arvoinen parisuhde ja ellei sitä ymmärtäisi, niin saisi vapaasti olla ihan missä tahansa muualla, kuin kanssani.
menoa, vaikka valitettavan tuttua avaremmillakin lakeuksilla. Kysymys: luuletko, että kumppanisi pystyy oppimaan ja muuttamaan käytöstään? Jos, ja jos hän siihen todella suostuu, keskustelkaa ja hankkikaa tarvittaessa apua. Jos ei, tiedät, mikä sinua odottaa. Valitse.
ja suunnittelen eroa. En jaksa väitellä ja olla aina puolustuskannalla. Selittää jokaista taskusta löytyvää puhelinviestiä, jokaista taskuun unohtunutta lautasliinaa, jokaista hetkeä, kun en ole puhelimen ääressä istunut, jokaista viipymistä. En jaksa kantaa kuittia auton pesusta, kun hän ei usko minun sen takia olleen poissa kotoa.
Voi voi... Niin harmillista, että mustasukkaisuuteen kaatu suhde. Toinen on sairas ja jätät sen. Hän pistää sut jättämään itsensä, koska uskoo omiin harhoihin. Et pysty millään parantamaan sairasta, vaikka kuinka vakuuttelisit ja vakuuttelu ei auta asiaan, koska se lisää vaan kierettä.
Jos haluat pelastaa suhteesi jutelkaa asiasta ja sano, ettää hänen täytyy hakea ammattiapua! Menkää ydessä terapiaan... Sano, että vakuuttelu loppui nyt, että se on vain luotettava.
Tiedän mitä puolisosi käy läpi ja mitä sinä käyt, mutta tiedän myös, että parantua voi.
Olen vuosien myötä nähnyt, että sairaus menee jatkuvasti pahemmaksi. Kun olen huomannut miten hän kaivaa taskujani, lompakkoa, salkkua, olen tuskaisena kysynyt, onko hän mitään epäilyttävää koskaan löytänyt. Nyt vain kysyn retorisesti, kuvitteleeko hän minut niin hölmöksi, että jättäisin jotain todisteita taskuihini. En ole voinut poistaa hänen epälyä siitä, että minulla on toinen puhelin, että kätken sen jonnekin ja roskapussia viedessäni soitan toiselle naiselle.
Olkoon se yksi havainnollinen esimerkki.
Houkutuslinnun käyttäminen meni yli sen rajan, jonka olen vielä sietänyt, koska asiassa ei ratkaissut se, mitä todella tapahtui vaan se, mitä hän pelkäsi tapahtuvan, siihen hän uskoo ja siihen hän saa tukea ystävättäreltään. Nyt olen hänen mielestään pettänyt, hän siksi loukattu ja itkuinen. Sairastakoon nyt minun puolestani niin paljon kuin haluaa.
Naisesta tuntuu varmaan pahalta. Ehkä hän ei ollut vielä oppinut hallitsemaan ajatuksia ja saamaan luottamusta tarpeeksi. Kyllä naiseen tehoaisi ihan parisuhdeterapia ja yksinkäyntikin asiantuntijan luona -eli mustasukkaisuuden saisi pois todennäköisesti.
Et kysy yhtään kysymystä, esität vaan tekaistun oloisen tarinan.
Mitä haet tällä? Vai puritko vaan kirjallisen ilmaisun tarvetta?
Tarina piti kirjoittaa jonnekin, kun ei ole sellaista ihmistä, jolle sen kertoisin, ei siis läheistä. Pitkään vaimon käytös, taskujen kaivelu ja epäluulot jopa muutaman minuutin viipymisestä roskapussia viedessä, ovat minut jo kypsyttänet. Tarvittiin vain tämä viimeinen isku, yhdessä toisen naisen kanssa rakennettu ansa, ja enää en jaksa taistella. Uskollinen olen vaimolleni ollut aina, ehdottomasti, enkä nytkään ole irtosuhteisiin juoksemassa.
Toista kertaa en vakisuhteeseen halua. Mistä saatan tietää tuleeko seuraavastakin naisestani mustasukkainen sairaalla tavalla. Kirjoitin myös siksi, että kysyn rivien välissä onko tämä juuri tyypillistä naisen logiikkaa: järjestää miehen tielle ansa, ja jos hetken juttelee, on muka jo valmis hyppäämään sänkyyn!
Turha taas ylestää kaikkia ihmisiä samanlaisiksi.
Ehkä tuokin nainen paranisi jos saisi neuvoa mustasukkaisuuteen. Ei tuollaista saa sietää vuosikausia...
Kyllä sä toivut vielä. Aurinko paistaa sitten taas.