Iltaa. Luin iltani ratoksi pitkän pätkän siitä, kenen syytä on pettäminen. Oletetaan vaikka, että mies pettää, niin saan konkreettisia käsitteitä käytettäväksi tekstissäni.Onko se pettäjämiehen, kakkosnaisen vai petetyn vaimon syy?
Mielipiteeni on se, että pettämistä ei koskaan tapahdu parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin. Jos pettämistä tapahtuu, parisuhde voi huonosti. Ei pettämisestä haeta pelkkään vaihtelua ja jännitystä. Kunpa haettaisiinkiin vain sitä, niin asiat olisi helppo korjata. Syyt ovat aivan varmasti syvemmällä. Jännityksen ja vaihtelun hakeminen kuulostaa pettäjän kiinni jäämisen seurauksena tapahtuvalta ontuvalta selitykseltä tai petetyn vaimon asian vähättelyltä. Sehän kuulostaa vähäiseltä, jos mies on ainoastaan hakenut "vähän jännitystä ja vaihtelua". Silloin asia ikään kuin olisi kunnossa taas, kun tämän jännitys ja vaihtelu on saatu. Kunnes taas on aika tankata uudelleen. Ei, ei. Suurimmalla osalla väestöä kynnys pettämiseen on todella korkea (uskoisin näinäkin aikoina näin) ja ongelmat omassa parisuhteessa ylittävät tietyn, melko korkean rajan, kun pettämisen tielle lähdetään. Totta on varmaan se, että nykyään on aiempaa helpompaa pettää. Mutta jos pettäminen jää tekemättä sen takia, että siihen ei ollut mahdollisuutta, niin se on kait melkein sama kuin olisi pettänyt. Räjähtämätön pommi.
Kyseessä on siis sen parisuhteen ongelma, josta pettäjä on tulossa. Kumman takia nämä ongelmat ovat sinne tulleet? Todennäköisesti molempien parisuhteen jäsenten takia. Eli toistaen, ongelma on siellä.
Sen takia jättäisin pettämisasiassa syyllisyyden langettamisesta kokonaan pois kakkosnaisen. Hänellä ei ole mitään tekemistä yllä mainittujen ongelmien ja syiden kanssa. Hän on vapaa ihminen ja saa tehdä mitä haluaa. Hän voi olettaa, että häneltä seuraa hakevat ihmiset vastaavat itse omista teoistaan ja omista sitoumuksistaan.
Pettäjien käsissä on se, pettävätkö he omia puolisoitaan tai eivät. Sitä ei voi mikään estää, jos he ovat päättäneet niin tehdä.
Sitä täytyy toki ihmetellä, minkä takia joku ihminen haluaa asettua kakkosnaisen rooliin?
Mutta ehkä siihenkin löytyy jotakin ymmärrettäviä selityksiä, kuten jos nainen ei halua virallista parisuhdetta itselleen vaan haluaa vain nauttia aikuisesta seurasta säännöllisesti. Pettäjämiehethän ovat hyvin "uskollisia" kakkoselleen. He ovat hänelle helposti saatavilla ja uskoutuvat hänelle usein syvälläkin tasolla. Lisäksi heillä on kokemusta ihmissuhteista, joten heidän seuransa on varmasti usein nautinnollisempaa kuin jonkun sinkkuna pomppivan sällin. Ei lienee harvinaista sekään, että pettäjämiehen ja kakkosnaisen suhde on syvempi ja rehellisempi kuin pettäjämiehen ja vaimon avioliitto.
Niin, pettämisen syy siis huonosti voivassa parisuhteessa, josta syyllisien sakkopisteet vaikeasti laskettavissa. Mutta se, mikä tekee pettäjästä enemmän syyllisen pettämiseen, on juuri se, että hän pettää. Kuinka ollakaan.
Aikuisten ihmisten pitäisi kyetä ratkomaan ongelmia rehellisemmin. Petetty jää huonoon asemaan. Hänellä tulisi olla vaihtoehtona äänestää ei, jos hänelle ei enää olla uskollisia. Pettäjä kokee kait jollakin tavalla itsensä petettyä arvokkaammaksi henkilöksi, koska katsoo oikeudekseen päättää petetyn puolesta, että hänkin joutuu elämään pettämisen kanssa. Tällä perusteella sanoisin, että pettäjä toimii epäkypsästi ja hänen tulee opetetella olemaan rehellisempi ja rohkeampi ihminen saavuttaakseen tyydyttäviä ihmissuhtteita.
Erään teorian mukaan suurin osa ihmisistä on keskenään yhtä itsekeskeisiä. Ihmisillä on vain erilaisia tapoja ilmentää sitä. Eli toinen saattaa huutaa ja haluta jäätelöä heti vain itselleen. Joku toinen sen sijaan jakaa kaiken jäätelön muille eikä ota itselleen ollenkaan.
Jäätelön heti vaatineelle tulee hyvä mieli siitä, että sai itselleen heti jäätelöä.
Kaiken jäätelön muille jakaneille tuli hyvä mieli siitä, että hän koki olevansa hyvä ihminen kun jakoi jäätelön ja muutkin ehkä huomasivat sen. Eli molemmat tavoittelivat lopulta hyvää mieltä itselleen; kyse oli ainoastaan siitä, että jälkimmäinen teki sen hienostuneemmalla tavalla. Itse asiassa he olivat yhtä itsekeskeisiä.
Hyvä ajatus mietittäväksi ennen kuin tuomitsemme kaikkien ihmisten kaikkia tekoja sumeilematta.
Mielipiteeni on se, että pettämistä ei koskaan tapahdu parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin. Jos pettämistä tapahtuu, parisuhde voi huonosti. Ei pettämisestä haeta pelkkään vaihtelua ja jännitystä. Kunpa haettaisiinkiin vain sitä, niin asiat olisi helppo korjata. Syyt ovat aivan varmasti syvemmällä. Jännityksen ja vaihtelun hakeminen kuulostaa pettäjän kiinni jäämisen seurauksena tapahtuvalta ontuvalta selitykseltä tai petetyn vaimon asian vähättelyltä. Sehän kuulostaa vähäiseltä, jos mies on ainoastaan hakenut "vähän jännitystä ja vaihtelua". Silloin asia ikään kuin olisi kunnossa taas, kun tämän jännitys ja vaihtelu on saatu. Kunnes taas on aika tankata uudelleen. Ei, ei. Suurimmalla osalla väestöä kynnys pettämiseen on todella korkea (uskoisin näinäkin aikoina näin) ja ongelmat omassa parisuhteessa ylittävät tietyn, melko korkean rajan, kun pettämisen tielle lähdetään. Totta on varmaan se, että nykyään on aiempaa helpompaa pettää. Mutta jos pettäminen jää tekemättä sen takia, että siihen ei ollut mahdollisuutta, niin se on kait melkein sama kuin olisi pettänyt. Räjähtämätön pommi.
Kyseessä on siis sen parisuhteen ongelma, josta pettäjä on tulossa. Kumman takia nämä ongelmat ovat sinne tulleet? Todennäköisesti molempien parisuhteen jäsenten takia. Eli toistaen, ongelma on siellä.
Sen takia jättäisin pettämisasiassa syyllisyyden langettamisesta kokonaan pois kakkosnaisen. Hänellä ei ole mitään tekemistä yllä mainittujen ongelmien ja syiden kanssa. Hän on vapaa ihminen ja saa tehdä mitä haluaa. Hän voi olettaa, että häneltä seuraa hakevat ihmiset vastaavat itse omista teoistaan ja omista sitoumuksistaan.
Pettäjien käsissä on se, pettävätkö he omia puolisoitaan tai eivät. Sitä ei voi mikään estää, jos he ovat päättäneet niin tehdä.
Sitä täytyy toki ihmetellä, minkä takia joku ihminen haluaa asettua kakkosnaisen rooliin?
Mutta ehkä siihenkin löytyy jotakin ymmärrettäviä selityksiä, kuten jos nainen ei halua virallista parisuhdetta itselleen vaan haluaa vain nauttia aikuisesta seurasta säännöllisesti. Pettäjämiehethän ovat hyvin "uskollisia" kakkoselleen. He ovat hänelle helposti saatavilla ja uskoutuvat hänelle usein syvälläkin tasolla. Lisäksi heillä on kokemusta ihmissuhteista, joten heidän seuransa on varmasti usein nautinnollisempaa kuin jonkun sinkkuna pomppivan sällin. Ei lienee harvinaista sekään, että pettäjämiehen ja kakkosnaisen suhde on syvempi ja rehellisempi kuin pettäjämiehen ja vaimon avioliitto.
Niin, pettämisen syy siis huonosti voivassa parisuhteessa, josta syyllisien sakkopisteet vaikeasti laskettavissa. Mutta se, mikä tekee pettäjästä enemmän syyllisen pettämiseen, on juuri se, että hän pettää. Kuinka ollakaan.
Aikuisten ihmisten pitäisi kyetä ratkomaan ongelmia rehellisemmin. Petetty jää huonoon asemaan. Hänellä tulisi olla vaihtoehtona äänestää ei, jos hänelle ei enää olla uskollisia. Pettäjä kokee kait jollakin tavalla itsensä petettyä arvokkaammaksi henkilöksi, koska katsoo oikeudekseen päättää petetyn puolesta, että hänkin joutuu elämään pettämisen kanssa. Tällä perusteella sanoisin, että pettäjä toimii epäkypsästi ja hänen tulee opetetella olemaan rehellisempi ja rohkeampi ihminen saavuttaakseen tyydyttäviä ihmissuhtteita.
Erään teorian mukaan suurin osa ihmisistä on keskenään yhtä itsekeskeisiä. Ihmisillä on vain erilaisia tapoja ilmentää sitä. Eli toinen saattaa huutaa ja haluta jäätelöä heti vain itselleen. Joku toinen sen sijaan jakaa kaiken jäätelön muille eikä ota itselleen ollenkaan.
Jäätelön heti vaatineelle tulee hyvä mieli siitä, että sai itselleen heti jäätelöä.
Kaiken jäätelön muille jakaneille tuli hyvä mieli siitä, että hän koki olevansa hyvä ihminen kun jakoi jäätelön ja muutkin ehkä huomasivat sen. Eli molemmat tavoittelivat lopulta hyvää mieltä itselleen; kyse oli ainoastaan siitä, että jälkimmäinen teki sen hienostuneemmalla tavalla. Itse asiassa he olivat yhtä itsekeskeisiä.
Hyvä ajatus mietittäväksi ennen kuin tuomitsemme kaikkien ihmisten kaikkia tekoja sumeilematta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
"Jos pettäminen jää tekemättä sen takia ettei siihen ole ollut mahdollisuutta,niin se on kait melkein sama kuin olisi pettänyt."
Mielenkiintoinen lause.
Jäin miettimään sitä miten moni onkaan haaveissaan suudellut tai rakastellut jonkun vieraan kanssa - varmaan olisi toteuttanutkin haaveensa, jos siihen olisi tullut otollinen tilaisuus.
Mikä siis on pettämistä?
Jos nainen rakastelun aikana kuvittelee miehensä olevan Johnny Depp tai naapurin Kalle, onko se pettämistä?
Minusta on.
Kuka kehtaa tai uskaltaa sanoa miehelleen, että "kuvittelen sun olevan Johnny Depp kun nait mua."
Tuskin kukaan.
Joku voi sanoa että ihmisellä on oikeus pitää omat ajatuksensa, mutta jos ajatusten ääneen sanominen on mahdotonta koska tietää niiden loukkaavan toista, eikö silloin yhtälailla ole kysymys pettämisestä?
Ja uskallanpa väitttää että lähes jokainen ihminen on joskus seksin aikana ajatellut sellaista mitä ei voi ääneen sanoa.
Olemmeko siis kaikki pettäjiä?
Tosin olen muutamasta asiasta eri mieltä. Saanen esittää ne perusteluineen.
Määrittelen ensin parisuhteen. Parisuhde on kahden ihmisen välinen suhde. Siinä on kaksi toisistaan erillistä ihmistä, mutta se ei ole erillinen muista elämän tapahtumista eikä kumppanusten henkilökohtaisista vaiheista. Ei ole olemassa huonoa parisuhdetta, eikä hyvää parisuhdetta. On olemassa erilaisia parisuhteita, joissa sitä joko itse tuntee viihtyvänsä tai sitten ei. Koskaan sitä ei voi tietää toisen näkökulmasta. Parisuhde ei ole henkilö, näin ollen sillä ei ole vointia, sitä ei voi hoitaa, eikä se kanna vastuuta kenenkään toisen puolesta.
Sitten määrittelen pettämisen. Pettämistä on jonkin sellaisen asian tekeminen, josta on yhdessä kumppanin kanssa sovittu, ettei niin tehdä. Kakkonen on se, jonka kanssa petetään.
Lisäksi olen aivan varma siitä, että uskottomuutta kohdanneessa parisuhteessa olevat kaksi ihmistä eivät ole aina pettäjämies ja petetty vaimo. Pettäminen ei ole sukupuoliriippuvainen asia, parisuhteessa kun voi olla vaikka kaksi naista, joista toinen pettää miehen kanssa. Sukupuolet eivät selitä syitä ja ovat mielestäni täysin sivuseikkoja, mitä uskottomuusongelmaan tulee. Mutta, en anna epätasa-arvoisen ajattelusi häiritä.
---
Väität, ettei pettämistä tapahdu parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin. Miksei, mikäs siinä "hyvässä parisuhteessa" estää jompaa kumpaa osapuoltaan tekemästä virheitä/valintoja? Onnellisuus ei ole kokemukseni mukaan pysyvä ominaisuus, joka aiheuttaisi uskollisuutta. Eikä siis epäonnellisuuskaan tee ketään uskottomaksi.
Pettäminen ei johdu koskaan huonosta parisuhteesta, suhteen toimimattomuudesta, ikävistä olosuhteista, toisista ihmisistä eikä mistään muustakaan kuin pettäjän omasta tahdosta. Koska en perustelua viestistäsi varsinaisesti löydä, on pakko kysyä: millä perusteella se syy uskottomuuteen voi olla parisuhteessa ennemmin kuin pettäjässä itsessään? Parisuhde on kahden ihmisen välinen side, joten parisuhteen tekeminen syntipukiksi syyllistää myös sitä toista, joka ei ole tehnyt minkäänlaisia päätöksiä pettämiseen liittyen toisen puolesta.
Parisuhteessa voi olla ongelmia, mutta ne eivät koskaan johda pettämiseen ilman että pettäjä sitä tahtoo. Ei, vaikka se ongelma olisikin ollut uskottomuus. Sanot, että ongelmat parisuhteeseen tulevat molempien jäsentensä takia. Ainoastaan ja vainko? Käsittääkseni suuria ongelmia parisuhteessa aiheuttaa mm. läheisen kuolema, ikääntymisen mukanaan tuomat kriisit, rahapula, ajanpuute, lapset - siis lukuisat parisuhteen ulkopuolelta tulevat tekijät. Parisuhteen ongelma ei tule aina parisuhteen osapuolista, eikä ongelmaan parisuhteessa tarvita kuin parisuhde. Riittää, että toinen on ongelmissa.
Sanot, ettei kakkonen mitenkään voi olla syyllinen pettämiseen. Ei hän toki siihen olekaan syyllinen, jos hän on vapaa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hän voisi olla vastuussa jostain muusta. Kakkonen muodostaa sen suhteen varatun kanssa, joten hän on vastuussa siitä, että mahdollistaa varatun uskottomuuden. Ilman häntä ei olisi sitä sivusuhdetta. Ilman pettäjää ei olisi uskottomuutta. Ilman petettyä... niin mitä?
Pidät pettäjiä rehellisempinä kakkosilleen. Millä perusteella? Jos ihminen on yhtäällä valehteleva ja epäluotettava, miksi luulet, että hän olisi muuta kenellekään? Jos hän olisi valikoivasti rehellinen ja luotettava, eikö se kertoisi siitä, että tuo ihminen on kykenevä mihin vain saadakseen haluamansa?
Väität myös, että sivusuhde on usein syvempi kuin avioliitto. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää avioliiton ja parisuhteen laadusta totutta, ja kakkonen tietää siitä usein ainoastaan vain epärehellisen ihmisen kertomuksen. Valehtelijan lähelle ei pääse kukaan.
Lopuksi haluaisin, että mietit tätä viestiäsi. Oliko siinä syyllistämistä? Ketä sinä syyllistit? Minun mielestäni oli, ja minun mielestäni syyllistit parisuhteen kautta petettyä. Syyllistäminen on tuomitsemista. Viestin päätit toivomuksella siitä, että ei kannattaisi sumeilematta tuomita tekoja. Minusta näyttää, että sinä tuomitset teoitta.
Vähän syyllistit myös pettäjää pettämisestä, mutta muistit myös kehua häntä kakkoselle luotettavaksi, nautinnollisemmaksi ja kokeneemmaksi. Kakkosen asemallekin löysit mukavankuuloisia selityksiä. Mutta petetyn osaa sinä entisestään vain yrität alentaa... Ehkei ymmärryksesi vain yksinkertaisesti riitä.
teoriasi on. Kuka sen on esittänyt ja millä perustein? Ettei vain olisi ihan sinun omasi tai jostain naistenlehdestä napattu?
Puolisoilla voi mennä ihan hyvin, kunnes se kakkosnainen tulee ja sen jälkeen meneekin kaikki päin peetä.
Pettäjän oma valinta on alkaa suhteeseen sen kakkosnaisen kanssa. Kukaan ei häntä siihen työnnä, vaan itse hän päätöksensä tekee, mutta mikä sitten on sen kakkosnaisen osuus tässä sopassa ? Hän tietää, että varattu on naimisissa ja perheellinen ja silti hän alkaa suhteeseen tämän varatun kanssa. Hänen ei olisi pakko tätä tehdä, mutta mikä saa hänet tähän suhteeseen ?? Valehteleeko varattu hänelle, että muijan kanssa menee huonosti ja hän alkaa ikäänkuin laastariksi ja polveenpuhaltajaksi tälle varatulle ? Tietoisesti vai tahallaan ???
Varattu ei häntä siihen pakota ja omasta vapaasta halustaan hän alkaa suhteeseen tietoisesti/tahallaan sen varatun kanssa. Mikä ja missä on kakkosnaisen moraali tässä tapauksessa ? Haluaako hän tahallaan näin toimiessaan saada aikaan toisen perheessä konfliktin ? Siihen saakka, kun hän tuli kuvioihin, niin kaikki oli perheessä ok. Tämä ei ole petetyn vika.
pitkään kestävää kakkossuhdetta, jossa mies kertoisi rakastavansa vaimoaan yli kaiken, sekä liiton olevan täysin kunnossa.
Kyllä ne varmaan perustuu usein miehen kertomuksille siitä, kuinka puolison kanssa ei ole enää mitään yhteistä. Kakkonenkaan ei usein painosta miestä eroamaan, koska ei halua ottaa vastuuta miehen erosta. Jos mies eroaa kakkosen tähden, niin sehän 'velvoittaisi' kakkosta ryhtymään kiinteään suhteeseen miehen kanssa, jonka tietää pettäjäksi. Nainen myöskään ei usein halua muiden lapsia hoidettavakseen.
Harvoin kakkonen varmaan itse tulee kuvioihin, kyllä se on niin, että mies hänet etsii.
että olen ollut sekä kakkosen, että petetyn roolissa. Asiaa, siis uskottomuutta, molemmilta puolilta katsoneena tiedän, ainakin jossakin mielessä mistä puhun.
Koskaan pettämisestä ei voi ainakaan kokonaan syyttää sitä petettyä, kaikkein vähiten yleensä häntä. Yleensä on kyse pettäjän omasta kriisistä ja kyvyttömyydestä käsitellä vaikeita asioita oman puolisonsa kanssa. Oma puoliso ei aina edes tajua, että heillä menee "niin huonosti", että toinen ajautuu pettämään "hakiessaan ulkopuolisesta suhteesta jotakin mitä kotoa ei saa..." Hah! Mitä muuta se pettäminen on kuin hetkellisen lohdun ja huuman hakemista? Kuvitellaan, että se on jotakin hienoa ja elämää suurempaa, mutta se ei ole kuin kuvitelmaa. Petosta kaikkia, itseäänkin, kohtaan. Ja mitä sen jälkeen? Huonoa oloa, kärsimystä, syyttelyä, vihaa ja kyyneleitä. Kannattiko? Ei.
Kakkosta voi syyttää jos hän tietää toisen olevan varattu. Itse en enää koskaan voisi tehdä toiselle naiselle niin. En milloinkaan. En enää käsitä niiden naisten moraalia, jotka kakkosiksi ryhtyvät. Tai "ajautuvat"!!! Häpeän, että olen itse joskus kakkonen ollut. Luulin, että olin löytänyt sen oikean rakkauden... Ja paskat. Oikea rakkaus ei loukkaa ketään. Me loukkasimme. Tiesin miehen olevan avoliitossa, tiesin että tein väärin, tiesin, että tämä ei onnistuisi... Olin vain niin täynnä oman edun tavoittelua, etten osannut ajatella järkevästi.
Olen kuitenkin läksyni oppinut.
Eihän tätä kakkosta tarvitse "etsiä", jos puolison kanssa on kaikki ok !!! Näitä kakkosia vaan pyörii kapakoissa ja varatun ei edes tarvitse niitä etsiä. Siihen ne tuppautuvat seuraa hakemaan ihan ilman etsimistä. Sormuskaan ei haittaa mitään, vaan siitä ne viis veisaavat, kunhan saavat sitä, mitä ovat etsimään tulleet.
kapakoihin yksinään jos kotona on kaikki hyvin?
Ei ne känniset kapakkapanot jää yleensä pitkiksi sivusuhteiksi, ne ovat ihan eri juttu kuin kaivatut pitkät sivusuhteet ja romanssit.
Mielenkiintoinen teoria. En ollut hakemassa yhtään ketään. Kyllä se oli varattu mies joka tuli seuraani. Tuli usein ja asiallisesti. Ei ollut hakemassa seksiseuraa vaan ylipäätään seuraa. Sormusta ei ollut, sain tietää varauksesta vasta tuttaviltani. En halunnut jatkaa.
Mutta tämä varattu halusi, otti yhteyttä, halusi keskustella. Vietimme monia päiviä ilman seksiä. Hän oli todella ihastuttava ja rakastuin kuukausien myötä. Nyt olemme yhdessä, sillä mies oli vakavissaan.
Mieti, olisin jättänyt koska tahansa tämän miehen. Hän oli se joka teki ratkaisun!!!
"Koskaan pettämisestä ei voi ainakaan kokonaan syyttää sitä petettyä, kaikkein vähiten yleensä häntä."
Ainakaan kokonaan?! Mitä ihmettä! Minun mielestäni petettyä ei voi syyttää yhtikäs mistään, mitä tulee siihen, että häntä on petetty! Ihan naurettava edes hakea syyllistä muualta kuin salasuhteen osapuolista. (Tietenkin kakkonen on syytön mihinkään, jos hän oli siinä uskossa, että toinen on vapaa.) Petetty on toki ihminen ja parisuhteessa varmasti yhtä epätäydellinen kuin kumppaninsakin, mutta hän ei koskaan, ikinä ole vastuussa siitä, miten joku toinen kykenee pitämään lupauksensa.
"Mitä muuta se pettäminen on kuin hetkellisen lohdun ja huuman hakemista?"
Vaikkapa sitä, mutta jos joku kokee jäävänsä ilman lohtua ja huumaa, siitä tuntemuksesta ei voi syyttää ulkopuolisia. Vaimo voi olla vaikka kuinka lohduttava ja seksikäs, mutta pettäjä ei vaan kykene ottamaan sitä vastaan.
monesta eri syystä, enkä tarkoita nyt istumista siellä joka viikonloppu, esim. työmatkoilla porukat lähtevät sinne iltaa istumaan tai pojat lähtevät viettämään sinne saunaillan loppua ja näin saattaa "se nainen" lyöttäytyä seuraan, enkä tarkoita, että tämän ravintolaillan jälkeen mentäisiin heti panolle, vaan että esim. numeroita vaihdellaan, kun oli niin kiva jutella toisen kanssa ja siitä juttu etenee mihin etenee ja tässä mielessä pitäisi moraalinsa tietää kumpaisenkin, että jatkaako tekstarilinjalla eteenpäin vai ei, vaikka toinen onkin varattu, usein nämä tekstaritkaan eivät riitä, vaan myöhemmin tulee myös muuta mukaan, mutta alku lähtee tällekin tarinalle sieltä kapakasta...
Kaikki eivät pidä sitä sormusta sormessaan, mutta etkö sinä viisaana naisena älynnyt kysyä tältä varatulta, että mikä sen siviilisääty on ?
Kysyvä ei koskaan eksy tieltä ja luulo ei ole tiedon väärtti ! Miksi et sitten jättänyt häntä, kun sait tietää varauksesta ? Siinä vaiheessa olisit voinut vielä perääntyä. Onnea vaan valitsemallasi tiellä ja olit osasyyllinen siihen, että perhe hajosi !
kyllä petti miehen kanssa, tosin naimisissa hänkin. avioliitto kuulemma ei toimi, vaimo ei anna,eroamassa oltu pari kertaa. mutta sitten kun jäi kiinni, rukoili etten kerro vaimolle koska se pilaa hänen avioliitonsa..? tottakai kerroin. kun eihän siinä minun mielestä ,eikä hänen puheiden perusteella ollut enää mitään pilattavaa. terveisiä vaan joensuuhun:)
ja pettäminen ovat kaksi täysin eri asiaa, jotka eivät ole sidoksissa toisiinsa ja näin ollen niistä ei voida puhua siten kuin niillä olisi tekemistä toistensa kanssa. esimerkkinä tälle voin esittää seuraavaa: Matti inhoaa Pekkaa, eikä tule toimeen tämän kanssa. Matti päättää surmata Pekan. Ja näin toimii. Mikä oli Pekan osuus kuolemassaan? Veistäkään ei voi syyttää tahi asetta yleensä.
Mielenkiintoinen kirjoitus, jota jäin lukemaan.
Kysyt kenen syytä pettäminen on. Väität, että pettämistä ei koskaan tapahdu parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin. Ja että pettämistä tapahtuu vain, jos parisuhde voi huonosti. Väitteillesi et esitä mitään perusteluja.
Tästä hyppäät siihen päätelmään, että pettämiseen on syypää parisuhde, jonka ongelma se on.
Sitten teet lisää väitteitä:
1. “Kakkonen on vapaa ihminen ja saa tehdä mitä haluaa.”
2. “Pettäjämiehethän ovat hyvin "uskollisia" kakkoselleen.”
3. "Ei lienee harvinaista sekään, että pettäjämiehen ja kakkosnaisen suhde on syvempi ja rehellisempi kuin pettäjämiehen ja vaimon avioliitto."
Ensimmäinen väite on epätosi, sillä se, että on vapaa parisuhteista, ei tarkoita sitä, että saa tehdä mitä haluaa. Yhteiskuntamme rankaisee oikeusjärjestelmän puitteissa lakia rikkoneita. Jos rikkoo yhteisön tapoja ja moraalia vastaa, siitä seuraa muiden paheksunta.
Toinen väite on absurdi, sillä jos mies on suhteessa yhtä aikaa kahteen naiseen, hän ei ole uskollinen kummallekaan. Perustelet väitettäsi:
“Koska he ovat hänelle helposti saatavilla ja uskoutuvat hänelle usein syvälläkin tasolla. Lisäksi heillä on kokemusta ihmissuhteista, joten heidän seuransa on varmasti usein nautinnollisempaa kuin jonkun sinkkuna pomppivan sällin. “
Tässä perustelussasi oletat, että kakkoset omaavat aina kokemusta ihmissuhteista ja kykenevät uskoutumaan syvällisellä tasolla. Et perustele oletustasi mitenkään ja se on täysin tuulesta temmattu: kakkonenhan voi olla vaikka teini-ikäinen tyhjäpää, jos niikseen tulee.
Kolmas väite on vailla perusteluja, ja lukijasta alkaa tuntua että sinulla on ns. “oma lehmä ojassa” näitä perusteettomia väitteitä esittäessäsi. Tässä vaiheessa olet jo selkeästi asettunut esittämään väitteitä sivusuhteen ja kakkosen puolesta. Muistutat vielä, että:
“Niin, pettämisen syy siis huonosti voivassa parisuhteessa, josta syyllisien sakkopisteet vaikeasti laskettavissa.”
Myönnät kuitenkin, että parisuhteessa pettäjä on enemmän (!) syyllinen pettämiseen kuin petetty. Ja että petetty jää huonoon asemaan, koska hänen ei anneta tehdä valintaa omassa suhteessaan.
Pohdit, että “Pettäjä kokee kait jollakin tavalla itsensä petettyä arvokkaammaksi henkilöksi, koska katsoo oikeudekseen päättää petetyn puolesta, että hänkin joutuu elämään pettämisen kanssa. “
Väität siis, että samanaikaisesti
1. petetty on osasyyllinen pettämiseen, koska hän on osa parisuhdetta, joka aiheuttaa pettämistä
2. petetty on vastuussa jostain, mitä hän ei ole valinnut, eikä edes ehkä tiedä tapahtuneen
Onko tämä sinusta loogista?
Minulla on arvaus kirjoituksesi motiiveista, ja toivon, että kirjoittaminen lievitti kalvavaa omaatuntoasi.
Peace.
Paljon puhutaan parisutteen toimimisesta/ pettäminen. Mielestäni mikään parisuhde ei voi olla jatkuvaa ruusutarhaa.Tuleehan etämässäkin varmaan KAIKILLE vastoinkäymisiä. On aivan normaalia että parisuhde ei voi voida aina loistavasti. Riippuu henkiläostä, kuinka he osaavat käsitellä vastoinkäymisensä.Onko heillä voimia ja kykyä paneutua asioiden purkamiseen vai etsitäänkö vain lohdutusta ja helppoja ratkaisuja.Pettäminen ei vaadi vaikeuksien käsittelyä, sillä saadaan hetkellinen hyvä olo.
Siis korostan tässä taas: Ei ole mitään mieltä etsiä syyllistä. Se on energiantuhlausta. Syyllisen sijaan pitää etsiä ratkaisuja - keskustellen ja kuunnellen. Vain siitä on jotain hyötyä ja iloa.
Jokaisella on vastuu ihan kaikesta toiminnastaan: Myös omasta suhtautumisestaan kumppanin uskottomuuteen :O.
"sanot, että jokaisella on vastuu kaikesta toiminnastaan; myös omasta suhtautumisestaan kumppanin uskottomuuteen"
mikä vastuu muijalla on, jos ukko menee ja pettää ? selitä !!!
tarkoitin juuri sitä mitä kirjoitin
"....Myös omasta suhtautumisestaan kumppanin uskottomuuteen :O."
Siis jos ukko menee ja pettää niin muijalla ei ole vastuuta ukkonsa uskottomuudesta vaan vastuu omasta SUHTAUTUMISESTAAN siihen.
tarkoitan sitä alkuperäistä kahden ihmisen liittoa. Maailma on täynnä ihania, mukavia ihmisiä, houkutuksia riittää. Se lähteekö pettämisen tielle on päätös,samoin kuin se,että sitoutuu kumppaniinsa. Jos on altis houkutuksille pitää välttää tilanteita, joissa on mahdollisuus livetä.
Kyllä liitto voi olla ihan hyvä ja toimiva, silti saattaa tuntea halua jotain ulkopuolista kohtaan, vika on aina pettäjässä, ei vaimossa, lapsissa, ei olosuhteissa.
pettämisessä on aina vastuu sillä joka pettää !! Vain hän yksin voi päätää siitä pettääkö vai onko pettämättä - riippumatta siitä mikä on ongelma vai eikö sitä ole.
Jos tämä kakkonen tietää toisen olevan varattu, hänelle on se sanottu ja hän näkee sen omilla silmillään, kun toisella on sormus sormessaan, niin kyllä pistän kakkosen isoksi syylliseksi ! Ei edes tarvinne selityksiä !!!
Nimittäin se kakkosenkin syyllistäminen. On tosiaan aika turhaa etsiä kaiken aikaa syyllistä näissä ihmissuhde asioissa.
Meille ihmisille on lapsuudesta lähtien tarttunut mukaan erilaisia moraaliin ja elämänarvoihin liittyviä kokemuksia ja ajatuksia ja ne varmasti erilaisten kokemusten myötä myös muuttuvat matkan varrella.
Näin ollen emme kaikki suhtaudu aioihin samalla tavalla. Toiselle pienet "lipsahdukset" eivät merkitse kovinkaan paljon ja toiselle se voi olla "maailman loppu".
Suhteessa ei välttämättä tarvitse olla suuria ongelmia, vaikka toinen hyppää väärään sänkyyn.
Kyllä se syy on yleensä siellä pettäjän korvien välissä.
Ongelmatkaan eivät ole mikään syy lähteä vieraisiin, mutta kaikilla, varsinkaan miehillä ei ole taitoa lähteä ratkomaan näitä hankalia asioita, ja joskus on helpompi paeta vieraaseen syliin, miettimättä mitä tapahtuu, jos käry käy.
Näistä kakkosista vielä, kakkonenkin on vaan yleesä "tunteva" ihminen. Jokaisella on myös oma tarinansa, uskon, että pieni osa heistä on itse hakeutunut ukkomiehen seuraan, kuten täällä annetaan ymmärtää.
Oman kokemukseni mukaan se on kyllä ukkomies, joka sitä seuraa hakee. Ja osaa myös valehdella siviilisäätynsä ja paljon muutakin.
Onneksi useimmat kuitenkin ovat heti rehellisiä, jolloin on sitten naisen moraalista kiinni, lähteekö mukaan.
Palaan vielä alkuperäiseen kirjoitukseeni.
Ensinnäkin, kuten alussa totesin, käsitteet pettäjämies, kakkosnainen ja petetty vaimo valitsin randomina. Sukupuolet roolihahmoilla voisivat olla miten päin tahansa. Ja ovat sitä myös tosielämässä.
Mielenkiintoisia kommentteja esim. siitä, että parisuhteella ei ole vointia eikä sitä voida hoitaa. Vaikka se ei olekaan henkilö, niin mielestäni sillä on vointi. Ja tähän vointiin vaikuttavat myös molempien jäsenien henkilökohtaiset voinnit.
Pidin erityisesti siitä kommentista, että jokainen ihminen on vastuussa kaikesta toiminnastaan, myös suhtautumisestaan kumppaninsa uskottomuuteen. Se oli elämänviisas kommentti, jos joku!! Ei tietenkään petetty ole vastuussa pettäjän pettämisestä, mutta hän voi silti suhtautua siihen monella eri tavalla.
Jos petetty pystyy löytämään rakentavan suhtautumistavan kokemastaan vääryydestä huolimatta, niin silloin parilla on aito mahdollisuus korjata niitä asioita, joiden vuoksi pettäjä ja todennäköisesti myös petetty oli ennen pettämistä alkanut voimaan huonosti.
Pettämisestä syyllisyys lankeaa mielestäni aina pettäjälle. Se on hänen valintansa. Aina. Hän ei ajaudu siihen, vaan päättää tehdä niin.
Kakkonen on hommasta aika lailla ulkopuolella, joskin avustaa asian suorittamisessa. Mutta tosiaan, pettäjä osaa kyllä myös valehdella siviilisäädystään ja liittonsa tilasta.
Petetty on vastuussa nimenomaan omasta suhtautumisestaan kumppaninsa uskottomuuteen.
Tuomioiden sijaan ja syyllisten etsimisen sijaan ihmisten kannattaisi mahdollisesti pyrkiä ymmärtämään ne syyt, joiden vuoksi kahden parisuhteessa olevan henkilön elämä erikseen ja yhdessä ei ole sillä mallilla, etteikö jompi kumpi olisi päättänyt hakea "näennäishappea"
pettämisestä. Ja ennen kaikkea, että miksi sitä oikeaa happea ei saada annettua parisuhteen sisällä.
Niihin Johnny Depp fantasia -kommentteihin liittyen selitän vähän uudelleen mitä tarkoitin ja mitä en. En tarkoittanut, että ei saa fantasioida muista. Mielestäni saa.
Mutta, että jos on ajatuksissaan päättänyt, että reaalielmässä aikoo pettää ja hakee tähän toteuttamisenmahdollisuutta, niin silloin on oikeastaan aika yhdentekevää tapahtuuko itse tekoa vai ei.
Kysynpä vielä MIKSI pitää syyllistää ketään? Se nyt vaan on niin tyhmää syyllistää ketään :)...
Eikä parisuhteella tosiaan ole vointia. Kummallakin parisuhteen osapuolella on vointinsa - hyvä, huono tai siltä väliltä. Luulen, että tarkoitit "parisuhteen voinnilla" vuorovaikutusta parisuhteessa. Vuorovaikutus taas perustuu molempien osapuolten taitoon kommunikoida; ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Valitettavan usein kuulee sanottavan "kumppani ei ymmärrä". Se johtuu siitä, ettei itse osaa kertoa tai sanoa asiaansa ymmärrettävästi. Jokainen siis on taaskin vastuussa itsestään (huoh); siitä, että ymmärtää kumppaniaan ja tulee itse ymmärretyksi. Ellei ymmärrä, esittää lisäkysymyksiä, pyytää tarkennuksia. Ellei kumppani ymmärrä, niin selittää myös lisäkysymysten ja tarkennusten kera niin kauan että ymmärtää.
Kaipa meillä kaikilla on joku tarve löytää selitys tapahtumille ja sen takia pitää sitten etsiä sitä syyllistäkin. Asioita on helpompi käsitellä, kun tietää, mistä syystä jotakin on tapahtunut ja kuka sen on aiheuttanut. Ja meitä kyllä löytyy joka lähtöön, jokaisen parisuhteen tarina on erilainen. Aloittajan mukaan petetty ei koskaan ole syyllinen, minua on petetty ja aiheutin sen aivan itse olemalla miestäni kohtaan kylmä kuin kala ym. mitä nyt pirullinen nainen vaan osaa. Minulla vaan tunteet loppuivat 15 vuoden yhdessäolon jälkeen eikä suhteen hoitaminen kiinnostanut pätkääkään, vaikka mies yritti kaikkensa.
Joku asetti hyvän kysymyksen henkisestä pettämisestä.. Ei se ole pettämistä jos kuvittelee jonkun julkkiksen rakastelukaverikseen, mielestäni pettämisestä voidaan alkaa puhumaan silloin, kun kuvittelee sen julkkiksen paikalle jonkun, jonka kanssa on muutenkin tekemisissä (työkaveri, perheystävä, naapuri jne.) Siitä saattaa olla yllättävän lyhyt matka oikeaan pettämiseen tilaisuuden tullen. En myöskään usko siihen, että pettäjä pettäisi takuuvarmasti myös seuraavaa kumppaniaan, koska pettämiseen vaikuttavat monet muutkin syyt kuin pelkkä vaihtelunhalu tai tapa. Suurin osa meistä varmaan haluaa aidosti olla uskollinen kumppanilleen eikä kukaan tahallaan loukkaa toista pettämällä, paitsi jos ei ole miestä/naista sanomaan kumppanilleen, että suhde on tullut tiensä päähän ja pettämällä yrittää sitten saada eron aikaan.
Olen joskus miettinyt, että eron tuskaa voisi helpottaa jos mies on rakastunut toiseen kuin että mies haluaa erota sen takia, että on totaalisen kyllästynyt minuun. Silloinhan voisin syyttää sitä pahaa kakkosta, joka vikitteli viattoman pahaa-aavistamattoman ukkomiehen ja saisin purkaa vihaani häiriköimällä heitä ja vokottelemalla miestäni takaisin, lisäksi minulla olisi kaikkien sukulaistemme ja tuttaviemme sympatiat puolellani. Jos taas mies olisi kyllästynyt, niin voisin vaipua itsesääliin ja kelata vaan omia vikojani kaiken aikaa, ja sen lisäksi tuhlaisin aikaa kerjäämällä miestä takaisin. No joo, Tiina on oikeassa, jokainen on vastuussa itsestään.
sanoo kaiken kokenut aviovaimon petetyn kakkosen ja taas ykkösen osassa.
Kun kuvaa jotain tapahtumaa, huomaa vastauksen koostuvan - sanotaan nyt vaikka tapahtumaketjusta.
Pelkkä tapahtumien kuvaus ketjuna ei vielä useinkaan riitä vaan jokaiseen ketjun osaan voi rakentaa pienempiä "sivuketjuja", syntyy tapahtumakartta... Ja jokainen täyspäinen ihminen voi huomata lukiessaan tuota tapahtumakarttaa, ettei mihinkään asiaan eikä sen osaseen löydy vain yhtä syytä. Niitähän on aivan pilvin pimein. Siksi on teoriassakin täysin käsittämätöntä miksi tuhansiin syihin pitäisi löytää yksi syyllinen.
Ja jos parisuhteen toiseen osapuoleen isketään syyllisen leima, ollaan lopullisesti turmion tiellä. Leimaa pitäisi välttää viimeiseen asti, koska sillä on tuhoava vaikutus parin väliselle kommunikoinnille ja vuorovaikutukselle.
Jos kumppani ymmärtäisi, mutta toinen osapuoli ei osaa kertoa, että joku mättää ja lähtee hakemaan keskusteluapua toiselta naiselta, vaikka kaikki näyttää olevan ulkoisesti kotona ihan ok.
Miksi mies ei voi keskustella sen oman muijansa kanssa ja miksi hän saa suunsa auki jonkun ventovieraan kanssa, jolla ei ole osaa eikä arpaa näiden kahden ihmisen väliseen tilanteeseen ? Älkää nyt sanoko, että oudolle on helpompi puhua vaikeuksistaan, jos niitä nyt yleensä niin onkaan. Näin alkaa moni suhde, kun ei osata kommunikoida kotona. Miksi miehet ovat tälläisiä puhumattomia juntteja ? Perhe olisi säästynyt monelta harmilta, jos mies olisi - kotona - osannut suunsa avata, sillä eihän se vaimokaan ole mikään ajatustenlukija !!!
mieleen: Miehet saattavat alkaa puhumattomiksi siksi, ettei heitä osata kuunnella ja oteta tosissaan, mitätöidään, vähätellään. Tällaisessa tilanteessa on ilmanmuuta helpompi kertoa vaikeuksistaan toisille ihmisille.
tuosta syyllisen leiman iskemisestä. Ihminen on vaan sellainen, että pitää löytää se syyllinen, johonka/jonka avulla voi purkaa sitä omaa pahaa oloaan eikä huomata siinä omassa vihan puuskassa, että sillä toisella osapuolella voi olla ihan yhtä paha olo.
Olen monesti ihmetellyt, että olenko jotenkin epänormaali, kun omalle kohdalle sattunut uskottomuus ei kolahtanut kuin maailmanloppu eikä tullut mieleenkään, että ilman selityksiä ja keskusteluja noin vain heittäisin sen hairahtaneen yli laidan. Eihän elämää eletä valkeassa pumpulissa vaaleanpunaisten lasien läpi katsellen. Elämään kuuluvat myös kriisit, joista monelle juuri uskottomuus on niitä pahimpia.
On todellakin hyvä ajatella tätäkin asiaa vaikka tuon tapahtumakartan kautta. Vähän samalla tavalla meillä käsiteltiin pettämistä eli etsittiin todella niitä pieniä polkuja, jotka sitten johtivat harhaan. Tämäkin voi olla eräänlainen "kriisiryhmä" ja mitä enemmän kriisistä ja siihen johtaneista syistä tietää, sen helpompi asiasta on päästä yli.