Tuolla joku nosti tällaisen termin esiin. Voisitteko kertoa, mitä teille tulee mieleen tuollaisesta feminismistä? Minua termi jostakin syystä naurattaa.
Että joku oikein haluaisi olla feministi, muttei kai sitten ilmeisesti kykene siihen? ;)
Että joku oikein haluaisi olla feministi, muttei kai sitten ilmeisesti kykene siihen? ;)
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ai kun tunnen piston sydämessä..ei silleen et muistaisin oonko päästäny sanan omasta suustani..mut kuulostaa kovasti sanalta jonka mä olisin voinu töräyttää jossain keskustelussa.
Kait se wannabe-feministi on joku joka muodin vuoksi yrittää leikkiä kovaakin feministiä. Tai sit joku joka tosissaan yrittää kannattaa feminismiä, mutta suoriutuu siitä jotenki surkeasti yleisönsä silmissä.
ollut muodista ulkona, joten en tiennyt feminismin olevan muotia.
Miten feminismistä suoriutuisi huonosti yleisön silmissä? Mitä feminismi vaatii ihmiseltä? Älykkyyttä/tyhmyyttä? Tiettyjen feminististen normien osaamista ja sisäistämistä? Vai riittääkö pelkkä miesviha? ;)
"Miten feminismistä suoriutuisi huonosti yleisön silmissä? Mitä feminismi vaatii ihmiseltä? Älykkyyttä/tyhmyyttä? Tiettyjen feminististen normien osaamista ja sisäistämistä? Vai riittääkö pelkkä miesviha? ;)"
En osaa vastata kysymyksiin, enkä todellakaan ota kantaa tarvitaanko feminismiä tai miten järkevää/ei-järkevää feminismi on. Mulla on tietty mielikuva feministimistä, et mitä kaikkee se sisältää, mut en tunne ideologiaa niin hyvin, että osaisin vastata kysymyksiisi.
Eikös kaikenlainen tasa-arvon meuhkaaminen ole nyt in. Naiset haluaa tasa-arvoa, ja miehet haluaa tasa-arvoa (eli antaa sitten naisten hoitaa omat hommansa kun naiset sitä pyytävät).
Epäilen, että on naisia, jotka ovat omaksuneet nykyisen asenneilmaston (tasa-arvon vaatimushuutoja suuntaan jos toiseen...kaikkien pitää olla tasa-arvoisia). Kohta varmaan ollaan sitä mieltä, että vammaiset saavat itse hoitaa omat asiansa ja vanhukset myös, ajatellaan et mitäs me muut ihmiset heidän asioitaan aletaan hoitaa :P. Eli et musta tää nykymeininki ampuu vähä yli...siis nykyinen asenneilmasto et "jokainen huolehtikoon itsestään, ottakaa hei vanhukset ja sairaat vaan VASTUUTA elämästänne, niin näätte kuinka asiat oikein hoidetaan :P". Joopa joo :(
feminismi olis mun mielipiteen mukaan sit juuri tuota nykymaailmanmeiningillä tasa-arvon vaatimista...eli ei oikeasti feminismiä (feminismi ei taida tarkoittaa samaa kuin vaatimus tasa-arvoon sukupuolten välille). Eli wanna-be "-hei-vähänkö-meidän-naisten-kuuluu-nyt-olla-aktiivisia-ja-taistella-lisää-oikeuksia"-feminismiä.
"eli antaa sitten naisten hoitaa omat hommansa kun naiset sitä pyytävät"
Jep. Pitäkää saatana tunkkinne ja turha tulla vinkumaan, jos ei ite pysty.
Pohjasakkaa joka luulee naurettavalla kiihkoilullaan muuttavansa maailman.
Se on tämän femakkojen pyramidischemen alinta sakkaa, tyhmiä pässejä jotka eivät näe femakkoilun olevan perinteistä vallanhimoa, tällä kertaa sukupuolen perusteella. Älyvapaata piipertäjää molemmista sukupuolista, joista ei ole muuta iloa kuin toimia propagandan huutotorvina.
Sellainen nainen on nainen joka uskoo olevansa femisisti, vaikka oikeasti olekaan (eli elää harhaluulossa) tai nainen joka haluasi olla feministi, mutta ei kykene siihen oman ajtusmaaimansa eroavuuden takia.
Wannabe-ihmisiä on moneen junaan.
Taas tuo stereotypia miesvihamiehisyydestä tuli heti keskustelussa esiin. Monelle feminismi = miesvihamielisyyttä ja that's it. Pulinat pois.;D
Kuitenkin: huolimatta "feminismi" sanan naissukupuolisuutta liittyvästä sisältöannista, on varmasti useimmiten päivänselvää, milloin jokin "aate" tai maailmankatsomukseen liittyvä "ajatustapa" (esim. vaikka nyt feminismi) ilmentää itsessään yksilön subjektiivisen kokemusssisällön ylittävää aatetta, ja milloin taas vain ihmisen henkilökohtaisia tuntemuksia ( kuten vaikkapa miesvihamielisyyttä).
Yhtä päivänselvää on myös, että usein kysymys on siitä, ettei feminismiä ja miesvihamielisyyttä vain haluta erottaa toisistaan. Minkä taasen luulen johtuvan puhtaasta pelosta. Pelätään, kun jokin maailmankatsomuksellinen tapa on niin kertakaikkisen riisuttu vanhoista sukupuolirooleista. Mielikuvat ts. sukupuoliset roolithan koetaan turvallisiksi. Niiden kautta monen on helpointa käsitellä myös yleisen ihmiskunnan ja ihmisten hyvinvointiin
liittyviä asioita.
Jos monien feministisesti ajattelevien yhteiskunnallisia oloja parantamaan pyrkivät tavoitteet olisivat tismalleen samat, kuin nykyisin, mutta feminismi käsitteenä vain riisuttaisiin monille mielikuvia pelottavasta akkavallasta synnyttävistä mielikuvista ja muotoiltaisiin uudelleen vaikkapa " feminism & masculism and wellbeing" - aatteeksi, moni feministejä vihaava perusjamppa olis äkkiä, että jees, jees.
Itse en ikinä ole täällä omaa kantaani femimismiin sanonut. Siitä huolimatta ( ja etenkin tän kirjoitukseni vuoksi;D) olen varma, että moni valopää pitää mua kiihkofeministinä.
Aivan vapaasti.
En oikeasti ymmärrä, mitä vois olla "wanna- be-feministi".:/
Kai se olis joku, joka kuvittelee feminismin käsitteellisesti ilmentävän joitakin muun tyyppisiä arvoja, kuin se oikeasti ilmentää.(?)
Ko. termiä ahkerasti käyttävästä tulee mieleen henkilö, joka ei tiedä, mitä feminismi tarkoittaa. Ei tunne historiaa, etc.
miesvihaan liittyvänä asiana, koska saavutettuja etuja ei haluta menettää. Miehet suhtautuvat feminismiin halveksuen käyttämällä liioiteltuja mielikuvia, joilla haluavat pelotella naisia pysymään ruodussaan. Kukapa nainen haluaisi olla telaketjufemakko? Kaikki mitä feminismi ajaa nähdään epänaisellisena, jotta naiset ymmärtäisivät, että mikäli haluavat miehen, on parempi olla olematta feministi tai edes wannabe-feministi.
"Miehet suhtautuvat feminismiin halveksuen käyttämällä liioiteltuja mielikuvia, joilla haluavat pelotella naisia pysymään ruodussaan."
Näin varmasti onkin. Osa miehistä tekee tuota, mutta eivät ainoastaan miehet, vaan myös osa naisisista. Myös naiset käyttävät liioiteltuja mielikuvia, joilla haluavat pelotella naisia pysymään ruodussaan. Feministillä ei helppoa.;D
Seksikkäimmät miehistä, olen huomannut, osaavat kyllä suhtautua myös feminismiin vain yhtenä asiana muiden asioiden joukossa, eivätkä sukupuoliroolien kautta.:)
"Seksikkäimmät miehistä, olen huomannut, osaavat kyllä suhtautua myös feminismiin vain yhtenä asiana muiden asioiden joukossa, eivätkä sukupuoliroolien kautta"
Seksikkäälle miehelle on yksi ja sama mitä se akka keuhkoo, kun siltä saa pesää kuitenkin. Kai sitä femakkoakin kerran pukkaa, jossain pimeessä porttikongissa.
"Kerran pukkaa" "pimeässä porttikongissa"...
Huumorimiehiä siis?;D *tai naisia?:/*
eivät kunnioita sukupuolten välisiä eroavaisuuksia...siis psykologista ja fysiologisia eroja?
Uskon, että feminismi-sanasta karisisi negatiivinen kaiku vähemmäksi, jos feministit tosiaan keskittyvät vain epäkohtien korjaamiseen...mutta kunnoittavat sukupuolten välisiä eroja. En tarkoita tässä mitään yhteiskunnallisia eroja, päinvastoin. Tarkoitan sitä, että feministit kunnioittaisivat omaa sisäistä naistaan ja miesten sisällä olevaa sisäistä miestä. Luulen, että feministien toiminta koettaisiin ihan uusin silmin, jos oeltuksena on vain puutteiden korjaaminen...ei takertuminen ihmisen sisäiseen "naiseen" tai "mieheen". Epäilen, että ihminen kuin ihminen kannattaa pohjimmiltaan epäkohtien korjaamista.
Ja siinä mielessä olen vähän sitä mieltä, että feministit ajavat itsensä turhaan loukkuun...mitä aggressiivisemmaksi tai hyökkäävämmäksi nainen käy, sitä enemmän mies pakenee...eli mies ei todellakaan häntä moittimalla ja meuhkaamalla ryhdy toimeen.
feministiä.
tarkoitat?
Mielestäni pitää kunnioittaa yksilön vapautta olla sellainen kuin on. Itse olen ehkä aggressiivinen nainen, mutta jos olen sellaiseksi syntynyt, niin minkäs teet. Pidän itsestäni tällaisena. Löytyyhän minusta ns. naisellisiakin puolia riittävästi, jotta en mene miehestä. Tärkeintä on osata ensinnäkin hyväksyä itsensä eri puolet ja sitten integroida ne sopivaksi yhdistelmäksi, mikä toimii.
Helpointahan ihmisen on olla joko maskuliininen tai feminiininen ja unohtaa kokonaan muut puolensa. Vaikeampaa on yhdistää esim. aggressiivisuus tai määrätietoisuus myötätuntoon. Kaikki puolet, oli ne sitten maskuliinisia tai feminiinisiä, ovat hyviä ja esiintyvät kaikissa terveissä ihmisissä. Koska olen nainen, minulla on kuitenkin enemmän naisellisia puolia kuin miehisiä.
Roolit voivat olla rajoittavia.
oikea ihminen vastaamaan, mutta vastaanpa.:)
"eivät kunnioita sukupuolten välisiä eroavaisuuksia...siis psykologista ja fysiologisia eroja?"
Osa varmasti kunnioittaa, osa ei. Luulen, että myöskään moni ns. anti-feministi (mies tai nainen) ei kunnioita sukupuolten välisiä eroavaisuuksia. Mitä muuta esimerkiksi feministisesti ajattelevan naisen leimaaminen miehekkääksi tai miestenvihaajaksi olisi, kuin sukupuolisten eroavaisuuksien ja naisen naissukupuolisuuden epäkunnioittamista?
"Uskon, että feminismi-sanasta karisisi negatiivinen kaiku vähemmäksi, jos feministit tosiaan keskittyvät vain epäkohtien korjaamiseen...mutta kunnoittavat sukupuolten välisiä eroja. En tarkoita tässä mitään yhteiskunnallisia eroja, päinvastoin. Tarkoitan sitä, että feministit kunnioittaisivat omaa sisäistä naistaan ja miesten sisällä olevaa sisäistä miestä."
Toi sun lähtökohta on hieman vaikea asian pohtimisen kannalta. Mun on jollain tapaa hirveän vaikea mieltää kaikkia feministejä samanlaisiksi, tai yhdeksi yhtenäiseksi ryhmäksi. Ajatukset varmasti vaihtelevat yksilöstä riippuen, mitä tulee mm. mainitsemiisi sukupuolten välisiin eroavaisuuksiin Tyttis.:) Henkilökohtaisesti sitäpaitsi tunnen hyvin vain kaksi ns. "pitkän linjan" & julkisesti feministeiksi tunnustautunutta ihmistä. Tämän tuntemukseni perusteella en lähtisi tekemään yleistyksiä.
Mitä taas tulee esim. "naisen sisäisen naisen" ja "miehen sisäisen miehen" kunnioittamiseen, niin luulisin suurinta kunnioitusta kunkin naisen "sisäiselle naiseudelle" ja kunkin miehen "sisäiselle mieheydelle" olevan pyrkimys ymmärtää, että sisäistä naiseutta ja sisäistä mieheyttä on monenlaista. Jokaisella varmaan on omat lähtökohtaiset arvonsa, käsityksensä ja tapansa nähdä oma sukupuolensa ja vastakkainen sukupuoli. Ihmisellä on musta ehdottomasti oikeus vaalia omaa näkemystään ( ainakin tiettyyn rajaan asti) 'oikeanlaisesta' mieheydestä/ 'oikeanlaisesta' naiseudesta.
Kunkin oma näkemys ei kuitenkaan koskaan täysin vastaa yleistä ( = ympäristön) näkemystä em. oikeanlaisesta mieheydestä/ oikeanlaisesta naiseudesta. Syystä, ettei yleistä normatiivista oikeanlaista "sisäistä naiseutta"/ normatiivisesti oikeanlaista "sisäistä mieheyttä" ole olemassakaan.
Mulle ainakaan feminismi ei kuitenkaan ole = kirosana.:) Suhtaudun aiheeseen täysin neutraalisti.
psykologisilla eroilla esim. erilaista ajatuksen juoksua naiseen verrattuna, miehen/naisen tunteet: minkälaiset asiat aiheuttavat esim. syyllisyyttä miehessä versus naisessa, miehen psyykkinen valmius isyyteen (eli et minkälainen asia isyys on miehillä sisäänrakennettuna aivoihin), naiset taas tuntevat äitiyttä lasta kohtaa..mitä kaikkea tuo äitiys-asia tuo naisen maailmaan. Yms.
Fysiologisilla eroilla tarkoitan esim. sitä, että mies nyt vaan nostaa helpommin sen 80 kiloisen betoniporsaan kuin nainen. Eli miksi mies ei voi sitä tehdä...sehän on järkevämpää niin. Nainen kestää esim. vaikka viinaa paremmin kuin enemmän rasvaa sisältävä nainen...eli et onko järkevää juoda sama määrä viinaa (tyhmä esimerkki), koska nainen on samasta määrästä viinaa enemmän päissään (kauemmin päissään) kuin mies. Eli onko tasa-arvoista että nainen vetää 8 kaljaa ja mies 10...että ollaan yhtä paljon humalassa...vai juodaanko yhtä paljon mutta tuloskena on enemmän päissään oleva nainen. Tää nyt tietty kusee, tää esimerkki, koska noilla viinamäärillä (kahden biseen erolla) erot känninmäärässä on aika pienet.
Jos voit sanoa olevasi aggressiivinen nainen..niin eikö se jo kerro, että sulla on vähä spesiaali luonteen piirre? Musta miehen ja naisen välistä romanttista suhdetta voi pitää aikalailla vakiona eli vahva nainen on taipuvainen ottamaan hissukamman miehen, jotta "tasapaino säilyy"..tai hissukka nainen ottaa aggressiivisemman puolison, koska he kokevat yhdessä olevansa yhteensopivia. Vaan kuinka onkaan oikeasti...onko onnellista, jos toinen on hallitsevassa asemassa ja toinen alistuneessa asemassa...vaikka näennäinen yhteensopivuus on. Eli et naisella on ihan sukupuolestaan riippuvaiset tietyt tarpeet miehelle...oli naisen luonne minkälainen vaan. ja väitän, että nainen haluaa jollain tasolla aina välittämistä, huolehtimista, itsensä kauniiksi tuntemista jne. mieheltä. Jos sitten on hissukka mies, niin voipi hyvältä vaikuttanut suhde vinksahtaa siihen, että naista alkaa nyppiä pohjimmiltaan ukko "josta ei ole vastusta", "joka ei osallistu tarpeeksi", "joka pitää naisen hoitamaan kaikki asiat". Siinä vaiheessa kun on pikkulapsia ja elämä kiireisimmillään tai muita extreme-aikoja elämässä niin niissä tilanteissa itseensä verrattuna heikomman miehen valinnut alkaa väsyä ja alkaa vatuttaa "mies joka ei anna mulle aikaa vetää henkeä..eli helpottaa työtaakkaa".
asioista syyllisyyttä kuin naiset? Anna jokin esimerkki.
Noista psyykkisistä valmiuksista äitiyteen ja isyyteen en osaa sanoa muuta, kuin että eivät nekään välttämättä ole sukupuolisidonnaisia. Ovatko miehet mielestäsi luonnostaan vähemmän valmiita isyyteen kuin naiset äitiyteen ja mitä tällä on tekemistä feminismin kanssa. Mikä on feministien mielipide tässä asiassa?
Eipä ole koskaan alkoholia juodessani tullut mieleen laskea, että kuinka monta annosta minun pitäisi naisena juoda, jotta en ottaisi ainakaan enemmän kuin mies. Kaipa mulla on niin kuin monella muullakin naisella tai miehellä, että piti mennä vain yhdelle, mutta viina veikin mennessään. Mitä tekemistä tällä on naisellisuuden ja miehisyyden kanssa? Enemmän tuolla on tekemistä alkoholin aiheuttaman riippuvuuden kanssa.
Spesiaali luonne? Voi olla tai sitten ei. Onko spesiaali luonne jotenkin huono asia ja tekeekö se minusta feministin, joka ei arvosta miesten ja naisten välisiä eroja? Kyllä jokaisessa naisessa on aggressiivisuutta, mutta useinhan se purkautuu naisellisesti kettuillen. Sekö on sitten oikea tapa olla aggressiivinen?
Vaikka olen aggressiivinen, en tunne vetoa hissukoihin. Hissukkamies ei ole löytänyt miehisyyttään, eikä hänestä ole naiselliselle naiselle mieheksi. Mielestäni naisellisessa naisessa on aggressiivisuutta, eikä hän ole pelkästään hoivaava ja pehmeä nainen.
Aivan. Naulan kantaan! Pelkästään hoivaviettiään ja pehmeyttään korostavassa naisessa ( en nyt tarkoita tuota Tyttistä) on itseasiassa jotain epäilyttävää.;)
Ne VAIN hoivaviettiään korostavat, aina korostetun hillityt tapaukset ovat joskus just niitä pahimpia pirttihirmuja. Kun eivät koskaan ns. 'voi' päästellä höyryjään ulos muutoin kuin neuroottisesti 'oikeiksi' naisellisiksi tavoiksi luulemillaan tavoilla, purkautuu se ulos tietysti muutoin. Pirttihirmuiluna, juoruiluna jne. You name it.;)
vain joko feministi tai anti-feministi...Mihin pannaan se suuri osa ihmisiä, jotka ei tunne tarvetta suunnata ambioitaan suuntaan tai toiseen. Kuten esim. minä. Tiedän, että esim. palkkajärjestelmässä, vanhempainlomassa, vanhempainloman kustannuksien jakamisessa (työntekijän kustannukset työnantajalle) on epäkohtia, jotka ovat naisille tänä päivänä haitallisempia kuin miehille. Eli että epäkohtia on...mutta olen silti se maija meikäläinen, joka ei tunne tarvetta feminismiin, anti-feminismiin tai muuhun vastaavaan liikendintään. Asioita voi pohtia ihan "rivikansalaisenakin", ja nähdä epäkohtia ja haluta parantaa niitä...tosin ei minkään -ismin hengessä.
"Mitä muuta esimerkiksi feministisesti ajattelevan naisen leimaaminen miehekkääksi tai miestenvihaajaksi olisi, kuin sukupuolisten eroavaisuuksien ja naisen naissukupuolisuuden epäkunnioittamista?"
Päädyit kehäpäätelmään, johon ei ole ratkaisua...eli käänsit vaan asian päälaelleen. Jos feminismi olisi ideologialtaan objektiivinen asia, niin asian voisi kääntää päälaelleen. Mutta koska feminismi on naisasialiike, ja ajaa naisen aseman parantamista (ei miehen), niin liike on jo valinnut suuntautumisen tiettyyn suuntaan. Jos ajettaisiin pelkkää kaikkien tasa-arvoa, niin ei olisi kyse feminismistä...ehkä puhuisimme silloin jostain sukupuolesta riippumattomasta tasa-arvosta.
"Mun on jollain tapaa hirveän vaikea mieltää kaikkia feministejä samanlaisiksi, tai yhdeksi yhtenäiseksi ryhmäksi. Ajatukset varmasti vaihtelevat yksilöstä riippuen, mitä tulee mm. mainitsemiisi sukupuolten välisiin eroavaisuuksiin Tyttis.:)"
Mutta feminismillä on tietty ideologia...ja se suuntautuu yhden sukupuolen asioiden ajamiseen. Paitsi, jos on feministi, joka ei usko ja samaistu liikkeen asiaan. Toki on eri asteita feminismistä...joku tuntee esim. haluavansa muutosta moniin asioihin tms ja joku on ns. vähemmällä ambitiolla messissä.
Kysymys kuuluukin, miksi ei haluta muutosta epäkohtiin olematta "naisasialiikkeen" tai "miesasialiikkeen" kannattaja..olemalla neutraali epäkohtienkorjaaja?
Mitä sanoo feminismin kannattaja esim. siihen, miehiin liittyvään epäkohtaan, että avioliitossa syntyneiden lapsien isyys on automaattisesti aviomiehen...nainen voi vaikka tietää olleensa jonkun muun kanssa ja että lapsi on jokun toisen. Eikö tämä vähän sorra aviomiehiä? Voihan vaarana olla joutuminen maksamaan elareita monet vuodet vieraan lapsesta, jos avioero tulee ja lasten huoltajuus päätetään tietyllä tavalla.
"Mitä taas tulee esim. "naisen sisäisen naisen" ja "miehen sisäisen miehen" kunnioittamiseen, niin luulisin suurinta kunnioitusta kunkin naisen "sisäiselle naiseudelle" ja kunkin miehen "sisäiselle mieheydelle" olevan pyrkimys ymmärtää, että sisäistä naiseutta ja sisäistä mieheyttä on monenlaista. Jokaisella varmaan on omat lähtökohtaiset arvonsa, käsityksensä ja tapansa nähdä oma sukupuolensa ja vastakkainen sukupuoli. Ihmisellä on musta ehdottomasti oikeus vaalia omaa näkemystään ( ainakin tiettyyn rajaan asti) 'oikeanlaisesta' mieheydestä/ 'oikeanlaisesta' naiseudesta."
Toki on oikeus vaalia omaa näkemystään. Mutta onko se aina kannattavaa? Entäpä jos on jotain haitallisia tai kummallisia tai vaarantavia näkemyksiä? Voi olla että on vaikka kiva olla ja itsensä kanssa sinut olot, kun esim. vähän vilunkipeliin taipuvainen ihminen kertoo valkoisia valheita. Musta se on paremminkin pikkuinen vika, jonka korjaamalla päästään yleisesti ottaen parempaan tulokseen. Esim. kaverit alkaa luottaa tyyppiin enemmän, valkoisia valheita päästelevä oppii olematta turhan miellyttävä ja uskaltamaan kertoa asioista/itsestään rehellisesti. Se mikä on kivaa tai oman luonteen mukaista, ei välttämättä johda postiviisiin/onnistuneisiin lopputuloksiin. Silleen karroikoiden että "kiva kun on tissutteleva mies..kun tykkään itsekkin tissutella. Aha, nyt me ollaan työttömiä kun alkoholismi alkoi nostaa päätään ja ei tullu mentyä duuniin oikeisiin aikoihin. Lapsetkin näyttäis kärsivän meidän kipottamisesta...ehkä ne haluais yhteistä tekemistä ja paneutumista heidän asioihin, eikä illat viinin kanssa seurustelevaa vanhempaa."
Joo, siis ei isyyden ja äityden määrä vaan LAATU. Miehet tuntevat enemmän syyllisyyttä esim. siitä, jos hän ei voi tarjota niin hyviä puitteita perheelleen kuin haluaisi...esim. jäät työttömäksi. Miehen tarve "tuoda saalista" kotiin, tai kotiluolaan. Varmaan alat vääntää jotain "ei nykyään tuollaista ole", niin käyppä kattomassa jotain tutkimuksia siitä, miten työttömyys vaikuttaa perheenisän psyykkeeseen ja kato ne syyt, mitkä aiheuttaa sitä.
Syyllisyydestä...mies tuntee syyllisyyttä esim. ettei pysty saattamaan naistaan raskaaksi..jos on kyse lapsettomuudesta. Nainen tuntee syyllisyyttä siitä, ettei hän pysty "tuottamaan" kehossaan jälkeläistä maailmaan. Noilla on vivahde-ero.
Musta tuntuu, että sä jotenki tietoisesti haluat olla näkemättä mitään eroa kahden eri sukupuolen välillä...vaikka eroja löytyy, erilaisesta ulkonäöstä lähtien. Musta tuntuu aina, että feministit kieltävät osan omaa naiseuttaan (esim. tarve olla miehen halun kohteena) vaatimalla ikäänkuin korostuneesti.
En jatka keskustelua tässä viestiketjussa eteenpäin. Luulen, että kummankin pointit on tulleet selviksi ja ehkä uusia asioita ei enää tulisi keskusteluun mukaan. On hyvä, että asioista keskustellaan. Jatkan pyörimistä noissa muissa keskusteluissa.
vastaan. Teidän ajatusmaailmaa kuvaa ajautuminen jompaan kumpaan laitaan..asiassa kuin asiassa. Se taitaa olla teidän kummankin luonteelle omainen tapa ajatella.
Juu, suutun kun ärsyttää...juu, hymyilen kun olen iloinen...juu, hoivaan lasta en miestä...juu, miehen tulee mun mielestä olla itsenäinen...juu, suutumuksen ansiosta tulee asiat keskusteluun, minkä jälkeen asiat selvitetään ja palataan alkuperäiseen tunnetilaan..juu, en hakkaa lapsia tai miehiä suuttuessani vaans suuttumus puretaan positiivisella keinolla muulla tapaa pois.
En ole etelänapa enkä posjoisnapa, vaan vaikka Espanja siitä välistä..ja erittäin tyytyväinen asemaani. Ei jaksais vauhkoilla äärilaidasta toiseen ja viettää sen myötä kuluttavaa heilurielämää.
on neutraali minullekkin. Feministä ei saa taas neutraalisti ajattelevaa ihmistä tekemälläkään, paitsi jos se lopettaa feministinä olemisen.
Tuon anti-feminismit jne. otin esille ainoastaan siksi, että sinä itse tuolla ylempänä kirjoituksessasi "miksi feministit sitä ja tätä..jne" Tyttis yleistit, provosoit ja teit voimakkaita vastakkainasetteluja. Jos huomaat, kirjoitat myös hyvin aggressiivisesti minulta ja tuolta toiselta naiselta saamiisi vastauksiin. Miksi? Oliko vastauksissamme jotakin aggressiiviselle vastaamistyylille aihetta antanutta, vai onko sittenkin vain niin, että sinä suhtaudut tähän feminismiaiheeseen emotionaalisesti? Näet tietynlaisia vastauksia antavat ihmiset automaattisesti tietynlaisina?
Vastasin samalla tyylillä, kuin sinäkin Tyttis.:) Enempää en jaksa tähän ottaa kantaa.
PS. Minä en ole ilmaissut missään itse olevani feministi, jos olet noteerannut.(?) Voin varmaankin keskustella feminismistä ja esittää joskus feminismimyönteisiäkin mielipiteitä ilman, että minun on pakko on pakko tunkea johonkin ihme 'feministimuottiin'? Vai voinko?:/
No ainakaan tuo mielipiteesi feministeistä ei kuitenkaan ollut kovin neutraali, Tyttis.:)
kateellinen feministeille, älä huoli. Päinvastoin. Lähinnä etoo kyseinen porukka. Kuten muut -ismejä tarvitsevat ihmiset. Feministejä tulee lähinnä sääli, oikeasti, kun herää aina kysymys että "Jaaha, mitähän pahaa tuolle joku mies on tehnyt joskus". Arvolta 80% löytyy takaa joku syy vihata miehiä. Kumma että joku jaksaa siitä oikein koko elämänasenteen itselleen ottaa.
Ei sen ollut tarkoituskaan olla neutraali. Inhoan -ismejä ja niiden kannattajia.
Jos mulle tuon kateuslöpinän nimim. Tyttis tarkoitit, niin ihmettelenpä vaan. Mä en ainakaan ole puhunut mistään vatun kateudesta (täh?!) yhtään mitään.
Kummastelen yhä myös, miksi osoitat niin voimakkaan aggressiivisia puheita feministeistä MINULLE ottaen huomioon, että minun henkilökohtaisesta kannastani feminismiin sinä et tiedä yhtään mitään, kun en omaa kantaani asiaan ole täällä ilmaissut?
Ihan vinkkinä, että jos feministejä Tyttis haluat arvostella, kandee varmaan osoittaa puheensa feministeiksi tunnustautuneille, jos haluaa saada mielipiteitään perille.:)
Minä olen keskustellut feminismiSTÄ. Se EI tarkoita, että sinä Tyttis nyt sen perusteella, kun minä olen keskustellut feminismiSTÄ, tiedät minun henkilökohtaisen suhteeni ko. asiaan. Ihan hyödyllistä joo varmaan mullekin tietää, että sinä inhoat kaikkia - ismien kannattajia.;D Joo, joo.. mut miksi ihmeessä sä tolkutat sitä asiaa mulle? Tolkuta ihan muille vaikka. Ja rauhoitu hyvä ihminen.
Tuo ei ihan avautunut. Onkohan naisellinen nainen sitten sellainen, joka ei vaadi mitään, vaan on tyytyväinen kaikkeen, mitä ylipäätään sattuu saamaan. Vai niin.
Minä kieltäisin omaa naiseuttani, jos en saisi olla sellainen kuin olen. En vaadi, että saan olla sellainen kuin olen, minä vain olen. Keneltä voisin vaatia olemassaoloani? Mieheltä, vai?
Siittäminen ja elämän tuottaminen kehossaan ovat toki eri asioita, mutta jos yrityksestä huolimatta ei onnistu, niin molemmat varmasti tuntevat pettymystä ja ehkä syyllisyyttäkin siitä. Mies tuntee spermansa olevan viallista, nainen munasarjojensa.
Tuohon uskon, että vielä tänä päivänäkin mies tuntee vastuunsa nimenomaan perheenelättäjänä. Ainakin suurin osa miehistä. Sitten on niitäkin miehiä, jotka elelevät naisen siivellä. Toivoisi, että miehet tuntisivat enemmän vastuuta myös lapsen kasvattamisesta ja hoitamisesta. Ei ole hyväksi lapselle, että äiti on se, joka eniten hoitaa häntä.