Kuukausi sitten poikaystäväni, kihlattuni, ilmoittu yli kolmen vuoden seurustelun jälkeen puhelimessa, että haluaa erota. Ilman mitään ennakkovaroitusta.
Mielestäni meillä oli kaikki hyvin, suunniteltiin tulevaisuutta, perhettä ja oltiin juuri ostettu uusi asunto. Missään vaiheessa mies ei vihjaissutkaan, etteikö olisi onnellinen ja tyytyväinen suhteessamme.
Jättämisen jälkeen alkoi sitten heti puheet mahdollisesta takaisin yhteen palamisesta. Aluksi olin sitä vastaan mutta koska edelleen rakastin ajattelin että voitaisiin yrittää. Siinä välissä mies oli ilmeisesti ehtinyt miettiä uudemman kerran koska ei enää halunnutkan minua takasin. Sanoi, ettei tiedä mitä haluaa. Kaikki syyt minkä takia hän on halunnut erota ovat olleet pieniä asioita, sellaisia mitä olisi voinut yrittää korjata, jos hän vain olisi antanut tilaisuuden. Kolmatta osapuolta erossa ei kuulemma ole. Tuntuu, että se helpottaisi ehkä oloani jos olisi ollut, koska sattuu niin paljon, että mies todellakin voi heittää yli kolmen vuoden suhteen pois aivan typerien asioiden vuoksi.
Nyt on sitten vuorossa omaisuuden jako. Mies on vienyt suurimman osan yhdessä hankituista tavaroista. En jaksa riidellä materiaalista, muutenkin sattuu aivan liikaa...
Muutenkin tapa, jolla hän kohtelee minua tällä hetkellä on todella ala-arvoista. Syyllistää minua erosta, vaikka se oli hän joka halusi erota. Hankaloittaa asioita vain minun kiusakseni
Nyt sitten eletään päivä kerrallaan ja odotellaan koska koittaa päivä jolloin ei satu enää näin paljon. Toivon vain, että mies huomaisi tehneensä erehdyksen ja palaisi takaisin luokseni. Mutta jos niin käy pystynkö ikinä antamaan anteeksi?
Mielestäni meillä oli kaikki hyvin, suunniteltiin tulevaisuutta, perhettä ja oltiin juuri ostettu uusi asunto. Missään vaiheessa mies ei vihjaissutkaan, etteikö olisi onnellinen ja tyytyväinen suhteessamme.
Jättämisen jälkeen alkoi sitten heti puheet mahdollisesta takaisin yhteen palamisesta. Aluksi olin sitä vastaan mutta koska edelleen rakastin ajattelin että voitaisiin yrittää. Siinä välissä mies oli ilmeisesti ehtinyt miettiä uudemman kerran koska ei enää halunnutkan minua takasin. Sanoi, ettei tiedä mitä haluaa. Kaikki syyt minkä takia hän on halunnut erota ovat olleet pieniä asioita, sellaisia mitä olisi voinut yrittää korjata, jos hän vain olisi antanut tilaisuuden. Kolmatta osapuolta erossa ei kuulemma ole. Tuntuu, että se helpottaisi ehkä oloani jos olisi ollut, koska sattuu niin paljon, että mies todellakin voi heittää yli kolmen vuoden suhteen pois aivan typerien asioiden vuoksi.
Nyt on sitten vuorossa omaisuuden jako. Mies on vienyt suurimman osan yhdessä hankituista tavaroista. En jaksa riidellä materiaalista, muutenkin sattuu aivan liikaa...
Muutenkin tapa, jolla hän kohtelee minua tällä hetkellä on todella ala-arvoista. Syyllistää minua erosta, vaikka se oli hän joka halusi erota. Hankaloittaa asioita vain minun kiusakseni
Nyt sitten eletään päivä kerrallaan ja odotellaan koska koittaa päivä jolloin ei satu enää näin paljon. Toivon vain, että mies huomaisi tehneensä erehdyksen ja palaisi takaisin luokseni. Mutta jos niin käy pystynkö ikinä antamaan anteeksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen käynyt sitä samaa helvettiä läpi. Tiedän aivan liian hyvin miltäs tuntuu. Tsemppiä! Hän syyllistää sinua koska häpeää sitä mitä hän tekee, kun ei olekaan mitään kunnon syytä eroon. Jos ei osa etsiä vastausta itsessään, eikä suhteessa onkaan mitään suuria vaikeuksia niin täytyyhän vastaus ongelmaan löytää jostain...Ei edes kannataa tulla vihaiseksi-hän ei kykene parempaan, hän pelkää luultavasti sitoutumista tai sitten hän ei pysty rakastamaan toista. Häpeän hyväksyminen on muuten suomalaismiesten suurin ongelma. Muista ettet voi muuttaa häntä ja näköjään hän ei halua muuttua. Se on tosi surullista, mutta näin vaan on. Urheilu, ystävät, matkat, harrastukset ja perhe auttavat sinua eteenpäin. Mutta suru kestää valitettavati tosi pitkään tuollaisen asian jälkeen. Kaikkein pahin on se ettei saa vastauksia ja että toinen syyttää sinua. Vietin kokonainen vuosi miettien asioita kunnes vihdoinkin ymmärsin etten koska löydä vastausta-eli on vaan pakko siirtyä eteenpäin. Nykyään rakennan elämäni ilman miestä-se on ikävä asia mutta en jaksa enää toista eroa. Tsemppiä!
Kai se jatkuu... itse tässä kanssa samassa tilanteessa mutta yhteisiä vuosia takana 14 ja kolme yhteistä pientä lasta. Hullua miten kaikki voi loppua niin yhtääkkisesti...
Jaksamisia!!