Aloin seurustella mieheni kanssa jo aivan lapsena. Hän oli 15.v ja minä 13. Suhteemme oli vaikea ja jatkuvaa pettämistä, miehen osalta. Minä annoin aina anteeksi ja otin hänet takaisin. Hänen oma isänsä oli rappioitunut alkoholisti, joten käytösmallia ei tarvinnut kaukaa etsiä. Hän myös alkoi käyttää kannabista ylä-asteen lopulla.
Muutimme yhteen heti kun minä tulin täysi-ikäiseksi. Ajattelin, että näin voin olla koko ajan hänen luonaan eikä hän silloin ehkä pettäisi minua. Menimmekin sitten naimisiin puolen vuoden yhteiselon jälkeen. Mies joi ja jäi työttömäksi. Huumeiden käyttö jatkui. Olin hyvin ahdistunut ja sairastuin anoreksiaan joka taittui myöhemmin bulimiaksi.
Minulla ei ollut enää lainkaan ystäviä, sillä mies kielsi minua tapaamasta miespuolisia ystäviäni. Jos menin naisystävieni luokse, hän puolestaan epäili minun valehtelevan olinpaikkani. Jäin siis yksin jottei hänen tarvitsisi huolehtia. Arvaattehan mitä hän itse teki. Juoksenteli kaupungilla.
Mies oli myös hyvin väkivaltainen minua kohtaan, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Muutin lopulta asumaan yksin. Päätös oli vaikea ja monena yönä katsoin tv:tä kyynelien läpi.
Muutimme erilleen tasan kaksi vuotta sitten. Olen nyt 21-vuotias. Olen opiskeluni jättänyt tauolle ja olen sairaslomalla. Syön mielialalääkkeitä ja toisinaan uniongelmiini unilääkkeitä. Tänäkin aamuna itkin ikävääni. Hän tulee usein uniini ja niissä unissa minä hylkään kaiken tuon miehen vuoksi. Toisina päivinä vain olen kuin aave ja kaipaan häntä. Häntä joka oli kaikkein julmin.
Muutimme yhteen heti kun minä tulin täysi-ikäiseksi. Ajattelin, että näin voin olla koko ajan hänen luonaan eikä hän silloin ehkä pettäisi minua. Menimmekin sitten naimisiin puolen vuoden yhteiselon jälkeen. Mies joi ja jäi työttömäksi. Huumeiden käyttö jatkui. Olin hyvin ahdistunut ja sairastuin anoreksiaan joka taittui myöhemmin bulimiaksi.
Minulla ei ollut enää lainkaan ystäviä, sillä mies kielsi minua tapaamasta miespuolisia ystäviäni. Jos menin naisystävieni luokse, hän puolestaan epäili minun valehtelevan olinpaikkani. Jäin siis yksin jottei hänen tarvitsisi huolehtia. Arvaattehan mitä hän itse teki. Juoksenteli kaupungilla.
Mies oli myös hyvin väkivaltainen minua kohtaan, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Muutin lopulta asumaan yksin. Päätös oli vaikea ja monena yönä katsoin tv:tä kyynelien läpi.
Muutimme erilleen tasan kaksi vuotta sitten. Olen nyt 21-vuotias. Olen opiskeluni jättänyt tauolle ja olen sairaslomalla. Syön mielialalääkkeitä ja toisinaan uniongelmiini unilääkkeitä. Tänäkin aamuna itkin ikävääni. Hän tulee usein uniini ja niissä unissa minä hylkään kaiken tuon miehen vuoksi. Toisina päivinä vain olen kuin aave ja kaipaan häntä. Häntä joka oli kaikkein julmin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Säälittävää. Toivottavasti selviydyt ongelmistasi ja löydät hyvän uuden mielitietyn. Sitä varmasti toivot. Onnea jatkossa.
Säälittävää? Sekö, että joku mies voi kietoa naisen niin hyvin sormensa ympärille että ajaa tämän jo itsemurhan partaalle? Ehkäpä niinkin. Sairasta se rakkaus jossa alistetaan. Onnea oli sen verran etten jäänyt kauemmaksi aikaa siihen suhteeseen, vaikka lähteminen olikin vaikeaa. Uutta rakkautta on jo elämässäni, mutta ei se vie pois sitä ikävää ja unia. Sitä kun rakastaa vieläkin sokeasti.
Ei kukaan voi kietoa toista sormensa ympärille, jollei toinen sitä anna tehdä. On sulla ittelläkin jonkinlainen vastuu tapahtuneesta.
Kumpikaan ei varmaan ole saanut vanhempien huomiota paljon, kun kerran kouluikäiset kakrut "seurustelee". Nyt kuitenkin olisi viimeinen hetki aikuistua ja ottaa vastuu teoistaan.
tapauksesta, jolloin nuorena syntyneessä riippuvuussuhteessa nainen saa kokea kohtelua, jota aikuisena suhteeseen menevä ei sietäisi. Aikuistuminen on jäänyt kesken. Terapiaa nyt tarvitset, että pääset taas elämän alkuun ja pois mielestäsi tuon keskenkasvuisen kiduttajan.
Niin, tuntuu surulliselta kun jo jotkut kovin nuorena yrittävät hakea turvaa ja hyväksyntää seurustelukumppanista. Koska kotoa ei saa sellaisia tunteita osakseen.
13-vuotias on kyllä vielä lapsi joka tarvitsee vanhempia -- ei missään nimessä poikaystävää.
Tarkastelin asiaa myös siltä kannalta, että Suomessa naisten pahoinpitelyt ja perheväkivalta on hyvin syvällä sekä voi paksusti. Minun kuvaukseni osoitti myös sitä, että jouduin tuollaiseen "aikuisten" väkivalta-suhteeseen jo pienenä. Halusin myös herätellä niitä naisia, jotka kärsivät väkivaltaisesta parisuhteesta ja että näitä naisia on myös nuoremmissa ihmisissä. Lisäksi on selvää se kanta, että nykynuorten tulisi miettiä ratkaisuja seurustelun aloittamisen sijaan, kolmetoistavuotiaana.