ollako vai ei

Kun haluat, että asiat teidän välillänne muuttuu, niin aloita se muutos itsestäsi, omasta käytöksestäsi, sillä siihenhän se mieskin aina vastaa.
Älä enää vastaa tulitukseen samalla mitalla, lähde pois tilanteista, jotka uhkaavat ajautua taas kerran riitaan, vastaa huutoon ja solvaamiseen rauhallisesti järjellä, jne jne. Pakkohan sen miehenkin on muuttaa omat tapansa jos vastaanotto ei enää ole samanlaista kuin ennen. Kuka sitä yksin jaksaa huutaa.

Lastenkin takia teidän on opeteltava takaisin itsehillintään ja aikuisempaan erimielisyyksien ratkaisumalliin kuin huutaminen ja solvaaminen. Se vaatii vaan vähän viitseliäisyyttä ja uskoa omiin ja toisenkin muuttumiskykyihin.

On myös korkea aika pureutua sinne riitojen alkulähteille. Miksi te aina provosoidutte huutamiseen saakka? Mikä ne riidat synnyttää: erimielisyydetkö vaiko vain väsymys ja turhautuminen, elämänmuutoksen tuomat pelot, molempien jääräpäisyys, oikeassa olemisen tarve, lyhytpinnaisuus vai kenties kaikki yhdessä?
Analysoikaa sitä yhdessäkin, puhukaa vaikeat tilanteet selviksi, tunnustakaa omakin osuutenne tilanteiden kehittymiseen ja yrittäkää löytää tie toistenne tukemiseen ja riitojen aktiiviseen vähentämiseen. Se on mahdollista kun vaan pysähtyy vähän miettimään ennen kuin avaa suunsa jne.
Te olette tiimi, jonka pitää kyetä aina yhteistyöhön erimielisyyksistäkin huolimatta. Tunteille ei saa antaa kaikkea valtaa.

Miettikää myös rasittaako teidän elämäänne kenties ulkoisetkin paineet, esim työpaineet? Ne vaikuttaa aina myös parisuhteeseen ja antavat helposti sen kuvan, että suhteessa on jotakin vikaa vaikka todellisuudessa vika on kokonaan sen ulkopuolella. Sen ulkopuolisen stressitekijän poistaminen tai vähentäminen parantaa tietysti myös arkielämän laatua siellä kotona.