olen elännyt 7-vuotta rakastamani mieheni kanssa,kihloissa ollaan,yhessä asutaan omakotitalos,toisin se ei ole minun.vaikea selittää mutta haluisin suhteeseemme taas sitä kuumaa kipinää..seksiä on,sais kyl olla enempikin,mutta haluisin sitä läheisyyttä.mieheni on ihana,uskollinen,ollaan aina yhessä joka paikassa,kännissä toisin käyttäytyy inhottavasti ihan kuin minua ei oliskaan.sanoo rakastavasa minua,mutta minä joudun sanoon ekana.se mistä haluan kertoa on se että haluisin lapsen ja sen jälkeen naimisiin.mieheni ei halua naimisiin,lapsen kuuleman haluaa mutta ei ihan vielä,sitkun riidellään niin ei halua ollenkaan.tuntuu pahalta kun moni tuttumme on tehnyt lapsen tai ovat sitä yrittämässä,moni on ollut paljon vähenpi aikaa yhessä.nuoriahan ollaan vielä ukko on 26v.onko kellään samanlaista kertokaa.muuten olen tyytyväinen suhteeseemme,olen onnellinen jne..saman asian kanssa pohtivat vastatkaa!!!=)
miten on
kertokaa....
3547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
'tuntuu pahalta kun moni tuttumme on tehnyt lapsen tai ovat sitä yrittämässä,
moni on ollut paljon vähenpi aikaa yhessä.'
Tuo on todella huono peruste lapsien hankintaan.
Fiksu mies sulla ainakin, kun ei rupea sitä vauvaa hankkimaan vaan sun mieliksi...
Tiedän aika hyvin miltä tuntuu kun toinen ei halua. Mun avomieheni haluaa naimisiin kyllä, mutta lapsia ei. Sanoo vaan aina että "aika näyttää" kun asiasta utelen... ja riidellessä "ei ikinä".
Oon 24v, enkä itsekkään ole asiasta ihan vakuuttunut jaksanko koskaan äidiksi, mutta sen mahdollisuuden riistäminen multa tuntuu tosi pahalta.
Muuten suhde on ihana kaikin puolin. Rakastan paljon, ja hän myös. Kauheeta vaan kun ei pysty nauttimaan siitä mitä on, kun pelkää kokoajan että sitä jotain ei koskaan tule!
Itselläni oli josain vaiheessa sama tilanne, mutta se olin vain minä joka ei halunnut lapsia. Enää se ei ole ehdoton ei, mutta ei varma kylläkään.
Mieheni on todella lapsirakas ja haluaisi ehdottomasti kanssani lapsia, itse olen edelleen vähän siinä ajatuksen kypsyttelyvaiheessa. En ole siis aivan täysin sitä vieläkään hyväksyny, että minusta tulisi joskus äiti..
Ehkäpä miehelläsikin kestää vaan aikaa sulatella ajatusta isyydestä?? Minä ainakin itse usein mietin ihan kaikenlaisia tilanteita mitä lasten kanssa tulisi eteen. Jotenkin ajatus vieläkin on hieman kaukainen.
Silloin tällöin tulee sellainen fiilis, että kyllä minä lapsia haluan, mutta välillä ajatus taas ottaa takapakkia.
Anna miehellesi aikaa miettiä asiaa ja eritoten miettiä sitä isyyttä. Itse ainakin arvostan suunnattomasti sitä, että oma mieheni antaa minun rauhassa miettiä äitiyttä ja juttelee asiasta kanssani.