aikaisemmin oli keskustelua siitä että mikä on sopiva ikä saada lapsia..
mielestäni se on se ikäjonka kukin katsoo itselleen sopivaksi.. ..ei kai kenelläkään ole oikeutta tulla sanomaan toiselle et ei nyt ole oikea aika sinun saada lapsia.VAI?????
jokainen olkoon niin kuin haluaa, kunhan vain muistaa sen että se lapsi on se joka tulee tarvitsemaan täys päisiä vanhempia.. ..ei niin päin saa olla että ne vanhemmat tarvitsevat lasta.
ite olisin tehnyt lapseni jo ajat sitten jos olisin silloin teininä löytänyt tämän nykyisen mieheni. 20v ikäisenä meni silloinen suhde poikki sen takia että olisin ollut valmis asettumaan aloilleni ja saamaan lapsia, vaan mies ei halunnutkaan.. ..kuinkas kävikään..erosta vuoden päästä hän sai toisen kanssa lapsen mutta sen lapsen äitipä ei halunnut lapsen isää koko päivä isäksi.. ..ku suksi eei yhessä luista niin ei luista..
me tuon miehen kanssa kuiteski oltii oltu jo yhessä 6v. no.. ..niin makaa ku petaa..
nyt onnellinen kahden pojan äiti (elisestä oksu taudista toivuttuaan) toteaa et onneks olen löytänyt menninkäiseni jotta voin päivänsäteenä hänelle paistella..
etsikää se oikea isä niin lapsen teollekkin on oikea ikä.. lapsi kuitenkin tarvii ne molemmat vanhemmat jotka tasapainoisesti jaksaa ja pystyy lapsesta huolehtimaan.
yh.äidit/isät painii omassa luokassaan ja kaikki kunnia heille jotka siitä selviävät kunnialla ja hengissä. ei oo parisuhteessakaan aina helppoa mutta yksin (sivusta seuranneena) se on vaikeeta varsinkin jos ei ole kunnon tukiverkostoa..mut korvaako mummi ja pappa sitä puuttuvaa isiä joka ei halunnutkaan syystä tai toisesta isin roolia?
mielestäni se on se ikäjonka kukin katsoo itselleen sopivaksi.. ..ei kai kenelläkään ole oikeutta tulla sanomaan toiselle et ei nyt ole oikea aika sinun saada lapsia.VAI?????
jokainen olkoon niin kuin haluaa, kunhan vain muistaa sen että se lapsi on se joka tulee tarvitsemaan täys päisiä vanhempia.. ..ei niin päin saa olla että ne vanhemmat tarvitsevat lasta.
ite olisin tehnyt lapseni jo ajat sitten jos olisin silloin teininä löytänyt tämän nykyisen mieheni. 20v ikäisenä meni silloinen suhde poikki sen takia että olisin ollut valmis asettumaan aloilleni ja saamaan lapsia, vaan mies ei halunnutkaan.. ..kuinkas kävikään..erosta vuoden päästä hän sai toisen kanssa lapsen mutta sen lapsen äitipä ei halunnut lapsen isää koko päivä isäksi.. ..ku suksi eei yhessä luista niin ei luista..
me tuon miehen kanssa kuiteski oltii oltu jo yhessä 6v. no.. ..niin makaa ku petaa..
nyt onnellinen kahden pojan äiti (elisestä oksu taudista toivuttuaan) toteaa et onneks olen löytänyt menninkäiseni jotta voin päivänsäteenä hänelle paistella..
etsikää se oikea isä niin lapsen teollekkin on oikea ikä.. lapsi kuitenkin tarvii ne molemmat vanhemmat jotka tasapainoisesti jaksaa ja pystyy lapsesta huolehtimaan.
yh.äidit/isät painii omassa luokassaan ja kaikki kunnia heille jotka siitä selviävät kunnialla ja hengissä. ei oo parisuhteessakaan aina helppoa mutta yksin (sivusta seuranneena) se on vaikeeta varsinkin jos ei ole kunnon tukiverkostoa..mut korvaako mummi ja pappa sitä puuttuvaa isiä joka ei halunnutkaan syystä tai toisesta isin roolia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Korvaako mummi tai pappa isän roolia? -voi korvatakin. viisaammat snaovat, että lapselle on tärkeintä omata YKSI (tai ei useammastakaan haittaa ole) turvallinen ja pysyvä suhde aikuiseen. sen suhteen voi antaa mummi tai pappakin.
kotona asuvakaan isä/äiti ei tee automaattisesti hyväksi isäksi tai äidiksi. ja aiemmin hyvä parisuhde ei tee hyviksi vanhemmiksi, saatikka sitten enää hyviksi puolisoiksi.
elämä muuttuu ja muuttaa. ja paljon ihmistä ja etenkin parisuhdetta voi muuttaa lapsi. se, että lapsi syntyi hyvään parisuhteeseen ei takaa sitä että se siinä saisi kasvaa.
- ja joskus voi olla helpompi ja kaikkien kannalta parempi olla yksin (lapsen kanssa). tänän päivänä perhemuotoja on niin monenlaisia, ettei se enää ole lapsellekaan AUTOMAATTISESTI ikävä asia.
kaikella kunnioituksella, viestisi pari viimeistä kappaletta oli aika...hmmm...takapajulasta. tai sitten vaan liian yksioikoisia.
halusin vain kertoa oman näkmyskseni ja kokemukseni asioista.. ..jos ihminen olisi tarkoitettu elämään ja kasvattamaan lapsensa yksin niin oisko luonto tehnyt meistä yksineuvoisia..
taidan siis olla takapajulasta ja hyökätkää vaan kimppuun..
ja todellakin kaikki kunnia yh-vanhemmille..ite en tähän rumpaan yksin olis pystyny.
ja eikös naimisiin mennä nyt ja ikuisesti yhdessä periaatteela? jos hengissä säilytään?? vai ootko unohtanu rakkauden?siis aidon rakkauden joka ihmisiä yhdistää??????
"jos ihminen olisi tarkoitettu elämään ja kasvattamaan lapsensa yksin niin oisko luonto tehnyt meistä yksineuvoisia.." -ja samaan putkeen voi kysyä että olisiko se samalla sitten tehnyt meistä oikeasti niitä yksiavioisiakin?
Kaunis ajatus että naimisiin mennään rakkaudesta...niinhän sitä mennään mutta tosiasia tänä päivänä on että liiankin lähelle 50% liitoista päättyy eroon. ja iso osa näistä eroista on juurikin pienten lasten vanhempien eroja. kukaan (tai ei ainakaan moni) ei mene naimisiin ajatellen että ollaan tässä nyt vuosi tai pari ja erotaan. niin vain käy...asiat muuttuu, ihmiset muuttuu, tulee erilaisia painolasteja, kasvukriisejä jne jne. aidollekin rakkaudelle voi käydä niin. -myös sinun rakkaudellesi.
ja jos näin käy niin mitäs sitten? olisiko ollut parempi että lapsenne olisivat jääneet syntymättä? voisivatko heidän mumminsa ja pappansa korvata puuttuvaa isää tai äitiä? oliko sittenkään oikea aika tehdä heitä?
entä jos miehesi muuttuu (tai mistä minä tiedän vaikka olisikin jo) alkoholistiksi ja esimerkiksi hyvinkin aggressiiviseksi?tai sinä? oliko hän sitten kuitenkaan se oikea? ja vaikka näin ei kävisikään (mitä ei tietysti kenellekään toivo), olisiko kuitenkin mahdollista että se naapurirapun yh onnistuu kuitenkin yksin kasvatustehtävässään paremmin? se, että hän on yh ei tarkoittane että hänen lapsensa eivät olisi tasapainoisen ja täysipäisen vanhemman kasvattamia lapsia. oletko ollut yh? käsitin että et...kokemusta siis? miten ihmeessä?
tarkoitus ei ole hyökätä vaan kyseenalaistaa!
kyseenalaistaa voi..mut kuinkas se olikaan..hmm
sekä myötä että vastoinkäymisessä..
eikä se ihminen alkoholistiks muutu tosta vaan..tai väkivaltaseks..
en oo kai sanonukkaan et yh ois huono vanhempi..vai oonko?????
et sanonut että yh olisi huono vanhempi. mutta kuitenkin annoit ymmärtää että mielestäsi lapsen/lasten ei ole hyvä kasvaa yhden vanhemman perheessä. ja se tässä suututtikin, tätä palstaa lukee moni jolla on kasvamassa vauva masussa ilman isää. ja moni jonka tilane vaatisi eroa isästä/äidistä.
ja alkoholistiksi ei muutu hetkessä, totta. mutta vuosien varrella voi muuttuakin. alkoholi oli ensimmäinen mieleeni tullut asia, muitakin vastaavia ongelman lähteitä on. joskus voi olla parempi jättää se vastamäki kulkematta. tai toinen voi tehdä päätöksen erosta.taitaitai.
esitit joitakin asioita faktoina joista itselläsi ei kuitenkaan kaiketi ole kokemusta. siitä en pidä, se on mielestäni toisten elämän /elämäntavan vähättelyä. - ja oman korostamista.
taisit ottaa joitakin asioita hieman henk koht, enkä todhalunnu kenenkään varpaille hyppiä..
oon o elämäni aikana nähny tuota kaikkea siis alkoholismia, väkivaltaa jne onneksi ite pystyin tuon kaiken jättään taakseni ja irtautuun suvun perinteistä..
paljonkin tekisi tästä aiheesta paapattaa, mutta kuten kirjoitit että tätä palstaa lukee moni joka ei elä parisuhteessa tai sellaisesta pitäisi päästä eroon.. ..hmm..
kaikkia asioita voi aina ajatella etukäteen.
no.. ..en taida jatkaa.. ..pidän duuni ja olen hiljaa mieltä asioista.
jospa annetaan ihmisten olla ihmisiä..kaikkien
En ottanut mitään henk.koht, miksi olisinkaan ottanut?
miksi et paapata kun kerran keskustelun aloitit? tämä on keskustelupalsta...
ja mitä asioita voi ajatella etukäteen ko aiheesta? tai kai kaikkea voi ajatella etukäteen mutta meneekö ne asiat niin kuin oli etukäteen ajatellut?
ja jäin vielä miettimään miten voit sanoa että olet jättänyt kaiken huonon taaksesi? mistä tiedät etteivät ne asiat joskus tulevaisuudessa syystä tai toisesta nosta päätään? mistä ihminen yleensäkään tietää tulevasta? -ei kaikki ole niin mustavalkoista ja KOSKAAN ei voi tietää minkä haasteen elämä kunkin polulle heittää.
eipä liity enää varsinaiseen aiheeseen mutta teksistäsi tuli mieleen...
voi hyvinkin vaikuttaa siihen mitä tapahtuu.. ..ei se kohtalo ihan niin vahva oo etteikö siihen pystyisi tietoisesti vaikuttamaan.. ..asiat pystyy itsensä kanssa käsittelemään ja käymään läpi niin että niistä pääsee ettenpäin ja tietäen että noin en halua elämääni elää.menneisyydestäni ei voi enää tulla haamuja, anteeksi annettu käyty läpi ja kirjoitettu runoja.ihmeelisintä jos ajattelee menneisyyttäni on se että jostain minulle on kasvanut terve itsetunto ja olen vahva. kyllä jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen että hyväksyykö itsellensä suhteeseen jotain vai jättääkö sen pois. loppuviimeksi elämä on joko tai..siis mustavalkoista. tarkoitan tässä elämää ennen lapsia.. ..silloin ne oman elämän aakkoset laitetaan järjestykseen. lapsien tulon jälkeen tätyy tietysti ajatella asiaa ensin sen lapsen kannalta parhaaksi ja sen jälkeen omasta kannasta.
oma iso äitini kertoi että jos ei olisi heille tullut iltatähteä niin kyllä hän yksin olisi pystynyt alkoholisti tuuri juoppo miestään katteleen mut tuli joskus kotiin ja pappa roikotti yläkerran ikkunasta 3v lasta ja veti sisään ja taas ulos ja toinen nauro kippurassa..niin siinä vaihessa päätti että ero on otettava.
sivuaa tosi paljon tuosta tämän keskustelu palstan otsikosta mut joskus asiat taitaa mennä sivusta.
onhan ihan tosi asia että monet monet lapset ja liitot on onnettomia tai ongelmissa, eikä silloin enää auta se sana että oisit silloin ajatellut. keskustelun alkuhan oli kai siitä et minkä ikäsenä äidiksi ja mielestäni iällä ei niinkään ole merkitystä mutta sillä on että onko ne aakkoset kuinka hyvin järjestyksessä. ja kuinka tasapainoinen perheestä on tulossa.
ite rikkonaisesta perheestä ja voin sanoa että onneksi oli samalla kerrostalo alueella niitä perheitä joissa oli tasapainoisia ja auttavaisia vanhempia että minullakin oli joku turvallinen paikka jossa olla silloin kun kriisi oli kotona kovimmillaan.
ehkä tuosta syystä perään sitä että olisi hyvä että lapset syntyisivät tasapainoisille vanhemmille. ensisijainen toiveeni siis, mutta tokihan on sekin hyvä että edes toinenvanhemmista on tasapainoinen tukipilari. sekin riittää.
taidan olla sitten vaan niinkin ihmeellinen yksilö että olen mielessäni päättänyt sen mitä itselleni haluan ja tiedän sen niin hyvin että tällähetkellä olen onnellinen.ja saanut elämäni sellaiseen järjestykseen jossa lapsillani on kaksi aikuista tasapainoista (oman mittapuuni mukaan) vanhempaa, viinalla ei läträtä eikä nyrkki nouse.