Naisystäväni valehtelee minulle pienistä asioista jotka eivät sinällään ole kovin tärkeitä, mut se että hän viitsii valehdella minulle satuttaa minua paljon. Hän valehtelee esim. menneistä kokemuksistaan, puheluistaan ja tekstiviesteistään. Hän ei usko minun kestävän kuulla totuutta asioista, vaikka niillä ei ole minulle mitään merkitystä. Ainoa asia joka minulle merkitsee jotain on luottamus ja rehellisyys.
Kuinka jatkaa valehtelijan kanssa?
Kuinka jatkaa valehtelijan kanssa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
onnellista jatkoa valehtelijan kanssa. Se kuluttaa ihan hemmetisti!
nainen olen
Toivottavasti hän ymmärtää lopettaa! Toivon, että olet kertonut hänelle mitä mieltä olet luottamuksesta ja totuudesta, jotta hän voisi pohtia onko parempi loukata toista valehtelemalla (joka myöhemmin kenties aiheuttaa isompia ongelmia kuten luottamuspulaa)vai kertoa totuus mitättömistä asioista ja näin parantaa teidän välistä luottamusta, sinun arvostusta häntä kohtaan, sinun ja hänen turvallisuuden tunnetta, kun olette yhdessä jakaessanne kaikki asiat. Hän saattaa tosin olla ihminen, joka haluaa pitää omat asiat omina eikä edes jakaa puolisolleen kaikkea tai ehkä hän pelkää, että torut häntä tms. Toivottavasti pystytte keskustelemaan asioista, mitä mieltä hän ja sinä olette, jotta tiedätte mitä toiselta voi odottaa ja pystyisitte tulemaan toisia vastaan. Hänellä on velvollisuus joko olla kokonaan hiljaa menneisyydestään tai kertoa kaikki eikä vain "vihjailla", ja sinulla on velvollisuus ymmärtää häntä olipa asiat millaisia tahansa.
Minä olen avoimesti kertonut että minulle koko suhteen perusta on luottamus ja rehellisyys. Valehtelusta on aiheutunut jo paha luottamuspula. Hän valehteli vielä kiinnijäämisen jälkeenkin keksimällä uusiavalheita. Niistäkin hän jäi kiinni. Kun olen koittanut keskustella hänen valehtelemisestaan hän kääntää asian minua vastaan ja alkaa syyttelemään minua. Minusta tuntuu ettei hän kadu tekojaan kunnolla ja myönnä virhettään vaan koittaa saada minut syyllistymään omista virheistäni. Olen se osapuoli suhteessamme joka haluaa keskustella asiosta ja nostaa ne pöydälle. Hän ei koskaan tee itse aloitetta mihinkään asiaan vaan ottaa ne sitten vasta esille kun minä koitan puhua hänen valehtelustaan.
Se, että hän ei ole yhteistyöhaluinen ei kuulosta kovin hyvältä.
Valitettavasti minulla itselläni on kokemusta valehtelusta ja sen seurauksista. Huonosti kävi, mutta haavojen parantelu jatkuu, onneksi yhdessä puolisoni kanssa ja hän ymmärtää nyt sekä katuu.
Toivottavasti teillä asiat selviäisi. Toivoisin todella, että puolisosi ymmärtäisi mitä tekee sinulle.
Itse en osaa sanoa mitä tuossa voisi tehdä, jos toinen ei ole yhteistyökykyinen.
Voisitko harkita yksilöterapiaa? voisit saada apua tai pikemminkin neuvoja sieltä ainakin itsellesi.
Se rakastaa sua, ja sä todennäköisesti sitä?
Anna tuommoisen olla! Kullakin on omat vikansa, toisten vikoja pitää katsoa sormien läpi niin sunkin vikojas katsotaan sormien läpi! Hyvä nainen se on!
Harmittava tilanne, josta mullakin kokemusta pitkässä suhteessa.
Pienet mitättömät valheet ärsyttävät, mutta ne on helppo sysätä syrjään ilman sen kummempia seuraamuksia suhteessa.
Omalla kohdalla valhe saattoi olla esim. jonkin asian tekemättä jättäminen, jonka puoliso oli luvannut tehdä. Kyse ei siis enää ollut unohduksesta, vaan siitä ettei viitsi tehdä, mutta silti oli luvattava, että asian hoitaa.
Erinäisissä tilanteissa aloin myös huomaamaan, että puolisoni oli helppo valehdella muille läheisille ihmisilleen "valkoisia valheita". Esim. yhteisistä menoistamme äidilleen, rahatilanteestaan tms. Tai vaikka "sairastumisesta", kun ei jotain asiaa jaksanut hoitaa.
Tilanteessa nämä valheet tuntuivat usein merkityksettömiltä, mutta jotenkin valehtelu kävi vähän liian helposti ilman mitään tunnon tuskia. Valehtelu oli ikäänkuin normaali tapa ratkaista joku kiusallinen tilanne. Kesti pidemmän aikaa ennekuin oikeastaan osasin ajatella, että "jos muille niin miksei minullekin".
Jossain vaiheessa suhdetta epäilykset heräsivät, mutta toisesta suhteesta en saanut mitään näyttöä. Suhteen kariutumisen jälkeen kuitenkin selvisi, että myös minulle oli helppo kertoa valheita omista menoistaan. Pienet valheet olivat vain pintaraapaisu ja valehtelu toimi hänellä ratkaisuna myös suuremmissa asioissa...
Tämä on siis oma kokemukseni, eikä kannata suoria johtopäätöksiä välttämättä vetää. Elämä on kuitenkin vaikeaa ellei mahdotonta, jos joudut puolisosi sanomisia epäilemään jatkuvasti. Kuinka voi tietää rajoittuuko valehtelu vain pieniin asioihin...?