Mulla huono olo... Tuntuu et mies ei välitä, vaikka tiedän et välittääkin. Se vitsailee usein asioilla ja se pistää vihaksi.Olen kylläkin huumorintajuinen ja sitä pitää arjessa ollakin, mut kun se tuntuu siltä et se ei välitä mun jutuista eikä ota todesta.
Olen ollut aikoinaan masentunut(keskivaikea masennus) erinäisten syiden seurauksena. Erosin viime kesänä avomiehestäni ja samat ongelmat oli. Aattelin et se ei tarpeeksi huomioi mua. Tää saattaa kuulostaa itsekeskeiseltä ja myönnän et vähän sitä onkin. Mun lapsuudessa jäin vaille haleja/pusuja ja sain niiden tilalle moitteita. Ne on vaikuttanut pitkälle mun suhteisiin. Nyt tuntuu, et erosin turhaan ex-puolisostani, kun samat ongelmat tulee taas eteen. Käyn psykologilla ja teen töitä sen eteen että olisin vahvempi ja etten pyörittelis asioita liikaa ns.itteni ympärillä.
Kun meille tulee nykyisen mieheni kanssa riitaa niin aattelen et ex ei tekis/käyttäytyis noin. Se piinaa mua ja mulle tulee usein ikävä sitä. Tykkään kovasti miehestäni ja ollaan tosissaan suunnittelemassa yhteistä tulevaisuutta. Mut tää mun päänuppi on sekaisin!!
Kertokaa hyvät kanssa sisaret mulle neuvoja. Mä en kestä itteeni tälläsenä. Olevinaan mikään ei riitä . Mitä mun pitää tehdä?! Kerron mielelläni tarinaani lisää jos joku haluaa.
Olen ollut aikoinaan masentunut(keskivaikea masennus) erinäisten syiden seurauksena. Erosin viime kesänä avomiehestäni ja samat ongelmat oli. Aattelin et se ei tarpeeksi huomioi mua. Tää saattaa kuulostaa itsekeskeiseltä ja myönnän et vähän sitä onkin. Mun lapsuudessa jäin vaille haleja/pusuja ja sain niiden tilalle moitteita. Ne on vaikuttanut pitkälle mun suhteisiin. Nyt tuntuu, et erosin turhaan ex-puolisostani, kun samat ongelmat tulee taas eteen. Käyn psykologilla ja teen töitä sen eteen että olisin vahvempi ja etten pyörittelis asioita liikaa ns.itteni ympärillä.
Kun meille tulee nykyisen mieheni kanssa riitaa niin aattelen et ex ei tekis/käyttäytyis noin. Se piinaa mua ja mulle tulee usein ikävä sitä. Tykkään kovasti miehestäni ja ollaan tosissaan suunnittelemassa yhteistä tulevaisuutta. Mut tää mun päänuppi on sekaisin!!
Kertokaa hyvät kanssa sisaret mulle neuvoja. Mä en kestä itteeni tälläsenä. Olevinaan mikään ei riitä . Mitä mun pitää tehdä?! Kerron mielelläni tarinaani lisää jos joku haluaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni ehkä hieman samansuuntaisia ongelmia tuon huomioimisen suhteen...se etten aina välillä tunne itseäni huomioitavan tarpeeksi ja riitahan siitä tulee´...
No... kun asiaa miettii vähän tarkempaan.. niin
tulee mieleen että kyllähän se huomioi, mutta voi olla että itse pyydät liikaa. Eli se ongelma on siinä että pyydät liikaa vs. että toinen antaa liian vähän. Kaikki on suhteellista.
Paras neuvo on että... älä yritä muuttaa toista, muuta itseäsì! Se on se mihin pystyt vaikuttamaan, etpä juuri muuhun.
Aurinkoista kevättä ja jaksamisia sulle! =)
Itselläni sama juttu.Olen kyl ajatellut monestikkin et miten voisin tehdä toisin mut eikö molempien pitäis muuttua eikä pelkästään mun?Ei pitäs olla liikaa pyydetty edes kerran viikossa miettimään mitä toinen tahtoo eikä ajattelemaan vain itseään.
Haitaksi ei ole myöskään kasvaa henkisesti tai stabilisoitua hieman.
Tuntuu että kukaan ei koskaan välitä tarpeeksi,vaikka tosiasiassa voi välittääkkin.
Kun sitten liikaa luottaa ja liikaa vaatii niin eihän siitä hyvää seuraa.
Olisiko sitten että ei pidä luottaa eikä pidä vaatia liikoja, olisiko sitten hyvät seuraukset?
Noh, en voi muuta sanoa kun että koita jaksaa, niin koitan minäkin.
joo, musta tuntuu aivan samalta.. Mies tuntuu tekevän aina ensin niin kuin itse haluaa ja sen jälkeen jos aikaa/kiinnostusta löytyy on minun vuoroni saada huomiota.. tuntuu pahalta kun esim. puhutaan puhelimessa ja mulle lyödään luuri korvaan kun joku kaveri soittaa.. tiedän että valitan myös turhasta, mutta ikuisesti en jaksa olla se viimeinen vaihtoehto, kun ei muuta tekemistä enää ole.. pahinta on kun meidän pitäisi mennä naimisiin pian, enkä enää tiedä haluanko.. jos mikään ei ikinä muutu, olen aina vain varavaihtoehto..mutta kuten joku täällä jo sanoikin ITSEÄÄN voi ainoastaan muuttaa.. se onkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta täysi tosi! :)