Kävin tänään työhaastattelussa toimistotyöhön. Toiseksi viimeisenä kysymyksenä haastattelija kysyi: "Oletko kokenut viime aikoina suuria vaikeuksia tai menetyksiä?"
Mitenköhän tuo liittyy työpaikkaan? Vastasin, että en. Meniköhän pieleen :/
Mitenköhän tuo liittyy työpaikkaan? Vastasin, että en. Meniköhän pieleen :/
Vastaukset 11
Vanhimmat
aijai meni ihan pieleen, siihen ois pitäny vastata että sun läheiset ystävät kuoli auto-onnettomuudessa ihan äsken ja sä oot nyt ihan masentunu. sit se ois alkanu sääliä sua ja sen takia palkannu sut. nyt voit heittää haaveet sille paikalle...
No lähinnä ajattelin, että olisiko pitänyt kertoa kissan vatsataudista tai toissa vuonna kuolleesta tädistä tai...? Eli kokiko haastattelija minut ihan tunteettomaksi, kun en keksinyt MITÄÄN asiaa, jonka olisin kokenut menetyksenä. Jokainenhan tuntee ja reagoi omalla tavallaan.
Aika yllättäviäkin kysymyksiä työpaikkahaastatteluissa on tapana tehdä. Itse haastattelen melkoisen joukon väkeä vuosittain. Tuota en nyt vielä ole kysynyt, mutta en pidä sitä mitenkään asiattomana. Työnantajan kannalta uusi tulija, joka opettelee uutta duunia ja jolla mahdollisesti on samaan aikaan privaattielämän suruja tai menetyksiä työstettävänä on ihan ilmeinen riski. Suosittelen ehdotonta rehellisyyttä haastattelussa. Koeaikana, jolloin ongelmat jo todennäköisesti näkyvät, työsuhde on mahdollista purkaa - toki molemmin puolin ilman irtisanomisaikaa. Koeaika on pääsääntöisesti 3 kk.
En pitänyt sitä asiattomana kysymyksenä, yllättävänä ehkä. Juuri jotain tuollaista ajattelinkin, haluavat tietää hieman taustoja etc.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi ja hyvää kevättä!
mitä sulla on tapana kysyä työpaikkahaastatteluissa! Siis esim. erikoisia tai yllättäviä kysymyksiä. Ja otatko ihmisiä sisään vastausten, käytöksen, miellyttävyyden... mukaan, vai pelkästään teidänvälisten kemioiden mukaan? Millä mokaa työpaikkahaastattelun totaalisesti? Onko näöllä väliä, ja vaatteilla? Siis voiko tulla ihan omannäköisenään, jos vaikka ei olekaan mikään muotifriikki tai ei tykkää hienoista vaatteista... vai pitääkö mennä ostamaan kalliit kuteet ennen haastattelua?!
Jo on riskit jos luonnollisista tunteista ja tapahtumista tehdään ihan ilmeisiä ongelmia. Voihan jotain sattua heti valituksi tulon jälkeenkin vai miten sen estää?
Meillä pomo kyseli kanssa haastattelussa jokaiselta jotain yllättävää. Eräältäkin muodikkaasti pukeutuneelta ladyltä hän kysyi urheilufanin intoa imitoiden heti ovella, että mitäs pidit eilisiltaisesta Suomi-Ruotsi -ottelusta (sitä kuuluisaa jääkiekkoa, jossa Ruotsi vie viimeisen erän...).
Tarkoituksena oli katsoa, miten henkilö selviää yllättävästä käänteestä tai epätavallisesta kommentista, sillä asiakkailta niitä tuli ihan säännöllisesti ja professionaali ote piti silti pitää kautta linjan.
Tuo viimeaikaiset menetykset oli aika rankka kysymys mutta fakta on, että meillä kaikilla on eri tapoja työstää ja selviytyä niistä. Yhdet käsittelevät niitä hitaammin ja ehkä huomaamattomammin, toiset joutuvat kokonaan tapahtuman valtaan. Jos niitä menetyksiä olisi ollut, mielenkiinto tietenkin olisi kohdistunut siihen, millä tavoin haastateltava niistä on päässyt eteenpäin, miten hän nitä on käsitellyt.
Menetyksiä tulee aina työyhteisössä jollekin ja uusi työntekijä pitää valita myös sen mukaan, miten ryhmä toimii ja saa tuettua toisiaan niissä tilanteissa. IMHO, esimieheltä viisas kysymys, jos hän mietiskeli myös ryhmädynamiikkaa ja ihmisten keskinäisiä suhteita tuossa kohdassa.
Aika omituista taktiikkaa, voihan vanhankin hyväksi havaitun työntekijän elämään tulla suruja jotka haittaavat työntekoa ei se että kysyy onko suruja kerro siitä ihmisestä vielä mitään, asiaa ei ole ilmeisesti ajateltu sen pidemälle, koska kuulostaa aika yksinkertaiselta, itse en luottaisi työpaikan johtoon kun tuollaisia kysellään, olen nähnyt myös kieroutuneita esimiehiä joissa ei ole inhimillisyyden palaakaan. En kohdista tätä nyt sinuun enkä halua loukata, mutta voiko haastattelut perustua noin yksinkertaiseen ajatteluun osittain, onhan toki niitä järkeviä kysymyksiä suurin osa haastattelusta. Minua vaan kiinnostaa asia psykiatrisen hoidon ammattilaisen näkökulmasta.
Haastatteluun tulija antaa itsestään joko hyvän tai huonon vaikutelman ensimmäisten 30 sekunnin aikana !
Jos haastattelija saa huonon vaikutelman heti alussa, sitä on hankala korjata haastattelun aikana vaikka pätevyyttä itse työhön olisikin.
Kättelykin kertoo paljon hakijasta.(veltto kädenpuristus ja samalla ympäriinsä pälyily ei ole plussaa !)
on ne, jolloin ensivaikutelma ihmisestä syntyy. Kyllä, näinhän se menee, usein itsekin ensisilmäykseltä huomaa, synkkaako uuden henkilön kanssa vai ei.
Mitä kaikkea pitäis haastattelussa ottaa huomioon? Silmiinkatsomínen, nopeat vastaukset..? Kuinka kauan yleensä haastattelut kestää?
En olisi vastannut tarkentamatta kysymystä.