tutkittu tieto ja tutkimustulos voi joskus yllättää tutkijat itsensä. siitä huolimatta, että tulos on muuten yleisessä tiedossa.
michiganin yliopistolla on yhteenvedetty useiden elämänmuutoksia käsitelleiden tutkimusten tulokset ja saavutettu merkittävä havainto, jonka mukaan avioliiton solmiminen kohentaa elämänlaatua ja mielialaa. kuitenkin vain keskimäärin pariksi vuodeksi. sen jälkeen avioparit eivät ole muita onnellisempia, keskimäärin.
avioero sensijaan voi laukaista kroonisen masennuksen. ja mikä yllättävintä, tutkijat havaitsivat yllätyksekseen, että avioerosta tai yleensä kiinteän parisuhteen rikkoontumisesta toipuminen on vaikeampaa kuin kumppanin kuolemasta toipuminen.
omasta kokemuksesta voin yhtyä jormaksen 6kymmenluvun hitin sanoihin "saat miehen kyyneliin, se helppoa on. kun lähdet vain pois, ja niin / itkee hän".
yleisohjeena voikin sanoa naisille, että jos kerran otat, niin et sitten jätä.
michiganin yliopistolla on yhteenvedetty useiden elämänmuutoksia käsitelleiden tutkimusten tulokset ja saavutettu merkittävä havainto, jonka mukaan avioliiton solmiminen kohentaa elämänlaatua ja mielialaa. kuitenkin vain keskimäärin pariksi vuodeksi. sen jälkeen avioparit eivät ole muita onnellisempia, keskimäärin.
avioero sensijaan voi laukaista kroonisen masennuksen. ja mikä yllättävintä, tutkijat havaitsivat yllätyksekseen, että avioerosta tai yleensä kiinteän parisuhteen rikkoontumisesta toipuminen on vaikeampaa kuin kumppanin kuolemasta toipuminen.
omasta kokemuksesta voin yhtyä jormaksen 6kymmenluvun hitin sanoihin "saat miehen kyyneliin, se helppoa on. kun lähdet vain pois, ja niin / itkee hän".
yleisohjeena voikin sanoa naisille, että jos kerran otat, niin et sitten jätä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"mikä yllättävintä, tutkijat havaitsivat yllätyksekseen, että avioerosta tai yleensä kiinteän parisuhteen rikkoontumisesta toipuminen on vaikeampaa kuin kumppanin kuolemasta toipuminen"
erossa jätetty monesti miettii, mitä jos olisin toiminut toisin jos jos jos
Olen seurustellut useasti vakavasti ja yhtä usein olen joutunut pettymään. Sitä on vaikea sulattaa, että toinen antaa ymmärtää yhteistä tulevaisuutta ja sitten menee jonkun toisen mukaan. Mihin sitä luottaa jos joutuu epäilemään puolisonsakin lähtevän kohta?
Juuri oli lehdessä tutkittu juttu siitä, kuinka keski-ikäiset MIEHET toipuvat erosta ja iskevät uuden (yleensä exää nuoremman) kumppanin paljon naisia nopeammin ja useammin, koska miehille on ihan hyvät markkinat vanhempana ja vatsakkaampinakin, ainakin jos ovat onnistunet menestymään elämässä edes kohtuullisesti, mitä valtaan ja rahaan tulee.
Naisten suurin arvo miesten silmissä on yleisesti ottaen edelleen kiinni ulkonäössä ja nuoruudessa -> potentiaalisena "laadukkaiden" poikien synnyttäjänä ja siis miehen erinomaisten geenien jatkajanä!
Joten eikö yleisohjeesi sovi paremminkin ja yleisesti ottaen miehille!
avioeroon tai kiinteän parisuhteen purkamiseen päädytään yleisimmin naisen aloitteesta, joten jättäjä on yleensä nainen. tätä tietoa tukee sekä tilastot että henk.koht. kokemukset.
parinvalintamekanismille on muodostettu ns markkina-arvoteoria, joka kiistatta osoittaa naisten olevan ronkelimpia suhteessa parisuhdekumppanilta vaadittaviin ominaisuuksiin.
parisuhteen rikkontuminen aiheuttaa miehelle kroonista masennusta, psykosomaattisia häiriöitä, nukkumisvaikeuksia, hengenahdistusta, toivottomuutta, sydän- ja verenkierron häiriöitä, aikuisiän diabetestä, itsemurhan riskin kasvamista, etc...
Oolrait, kompromissini on, että ongelmat ovat sittenkin kiinni yksilöistä, ei sukupuolesta, sillä usko tai älä, kyllä moni nainenkin masentuu erosuruunsa - lisäksi naiset yleisesti ottaen kärsivät kaikki-on-minun-syytäni -syndroomasta, mikä selittää osaltaan myös sitä, miksi niin moni nainen jää väkivaltaisen miehen nyrkin ja hellan väliin!
Kannatan vahvasti näkemystä, ettei psykosomaattisia vaivoja auta selittää syyttämällä muita ihmisiä ja ympäristöä. Eiväthän ne siitä parane!! Jokainen (ei-holhouksen-alainen aikuinen) on kuitenkin loppupeleissä ja pohjimmiltaan yksin itsessään, elämässään ja vastuussa itsestään eli myös siitä, miten selviytyy vastoinkäymisistä. Toki apua kannattaa silti hakea, jos siltä tuntuu - mutta vastuu toipumisesta on silti itsellä niin kauan, kuin ei ole heittänyt kaikkea ihan lekkeriksi.
Sen kyllä voinkin uskoa, että naiset ovat keskimäärin ronkelimpia. Se voi johtua esim. siitä, että useat naiset nauttivat vapaudesta ja omasta ajasta - joista ainakin perinteisesti suhteessa olevan naisen oletetaan tinkivän miehiä enemmän ja näin ollen miehen on oltava TOSI "hyvä", jotta (etenkin eronnut ja uudestaan) vapauttaan arvostava nainen haluaisi sen "uhrata".
Vielä pieni arkinen provokaatio:
Kai nyt mies on mieluummin avio/avoliitossa, kun naiset keskimäärin huolehtivat (päivittäin aikaa vievistä ja likaisista) huushollitöistä miehiä huomattavasti enemmän siinäkin tapauksessa, että käyvät töissä myös kodin ulkopuolella! (Poikkeuksiakin toki on tiedossa...)
eroahdistukseen ja siitä seuraaviin psykosomaattisiin oireisiin löytyy varsin yksinkertainen selitys, syy on usein itse erossa. koska naiset useiden haastattelututkimusten mukaan ovat aloitteellisempia hakemaan eroa, seuraa siitä jätetyimmälle osapuolelle eli miehille suurempi kumulatiivinen eroahdistussumma.
ronkeliudesta sen verran, että nykyään alkaa yleistyä deluxe-mallin ronkelius naisten keskuudessa. miehiltä vaaditaan usein filmitähden ulkomuotoa, huippufutaajan fyysistä taitavuutta, astronauttista selviytymiskykyä äärimmäisissä olosuhteissa, sekä tietysti roope ankkamaisia rahakasoja. jotka sitten eron sattuessa ovatkin yllättäen puoliksi vaimon omaisuutta, ja yhteisesti kasvatettua varallisuutta. tämä, jos mikä on puhdasta rahanpesua.
Tuollaista deluxe-ronkelia en ole vielä koskaan enkä missään tavannut, tai edes kuullut sellaisen/sellaisten olemassaolosta, joten ei tilanne ehkä ihan totaalisen synkeä ole miehilläkään... (?)
Mietin minuutin ja sain listalleni ihan lähipiiristä 3 kpl täysin pistein. Suosittelen avioehtoa.
nainen toteaa elämän yksin paremmaksi kuin kaksin?
Sinulle tietysti passaisi, että kaikki luettelemasi lieveilmiöt kaatuisivat naisen niskaan vain, koska hän velvollisuudentunteesta jäisi kitumaan epätyydyttävään suhteeseen? Kyllä minäkin eksääni muistellessa olisin varmastikin ajatellut köyden olevan armeliaampi vaihtoehto ellei avioeroa olisi saanut....
Ilman avioehtoa olisi minunkin eksäni varmasti suhtautunut positiivisemmin erohakemukseeni. Nyt hän tiesi saavansa kalppia tyhjin käsin.