Hei kaikki joilla on lapsia ja myos kaikki ne joilla ei viela ole muksuja mutta teilla on jo jonkinlaisia kielellisia suunnitelmia pienokaisten varalle!
Kuinka teilla on hoidettu kielelliset jutut? Puhuvatko lapset teilla kahta tai ehka useampaakin kielta ja kuinka sujuvasti?
Meilla on siis tilanne jossa pelataan kolmella eri kielella. Vauva on vasta masussa, mutta ollaan jo mietitty miten voidaan sille opettaa kolmea kielta. Kolmea siksi, koska molemmat haluavat lapsen puhuvan omaa aidinkieltaan, ainakin jonkin verran. Yhteisena kielena meidan valilla on kolmas kieli, jota kumpikin puhuu erittain sujuvasti ja joka siis tulee olemaan perheen paakieli. Mietin vain, kuinka muilla on onnistunut tama kielikylpeminen ja onko lapsilla yleensa vaikeuksia sopeutua useampaan kuin yhteen kieleen.
Kiitos!
Kuinka teilla on hoidettu kielelliset jutut? Puhuvatko lapset teilla kahta tai ehka useampaakin kielta ja kuinka sujuvasti?
Meilla on siis tilanne jossa pelataan kolmella eri kielella. Vauva on vasta masussa, mutta ollaan jo mietitty miten voidaan sille opettaa kolmea kielta. Kolmea siksi, koska molemmat haluavat lapsen puhuvan omaa aidinkieltaan, ainakin jonkin verran. Yhteisena kielena meidan valilla on kolmas kieli, jota kumpikin puhuu erittain sujuvasti ja joka siis tulee olemaan perheen paakieli. Mietin vain, kuinka muilla on onnistunut tama kielikylpeminen ja onko lapsilla yleensa vaikeuksia sopeutua useampaan kuin yhteen kieleen.
Kiitos!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Heippa hei :)
Eli jos sinulla tai miehelläsi on itsellä tai suvussa mitään kielellisen kehityksen pulmia, eli esim. lukihäiriötä, puheen kehityksen viivästymiä, dysfasiaa, dyspraksiaa tms.. voi monikielisyys olla tosi hankala juttu lapselle. Eli jos lapsella olisi muutenkin kielellisessä kehityksessä ongelmia --> monikielisyys vaikeuttaa niitä entisestään. Jos pulmia taas lähtökohtaisesti ei ole, tai lapsi kielelliseltä kehitykseltään "lahjakas", ei monien kielten oppiminen tuota vaikeuksia. Toisaalta on ihan normaalia, että monikielisyys saattaa hieman hidastaa kilen kehittymistä lapselle.. No niin eli ei tästä nyt taas ollut varmaan mitään apua..monimutkaisia juttuja..
Hei!
Meilla ei kummallakaan ole ollut mitaan pulmia kielellisessa kehityksessa eika suvussakaan ole kyseesa olevia hairioita, joten silta osin vauvan tulevaisuus nayttaisi ihan valoisalta monikielisyytta ajatellen. Totta on etta monimutkainen on tama juttu ja mietityttaa, koska toki haluaisin etta lapsukainen osaisi kommunikoida minun vanhempieni ja muun suvun kanssa suomeksikin, yhta lailla kuin mieheni puolen sukulaisten kanssa heidan aidinkielellaan.
pienelle lapselle jos yksi ihminen opettaa hänelle samanaikaisesti useampaa eri kieltä.. ainakin minun vanhemmat palkkasivat englantia puhuvan aupairin minulle ja laittoivat minut myöhemmin englanninkieliseen kouluun, sillä tavoin opin helposti uuden kielen!!!
Asiaan perehtyneet sanovat, että molempien vanhempien pitäisi puhua lapselle äidinkieltään. Ainakin toisen. Edes yhden kielen täydellinen omaksuminen on edellytys muiden kielten oppimiselle.
Minulla on yksi tuttavaperhe, joka todistaa tämän teorian oikeaksi. Vanhemmat ovat puhuneet keskenään ja lapselle tankeroenglantiaan. Näin lapsi ei ole oppinut mitään kieltä kunnolla. Koulussa on nyt suuria ongelmia äidinkielen kanssa, puhumattakaan myöhemmin vieraiden kielten kanssa.
Niin on se tosiaan huolestuttavaa, omakin tuttavapariskunta puhuvat keskenään niin huonoa englantia että hirvittää heidän lapsensa tulevaisuus. Suomalainen puhuu kunnon Mika Häkkis aksentilla ja toinen ei osaa senkään vertaa... Sitten he vielä "lässyttävät keskenään" puhuen välillä suomea ja god knows what...
Meilla on hieman hankala tilanne sinansa kun emme asu kummankaan alkuperaisessa kotimaassa eli ollaan siis taman kolmannen kielen alueella emmeka tuskin muuta muualle, joten lapsi tulee olemaan taman kielen ymparoimana joka tapauksessa. Mina en puhu miehen aidinkielta kuin vain vahan ja mies puhuu suomea vain jonkin verran, vaikka tokihan meilla on viela aikaa opetella toistemme kieliakin ennen kuin vauva putkahtaa maailmaan. Sen sijaan kolmatta kielta puhumme kumpikin niin hyvin, etta molemmat tyoskentelemme silla kielella. Meidan kohdalla ei ainakaan ole kyse mistaan ontuvasta kielitaidosta minun mielestani.
Olisi mukavaa ja hyodyllisempaa kuulla eritoten niita omakohtaisia kokemuksia omista lapsista eika niinkaan naapurin tai ystavien tapauksista.
siis niistä ystävien lapsista. Perhetuttumme on asunut koko aikuisikänsä perheensä kanssa ns. kolmannessa valtiossa. Eli molemmilla vanhemmilla eri äidinkieli ja asuinmaassa vielä kolmas. Heillä juuri toimittu niin, että molemmat vanhemmat ovat puhuneet lapsille omia äidinkieliään ja lapset oppineet asuinmaankielen tarhassa, koulussa ja kaveripiirissä. Kaksi perheen lapsista on jo aikuisia ja työskentelevät nimenomaan kielitaitonsa vuoksi tärkeissä tehtävissä tahoillaan, kolmas (siis nuorin) opiskelee esimmäistä vuotta Suomessa korkeakoulussa. Heidän äitinsä kanssa kun juttelin, hän vakuutti 30 vuoden kokemuksella, että lapsi oppii kielen oikein, kun kieli henkilöityy perheenjäseniin, ei tule sekakielisyyttä. Ja tarha- ja koulumaailma opettaa vallitsevan kielen, joka heidänkin perheen lapsilla on vahvin vaikkei olekkaan ollut kotona käytössä. Perheeen kielet on suomi-saksa-englanti.
Sinä haluaisit saada vahvistusta omille käsityksillesi, et varoittavia esimerkkejä. Tahtoo vain olla niin, etteivät vanhemmat halua myöntää tekemiään virheitä. Vaikka totuutta ei voisikaan kieltää, niin vika sitten mieluusti haetaan muualta kuin peilistä. Niinpä en usko, että yksikään vanhempi tulee kertomaan ongelmistaan.
Ihmisillä sitäpaitsi harvoin on oikeaa käsitystä kielitaidostaan. Keskiverto suomenruotsalaista ei erota puheesta. Mutta annas olla, kun sille pistetään kynä käteen. Harva heistä läpäisisi edes suomalaista äidinkielen yo-koetta.
Vastasiko Willewallaton alkuperaiselle keskustelun avaajalle eli minulle? Minulla ei ole pahemmin omia luutuneita kasityksia, vaan olen ihan avoimin mielin tata asiaa kysymassa. Varoittavia esimerkkeja saa toki antaa! Juttu on vain se, etta joka tapauksessa olemme asian edessa ja jotain taytyy tehda ja siina tuntee itsensa suhteellisen neuvottomaksi, varsinkin kun tosiaan asumme kolmannen kielen maassa. Mielellaan toki tekisimme oikeita ratkaisuja.
Kielitaidon kasityksesta sen verran etta olen oppinut luottamaan omaan taitooni asuessani ulkomailla ja tyoskennellessani taalla vieraalla kielella, niin suullisesti kuin kirjallisestikin. Mieheni on myos opiskellut talla kielella ja tyoskentelee hyvaa kielitaitoa vaativassa ammatissa, joten uskoisin etta hankin puhuu kolmatta kielta sujuvasti. En usko etta me sen kummemmin liioittelemme kielitaitoa tai toisaalta sen merkitysta niin meille kuin tulevalle lapsellekaan.
Saa silti kertoa myos ystavien lapsista! :) Sellaista kysyisin etta mita kielta vanhemmat puhuvat keskenaan? Toisen aidinkielta vaiko sita kolmatta, asuinmaan kielta? Ovatko lapset siis kuulleet kolmatta kielta myoskin kotona vanhempien kesken? Mita kielta yhdessa puhutaan esimerkiksi ruokapoydassa?
Siis perheen äiti puhuu lapsille Suomea, isä englantia ja lapset ovat käyneet saksankielisen koulutuksen, paitsi nuorin on nyt "vaihtarina" Suomessa. Vanhemmat puhuvat keskenään saksaa, ainakin nykyään. Ennen lapsia englantia, mutta kun muuttivat yhdessä Saksaan, yhteinen kieli muuttui englannista saksaan.
17 vuotta sitten, kun olin ekan kerran heidän ruokapöydässä, puhuimme kaikki kuka mitäkin. Vähän siis kenelle oli puhumassa, sen mukaan. Lapset puhuvat keskenään saksaa, mutta edelleenkin äidilleen suomea ja isälle englantia. Esim. perheen isällekin on ihan kuuntelemalla siunaantunut kohtuullinen suomenkielen ymmärtämys, eikä varmaan ihme reilussa 30 vuodessa=) Toki kirjallista taitoahan ei opi kuin harjoittelemalla, että se puuttuu häneltä. Ja perheen nuorin tyttö sanoi, että vaikeinta Suomessa opiskelussa on juuri kirjallinen ilmaisu. Vaikka puhekieli on hallussa. Kaikki kolme tyttöä ovat käyneet englantipainoitteisen sakssankielisen koulun.
Tulee vain mieleeni ruotsin opettajani, joka myös opettaa kielen kääntämistä, tulkkaa jne. Hän sanoi joskus, että vaikka kaksikielinen onkin, on joskus todella vaikeaa ymmärtää kielen pieniä vivahde eroja. Joskus hän jopa myönsi, että ei tiedä ja kysyi meiltä oppilailta miten joku asia suomeksi sanotaan. Jollekin sellaiset pienet vivahteiden ymmärtämiset eivät ole merkitykellisiä, joillekin se on sitä "ontumista". Ylipäätään me ihmiset ymmärretään niin eri asioita kun puhutaan kielitaidosta.
Äiti venäläinen,isä suomalainen,keskustelukieliä kolme,englanti kolmantena.
Tulos = lapsi sopertaa käsitämättömän surkeaa suomenkieltä ja jää epäselväksi mitä hän haluaa sanoa,ei myöskään puhu englantia kunnolla,eikä venäjää.
Lapsiraukka sotkee kolmesta kielestä soosin jota puhuu,ainoastaan vanhemmat tajuavat mitä lapsi sanoo.
Itse aion oppia vaimon kielen todella hyvin, ja vaimo minun, ennenkuin alamme lapsentekoon.Välistä putoaa täysin englanti pois,jonka hän oppii koulussa aikanaan jos haluaa.
Pitää muutenkin opetella vaimon kieli, appivanhemmat kun ei puhu muuta kuin omaa kieltään,ja asiaa tulee varmasti aikojen saatossa :)
Olipas muuten piristävä keskustelunavaus ainaisen toisten sättimisen sijasta, lisää näitä ja tsemppiä teille jatkossa.
Me emme oikeastaan käytä enää mitään muuta kieltä kuin suomea kun puhumme keskenään. Uskoisin että, jos hankkisimme lapsen kannattaisi hänellekin puhua vain suomea... mutta toisaalta olisi hyvä jos lapsi ymmärtäisi ja puhuisi myös bengalia.
En ole ihan varma miten tämä on muissa perheissä järjestetty, vaikka heidän lapsensa puhuvatkin suomea ja ymmärtävät muutaman sanan bengalia... ja riippuuhan se siitäkin missä maassa tullaan asumaan.
Mieheni suomen kieli on vielä vain kohtalainen, vaikka voimme puhua lähes kaikki asiat suomeksi, miehen lauserakenteet ovat sekavat ja niissä esiintyy liiallisia verbejä eikä sanojen taivutusmuodotkaan vielä täsmää mutta jospa se siitä ajan kanssa. Minun pitäisi varmaan vaatia vielä enemmän oikeakielisyyttä, eikä aina vain ymmärtää mitä mies on sanonut.
Kolme kieltä on kyllä ehkä liikaa...
Minulla on monikulttuurisia lapsia kahdesta avioliitosta. Omat kokemukseni ovat seuraavat:
Ensimmäiselle lapselle äiti puhuu omaa kieltään ja minä Suomea. Lapsi on oppinut hienosti molemmat kielet ja myös muiden kielien opiskelu koulussa on sujunut hyvin.
Nyt uudessa liitossa minulla on kaksi lasta. Äiti puhuu heille englantia, joka on myös pääasiallinen yhteinen kielemme. Minä puhun lapsille suomea. Vaimoni sukulaiset ovat meillä ollessaan puhuneet lapsillemme omaa kieltään, jota he myös ovat kuulleet matkoillamme vaimoni kotimaahan. Myös nämä kielikylvyt ovat menneet hyvin. Suomi ja englanti sujuvat hyvin, mutta englannin sanavarasto ei ehkä ole ihan täydellinen, koska englanti ei ole vaimon äidinkieli. Toisaalta täällä kuulee englantia TV:stä yms. jossa sanavarasto karttuu. Myös vaimoni kotikieltä lapset ymmärtävät hyvin ja puhuvat kohtuullisesti.
Omat kokemukseni ovat siis, että 2-3 kielen oppiminen sujuu luonnostaan lapsilta, kunhan vanhemmat puhuvat valitsemaansa kieltä lapsille johdonmukaisesti.
Heips !
Me puhumme kolmea kieltä kotona - suomi,espanja ja ruotsi
Kun lapsemme olivat pieniä he puhuivat kolmea kieltä sekaisin ja välillä kyllä tuntui siltä ettei siitä tule yhtikäs eikä mitään .. nyt kun ovat jo aikuisia kaikki kielet sujuu yhtä hyvin joten ei muutako puhumaaan ..
lapsi itselläni. suomi/ruotsi. Kielenkehitys alkoi vähän viiveellä eli pystyi puhumaan pidempiä lauseita vasta 2-vuotiaana. Ruotsia puhuu nyt ikätasoisesti ja suomen kieli tulee hieman perässä, mutta puhuu sitäkin jo hyvin. Kolme kiletä kuulostaa samaan aikaan opeteltuna aika työläältä pienelle lapselle?
että lapselle kehittyy selkeä äidinkieli, jonka hän tuntee vanhempanakin ihmisenä äidinkielekseen.
On vähän kornia, jos lapsen ajatus tapahtuu useammalla kielellä :)
Mukavaa kun ootte vastailleet! Me koitetaan olla ikaan kuin kieli keskella suuta tassa asiassa... :) Luulenpa etta aluksi lapsukainen tulee kuulemaan asuinmaansa kielta eniten, koska se on myos meidan valillamme suosituin kieli ja toki myos suomea, koska mina tulen olemaan vauvan kanssa enemman kotona vaikka mieskin aikoo olla vapaalla ainakin ensimmaisen kuukauden.
Miehen oma aidinkieli ei ole miehelle itselleen niin kovin tarkea ja on aina sanonut etta aivot toimivat parhaiten opiskelu/tyokielella. Siispa luulen etta keskitymme ensialkuun kahteen kieleen ja miehen aidinkieli tulee sitten myohemmin kun on sen aika. Tokihan mies voi lapselle puhella omalla kielellaan vaikka yhdessa leikkiessa tai tiettyjen asioiden yhteydessa niin etta sen kielen kaytossa olisi myos jotain johdonmukaisuutta.
En usko etta haluamme vaatia lapselta kaikkien kolmen kielen taydellista osaamista, erityisesti kirjallista taitoa (mutta jos niin kay, en valita:), vaan esimerkiksi miehen kotikielen suullinen osaaminen voisi riittaa, kun kieli ei kerran hanelle itselleenkaan ole Niin tarkea.
Itsekasta tai ei, suomen kieli on niin kovin harvinainen ja olen sita itse aina paljon rakastanut, siksi haluaisin sen myos lapselleni opettaa.
Hyvin oppivat puhumaan,englantia,ranskaa ja suomea.
Kun esikoisemme syntyi, asuimme Suomessa, mutta kotona puhuttiin silti kolmea kieltä. Äiti puhui lapselle suomea, isä omaa kieltään ja vanhemmat vielä keskenään kolmatta. Suomea lapsi oppi tietenkin helposti, kun oli kaiket päivät äitinsä kanssa ja vielä suomenkielisessä ympäristössä, mutta myös isän kieli sujui alusta asti hyvin. Tässä on isän panostuksella tärkeä osa, sillä lapsi ei opi kieltä, jos sillä ainoastaan jaellaan käskyjä silloin tällöin, kuten joidenkin tuttavien perheissä kävi. Meillä isä touhusi lapsen kanssa päivittäin noin tunnin verran ja siinä kieli sitten pääsi hyvin kehittymään. Vanhempien keskenään puhumaan kieltä lapsi ei tietenkään opi, koska suora kontakti puuttuu.
Lapsi oli noin 3-vuotias, kun muutimme maahan, jossa puhutaan vanhempien yhteistä kieltä. Hän meni heti päiväkotiin ja puhui tätä kolmatta kieltä melko hyvin jo puolen vuoden kuluttua. Nyt hän on 9-vuotias ja hallitsee kaikki kolme kieltä hyvin. Vahvin on tietenkin maan kieli, mutta niin sen pitää koulun vuoksi ollakin.
Nuorimmaisemme on 1-vuotias ja puhumme hänelle kumpikin omaa kieltämme. En kanna vähäisintäkään huolta asuinmaan kielestä, sillä sen hän oppii taatusti päiväkodissa muutaman vuoden kuluttua. Koen suomen opettamisen vaikeimmaksi haasteeksi, koska lapsi kuulee sitä ainoastaan äidiltä.
Tavallisessa vanhempi-lapsi-suhteessa käytetty päivittäinen sanavarasto ja puheenaiheet ovat melko niukat, joten on todella tietoisesti kiinnitettävä huomiota monipuoliseen keskusteluun. Yksi hyvä keino on lukeminen, mutta myös videoelokuvat ja nauhoitetut lastenohjelmat auttavat. Yksi valaiseva esimerkki tuosta sanavaraston kehittymisestä oli meillä, kun luin esikoiselle kirjaa, jossa mainittiin "hurtat". Hän ei tiennyt mitä ne olivat, vaikka vieressä oli kuvakin koirista. Itse nimittäin pidän koirista enkä koskaan ole käyttänyt niistä mitään muuta sanaa kuin "koira", joten ei lapsikaan ole voinut oppia sellaisia sanoja kuin rakki tai hurtta. Ei se tietenkään ole vaarallista, mutta osoittaa vain sen, miten suppeaksi jopa passiivinen sanavarasto voi jäädä, jos kielitaito riippuu vain yhdestä ihmisestä.
Musta tuntuu, että lapsii ymmärtää (varsinkin jo kahden vuoden iässä) mikä on sitä kieltä mitä hänelle puhutaan...
Tuttavan lapsi (2v.) oli kyläilemässä siis suomenkielinen ja osasi sanoa lähinnä "kato auto" mutta toisteli kyllä mielellään suomenkielisiä sanoja. Koska hän niin innoissaan toisteli ja minäkin siitä innostuneena päätin kokeilla toistaako ja miten toistaa ranskankielisiä sanoja (ranska ei ole äidinkieleni mutta osaan kuitenkin sujuvasti... paremmin kuin toista kotimaista). Ihan kiinnostuksen vuoksi halusin kokeilla helpoilla ja helposti lausuttavilla sanoilla (olen muutenkin kiinnostunut lasten kielenoppimisesta)... toistelin siis suomenkielisiä sanoja ja lapsi toisteli kiltisti, väliin sitten lisäsin ranskankielisiä sanoja ja sitten tulikin syvä hiljaisuus, eikä lapsi kiinnittänyt mitään huomiota (tietenkään koska ei ole kuullut puhuttavan ranskaa). Eli vaikka yritin millä keinoin sanoa että "toista...", ei toistanut...
Mietin vaan että kun tällä palstalla on mietitty onko kolmekielisyys liikaa niin sanoisin että jos sitä edes jonkin verran puhuu, lapselle voi jäädä siitä jonkinlainen mielikuva että on kuullut sitä... se varmasti jää kuitenkin lapsen mieleen, tosin passiivisesti... Sitten käytännössä en voi vielä sanoa, onko hankalaa mutta uskoisin että lapsilla on erinomaiset mahdollisuudet oppia monia kieliä samanaikaisesti. Monissa Afrikan maissa on maita joissa ihmiset puhuvat montaa kieltä: yksi on äidinkieli, yksi on pääkieli, kouluun yksi kieli, paljon murrekieliä... joten ei kun oppimaan.
Etkö s.....n kana osaa omia aivojasi käyttää???
Onko sinun perheesi sama kuin jonkun toisen perhe??
Etkö osaa muuta kuin matkia?
Aika hitonmoisen epävarma ihminen ja lapsenkasvattaja!!!
Hanki elämä!!!Ei taida olla muuta tekemistä kuin istua koneella ja kyörätä kakaroitasi ja keksi pitkästyneenä ihme kysymyksiä.
Onneksi on mies niin tyytyväinen kun on suomeen päässyt, että on opetellut kielen hyvin. Ihmettelen miten hienosti hän vääntää kaikki taivutuksetkin, paitsi suuttuessaan, heh.
Eli suomea tulevalle jälkikasvulle puhuttaisiin.
Tahtoisin, että lapsi oppii myös isänsä äidinkielen, koska siitä tulee varmasti olemaan hyötyä. Ja kieli on osa kulttuuria, jota emme tahdo kokonaan unohtaa. Miehen suku osaa myös suomea hyvin, mutta toivottavasti puhuvat lapselle omaa kieltään. Minä kun en sitä tunnu mitenkään oppivan :(
Koulussa/tarhassa sitten saapi opetella mitä lystää, jos muutamme kolmanteen maahan. Englantia puhumme kummatkin, mutten menisi sitä lapselle opettamaan.
Muutama kaksikielinen ystäväni ovat valitelleet, etteivät opi kolmatta kieltä koulussa, koska ensin pitää kääntää esim. ruotsi suomeksi ja sitten miettiä mitä se suomi on englanniksi ja taas toisinpäin. Mutta muuten oppivat kuitenkin helpommin vieraan kielen.
Muutenkaan heidän kielensä ei ole hyvää, ymmärrettävää kylläkin. Taivutukset jää kummassakin äidinkielessä kehnoiksi. Omasta mielestään he eivät täysin pysty ilmaisemaan tunteitaan kummallakaan kielellä, edelleenkään, yli kolmekymppisinä.
Yleinen sääntöhän on se, että puhut omaa äidinkieltäsi aina lapsellesi. Suomen opettaminen lapselle ei siis niinkään itsekästä kuin välttämätöntä.. oma äidinkieli kuitenkin on itse kullekin se tunteiden kieli. Tunnen kyllä esim. peheen josa vanhemmat ovat puhuneet aina englantia keskenään (ei kummankaan äidinkieli) ja lapsilleen, eli se on lasten "äidinkieli". Ei se englantikaan lapsilta huikean hyvin suju kun vanhempien kielitaito on mitä on, suomalaisisän ja aasialaisäidin.
Meillä tehdään niin että isä puhuu omaa kieltään, minä suomea tietenkin, ja puhumme isän kanssa suomea pääosin keskenämmekin. Tärkeätä on, että isä jaksaa keskustella lasten kanssa, kun valtakieli täällä Suomessa yllättäen on suomi =)
Hyvä on myös jos saa hankittua isänkielisiäkin (tai kenen kieli nyt sitten vähemmistössä onkin)kirjoja, kasetteja, videoita.. kyllä lapset kielen oppivat, kolmekin jos niikseen on, kunhan ollaan loogisia ja kukin puhuu omaa kieltään.
Mielestäni osaan käyttää kolmea kieltä yhtä sujuvasti,lapsena ollessani, nyt 31 vee, isäni puhui espanjaa ja ainoastaan espanjaa minulle,äitini suomea ja keskenään sitten taas espanjaa, olen asunut koko ikäni ruotsissa joten sekin on hallinnassa.
Tunnekieli minulla on suomi!
Jatkan samaa perinnettä omien lapsieni kanssa,minä suomea,iskä espanjaaja keskenämme sitten ruotsia ...toivon että te,isät ja äidit puhutte omaa äidinkieltänne lapsillenne...siitä ei ole muuta kun etua ...
Hyvää kevää odotusta kaikille
Jasmin
Olen ehdottomasti samaa mielta etta lapselle tulisi hankkia paljon suomen kielisia kirjoja, elokuvia ja aanitteita. Itse asiassa se olisi erinomaista myos ihan supisuomalaisille lapsille, silla eihan laaja ja rikas sanavarasto ole itsestaanselvyys kaikille suomalaisillekaan.
Valitettavasti emme tule asumaan Suomessa kuin vuosittaisten lomien aikaan, silla eritoten mieheni tyon vuoksi emme pysty muuttamaan Suomeen. Lapsi ei tule siis ainakaan pienena olemaan suomen kielen ymparoimana kuin hetkittain, joten vastuu kielen oppimisesta on lahes taysin minulla.
Tuttavani halusi kasvattaa monikielisiä lapsia. Toinen vanhempi tuli ruotsinkielisestä perheestä, toinen suomenkielisestä ja kotona kielenä suomi. Suunnittelivat menevänsä myöhemmin ulkomaille töihin, ja siksi lasten tulisi osata myös englantia. Siksi puhuivat kotona myös englantia. Lopputuloksena oli, että lapset eivät oppineet mitään kieltä hyvin, vaan puhuivat huonoa sekakieltä, eivätkä erottaneet mikä sana tai taivutus kuuluu mihinkin kieleen. Eivätkä osanneet mitään näistä kielistä. Suomenkielen taito oli pelottavan huono. Nyt lapset ovat koulussa mukautetussa opetuksessa, eivät ole tyhmiä, heillä vain on yhä edelleen pahoja kielellisiä ongelmia. Nykyään tosin jo osaavat erotella kielet toisistaan, mutta englantia eivät vieläkään osaa vaikka muut samanikäiset toki ovat oppineet.
Aika pelottava esimerkki, mutta näinkin voi käydä, tosin vanhemmat tekivät virheitä kielen opetuksessa, ja lasten suvusta löytyy lukihäiriöitä ja dysleksiaa.
1. äidin tulisi puhua omaa kieltänsä lapselle kun ovat kahdestaan
2. isän tulisi puhua omaa kieltänsä lapselle kun ovat kahdestaan
3. perheen ollessa yhdessä puhekielenä on vain se yhteinen kieli
4. pitää tarkkailla kovasti lapsen kielellistä kehitystä, ja jos se ei etene niinkuin pitäisi, pitää käytettyjä kieliä karsia, ainakin tilapäisesti, eli alkuun vaikka yhteinen kieli ja sitten siihen rinnalle tuodaan vanhempien omia.
Toisenlaisiakin kokemuksia on olemassa, kuten että lapsi oppii helposti ja vaivattomasti kieliä, ja kun menee kouluun, oppii siellä taas uusia kieliä yhtä helposti. Parhaimmillaan kolmikielinen koti tekee lapsesta äärimmäisen kielitaitoisen ja sellaisen että oppii myöhemmälläkin iällä kieliä helposti.
Itse opin lapsena puhumaan useita kieliä ilman että siitä syntyi mitään ongelmia. Isoäitini puhui suomenruotsia, hoitotäti (ollessani 2-4v) venäjää, kotona kolmatta (äidinkieleni suomi), ja vieläpä kun asuin alle kouluikäisenä Saksassa (kotona puhuttiin vain suomea) opin kaupoissa ja leikkikentillä jne. jopa puhumaan ihan kelpo saksaa. Sen lisäksi leikin naapurissa asuvien ranskalaisten lasten kanssa, joten opin vähän ranskaakin (olen tosin tehokkaasti unohtanut).
Mikään kieli ei koskaan mennyt sekaisin. Opin kieliä näin aikuisenakin aika vaivattomasti, etenkin ääntämisen oppiminen on naurettavan helppoa (sanat ja kielioppi sentäs teettävät työtä). Johtuneekohan juuri lapsuudestani, että osaan erotella korvalla erilaisia äänteitä ja tuottaa niitä puheessani.
Omituinen lisä kielitaitooni on tunteet joita yhdistän eri kieliin. Suomi on neutraali, ruotsi liittyy oppimiseen ja taitoihin sekä kotiin, venäjä taas on huolenpidon, rakkauden ja lämmön kieli. Saksa taas on ystävällisyyden ja selkeyden kieli.