Oltiin melkein neljä vuotta yhdessä. Viikko sitten hän ilmoitti haluavansa erota... Rakkaus oli hänen mielestään haihtunut, ja vannoi ettei hänellä ole toista miestä. Tieto tuli minulle kuin nurkan takaa, vaikka minulla oli omat epäilykseni...
Perjantaina sitten selvitimme asiaa (jonkun verran juoneena) ja sain häneltä tivattua tunnustuksen toisen miehen olemassaolosta. Tunteet oli tuolloin vihaiset ja katkerat, kuten luulla saattaakin. Menimme molemmat eri teille. Itselläni oli tuona iltana yhden illan juttu, muttei sekään kohentanut mieltä kuin vähäksi aikaa.
Tunteet tuon jälkeen ovat menneet laidasta laitaan. Hetken olin todella iloinen, että näin kävi. Olenhan monesti haaveillut sinkkuudesta, kuten luultavasti moni muukin joka on pitkässä parisuhteessa ollut... Mutta eilen ja varsinkin tänään se iski. Aivan järjetön paha olo. Tällä hetkellä tuntuu mahdottoman vaikealta jatkaa. Itkin ensimmäistä kertaa vuosiin, itkin hänelle ensimmäistä kertaa ikinä. Miten tässä pystyi käymään näin? Olin antautunut tälle suhteelle loppujen lopuksi aivan täysin.
Luulin aina, että olen aivan helvetin vahva ihminen, ettei minua tällaiset asiat hetkauttaisi. Olen selvinnyt nuorella iällä äitini kuolemasta, enkä luullut että mikään voisi enää satuttaa minua.
Haluan päästää hänestä irti, koska tiedän, että emme sovi yhteen. Tuo oli tässä tilanteessa uskomattoman vaikea kirjoittaa, koska tällä hetkellä tuntuu ettei siinä ole mitään järkeä. En selviä tästä... Miten tässä pystyi käymään näin! Tällä hetkellä tuntuu, että menetän maailman täydellisimmän naisen. En halua suhteemme jatkuvan, mutta tarvitsen tässä vaiheessa jotain lievittämään tuskaa. Ja pahin on tämä yksinäisyys. Hän lähti tänään pois, kun ei kestänyt katsoa minua näin hajalla. Hän ilmeisesti myös pelkää että alan pyytää häntä takaisin. Tuntuu vaan niin pahalta olla täysin yksin... Jos voisin edes halata ja pitää hänestä kiinni kunnes selviän tästä ja pystyn jatkamaan elämää yksin. Minulla ei ole ketään muuta jonka kanssa haluaisin tästä asiasta keskustella.
Sekin painaa mieltä kun opinnoissa on todella tiukka vaihe alkamassa, huomennakin olisi tentti enkä pysty lukemaan kun ajatuksissa pyörii vaan hän ja tämä tilanne.
Auttakaa joku joka on saman tilanteen kokenut ja kertokaa miten tästä pääsee yli parhaiten!
Perjantaina sitten selvitimme asiaa (jonkun verran juoneena) ja sain häneltä tivattua tunnustuksen toisen miehen olemassaolosta. Tunteet oli tuolloin vihaiset ja katkerat, kuten luulla saattaakin. Menimme molemmat eri teille. Itselläni oli tuona iltana yhden illan juttu, muttei sekään kohentanut mieltä kuin vähäksi aikaa.
Tunteet tuon jälkeen ovat menneet laidasta laitaan. Hetken olin todella iloinen, että näin kävi. Olenhan monesti haaveillut sinkkuudesta, kuten luultavasti moni muukin joka on pitkässä parisuhteessa ollut... Mutta eilen ja varsinkin tänään se iski. Aivan järjetön paha olo. Tällä hetkellä tuntuu mahdottoman vaikealta jatkaa. Itkin ensimmäistä kertaa vuosiin, itkin hänelle ensimmäistä kertaa ikinä. Miten tässä pystyi käymään näin? Olin antautunut tälle suhteelle loppujen lopuksi aivan täysin.
Luulin aina, että olen aivan helvetin vahva ihminen, ettei minua tällaiset asiat hetkauttaisi. Olen selvinnyt nuorella iällä äitini kuolemasta, enkä luullut että mikään voisi enää satuttaa minua.
Haluan päästää hänestä irti, koska tiedän, että emme sovi yhteen. Tuo oli tässä tilanteessa uskomattoman vaikea kirjoittaa, koska tällä hetkellä tuntuu ettei siinä ole mitään järkeä. En selviä tästä... Miten tässä pystyi käymään näin! Tällä hetkellä tuntuu, että menetän maailman täydellisimmän naisen. En halua suhteemme jatkuvan, mutta tarvitsen tässä vaiheessa jotain lievittämään tuskaa. Ja pahin on tämä yksinäisyys. Hän lähti tänään pois, kun ei kestänyt katsoa minua näin hajalla. Hän ilmeisesti myös pelkää että alan pyytää häntä takaisin. Tuntuu vaan niin pahalta olla täysin yksin... Jos voisin edes halata ja pitää hänestä kiinni kunnes selviän tästä ja pystyn jatkamaan elämää yksin. Minulla ei ole ketään muuta jonka kanssa haluaisin tästä asiasta keskustella.
Sekin painaa mieltä kun opinnoissa on todella tiukka vaihe alkamassa, huomennakin olisi tentti enkä pysty lukemaan kun ajatuksissa pyörii vaan hän ja tämä tilanne.
Auttakaa joku joka on saman tilanteen kokenut ja kertokaa miten tästä pääsee yli parhaiten!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko sulla yhtään pehmolelua? Minä makasin sohvalla suuri pehmoinen koira sylissäni, kun mieheni jätti minut. Sama koira lohdutti minua, kun toinen mieheni kuoli äkillisesti onnettomuudessa.
Ja yksinäisyys TODELLA SATTUU. Se on tunne, joka tekee todella kipeää. Se on kuitenkin vain tunne, joten se ei ketään sinällään tapa.
Toiset kestävät sitä paremmin kuin toiset.
Mutta kyllä sinä selviät. Aivan varmasti! Voit nyt rauhassa itkeä surusi. Kirjoita, jos se sinua auttaa. Laula. Puhu ystävien kanssa. Puhu itseksesi.
Ja muista, että juuri NYT sinun ei tarvitse vaatia itseltäsi yhtään enempää kuin mihin pystyt!
Kiitos sinulle lohduttavista sanoista...
Yritän koko ajan muistella mitkä asiat suhteessa oli huonoa. Tällaisina hetkinä ne vaan unohtuu ihmeellisesti. Kun ajattelen järjellä, näin on parempi. Tämä tunne vaan tuhoaa minua sisältä, ja haluaisin häneltä vähän tukea ja aikaa, että pääsen tästä yli. Pidin häntä suhteemme aikana niin lämpimänä ja rakastavana ihmisenä, mutta nyt en tajua miten se voi olla niin tunteeton ja kylmä minua kohtaan... Vaikeeta on.
toisaalta olet päässyt jo vieraan hedelmän makuun.. moni ei pysty siihen pitkään aikaan joten lopeta ruikuttaminen ja ole ylpeä
Vaikka nyt tuntuu pahalta, niin olosi helpottuu päivä päivältä. Välillä tulee takapakkia, mutta vuoden kahden päästä olet jo jaloillasi. Käy kaikki tunteet läpi, itke, sure ja vihaa, se auttaa päästämään irti entisestä.
Naisesi on kylmä, koska se on jättäjän suojauskeino sille, että joutuu satuttamaan toista. Kyllä hänelläkin on varmasti paha olla, kun näkee kuinka kärsit. Oikeastaan hän toimii oikein, kun ei anna sinulle turhaa toivoa. Pääset nopeammin elämässä eteenpäin, kun et takerru menneeseen.
Tsemppiä! JOnain päivänä tunnelin päässä näkee valoa!
mielessäsi, että kun tästä jonkin ajan päästä toivut, olet entistä vahvempi ihminen. Kyllä, jonain päivänä voit todeta, hyvä että näin kävi. Sinulla on koko elämä vielä edessäsi, etkä voi tietää kehen tulet vielä törmäämään.
Käytä tämä aika itseesi tutustumiseen, olet valmis kun viihdyt hyvin omassa seurassasi, etkä halua seurustelle vain siksi, ettet olisi yksin.
Tiedän, että sinuun sattuu nyt, mutta tiedän että toivut. Tsemppiä sinulle, elämä kantaa kyllä.
Jokainen mies joskus mitataan sillä, miten hän kestää elämän kolhut, nurkumatta ja kuin ilman vammoja; tyyni katse ja huulet tiukasti yhdessä. Miehellä ei normaalisti ole ystävien turvaverkkoa, miehen pitää selviä yksin. Tämän kurimuksen kun kerran läpäisee, ei seuraava kolhu enää tunnu miltään.
Keskitä nyt voimasi opiskeluun ja fyysisen kuntosi hoitamiseen. Nainen on sinut pettänyt, hän ei ole itkun arvoinen. Irtosuhteiden ja alkoholin turviin älä heittäydy.
Miksi ihmeessa aivan liian aikaisin hankkiudutaan asumaan yhteen ja sitoudutaan kuin liimalla emotionaalisesti toiseen ihmiseen.
Kuka ihminen on takonut teidan paahan ideologiaa etta ei saa asua yksin, kehittya omaksi itsenaiseksi yksiloksi aivan rauhassa; hankkia elaman katsontakantoja sitoutumatta liikaa kehenkaa yhteen ihmiseen. Mita vaaraa sina on?
Sitten kun on aivan varma itsestaan, voi alkaa hakemaan elamankumppania ja sitoutua haneen myoskin henkisella tasolla.
Anna tuon ystavasi aivan rauhassa poistua omaan elamaansa. Ehka opit tasta sen verran etta et heti laukkaa hakemaan toista sangynlammittajaa vaan keskittydyt opintoihisi ja katsomaan mita maailmassa tapahtuu. Se on niin paljon mielenkiintoisemaa kuin surra mennytta "rakkautta" ja kayttaa arvokasta muistitilaa jonkun lyttyyn menneen "suhteen" pureskeluun.
Viina, missaan muodossa, ei koskaan ole auttanut ketaan. Se vain heikentaa hermostoa ja tekee elamisesta entista tikkuisempaa. Terve jarki alkaa jaamaan taka-alalle.
Tulipas sieltä kylmä vastaanotto. En minä näe siinä mitään pahaa näe, vaikka nuorena muutetaankin yhteen. Eihän se ole loppujen lopuksi kuin käytönnön järjestely ja kaikki tulee sitä paitsi halvemmaksi. Ja ensirakkaus on aina ensirakkaus. En minä tätä suhdetta kadu, kyllä tässä oppi elämästä tosi paljon. Nyt osaa katsoa seuraavaa kumppaniakin tarkemmin henkisellä tasolla, enkä pitkitä suhdetta jos huomaan siinä "rakenteellisia" vikoja.
Tämä päivä on ollut mulle huomattavasti parempi, enkä pysty enää oikein allekirjoittamaan tuota nimimerkkiä. Vaikeita hetkiä varmasti vielä tulee, mutta kuten jotkut täällä sanoikin, että ne kannattaa vaan elää ja surra. Jälkeenpäin tulee vaan parempi olo.
Vastauksistanne oli minulle apua, tuli hyviä pointteja esiin ja sain jotain ajateltavaa. Mulle on alkanu valkenemaan tänään, että minä en todellakaan ole se, joka tässä erossa häviää. Ja minulla on sitä paitsi puhdas omatunto, koska en ole tehnyt mitään väärää.
Joku sanoi täällä, että yhden illan suhteisiin ei pitäisi ruveta. En kyllä oikein ymmärrä miksi? Ei niistä minulle ainakaan huono mieli tule. Meni melkein jo ohi kokonaan "normaali" opiskelija-elämä, niin ehkä voin elää sitä nyt.
Ap kirjoittaa: "--- Joku sanoi täällä, että yhden illan suhteisiin ei pitäisi ruveta. En kyllä oikein ymmärrä miksi? Ei niistä minulle ainakaan huono mieli tule.---"
Jos sulla nyt on ollut YKSI yhden yön juttu, niin eipä siitä varmasti pahaa oloa tulekaan, mutta jos olet emotionaalisesti niin peloissasi, että jatkossakin alat pelat yhden yön don juanin roolia, niin ajan mittaan siitä todella menee rikki!
Ja sitä paitsi, oletko ajatellut niitä naisia, joita esineellistät ja käytä "leluna" hoitaaksesi omaa eroahdistustasi ja lohduttautuaksesi. Sittenhan asia on ok, jos homman nimi on aina molemmille selvä...
Kyllä laastarisuhteita tarvitaan, mutta siinäkin kannattaa olla tarkkana, että mihin itsensä laittaa...
UUSIA naisia tulee vastaa joka 3,minuutti kuin ratikoita mannerheimintiellä
kyllä sinä ehdit vielä monta ruusua huohoamaan
älä ole huolissasi.