Hei, haluan kertoa oman tarinani,vaikka en tiedä auttaako se ketään. Minulla on ollut kaksitoista (12) siis kaksitoista !! vuotta suhde mieheen, jota rakasta, ja jota en koskaan saa. Kaikki alkoi työkaveruudesta, se muuttui ystävyydeksi kun huomasimme, että viihdymme hyvin yhdessä ja sitten PANG rakastuimme, molemmat. Olemme kumpikin naimisissa (olimme jo suhteen alkaessa)ja olemme edelleen. Soittelemme kolme-neljä kertaa päivässä,tapaamme aina kun voimme, lähetämme hyvänyön viestit jne. näin on tapahtunut koko suhteen ajan. Jos tämä päättyy (olemme yrittäneet lopettaa kymmeniä kertoja) en koskaan unohda häntä, enkä koskaan enää voi rakastaa ketään niinkuin häntä. Olemme katkolla, jälleen kerran. En tiedä jaksanko enää...
Suhde katkolla
Afrikan tähti
71047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
väärin toista osapuolta kohtaan.... mietippäs miltä sinusta tuntuisi jos oma aviomiehesi tekisi samalla tavalla sinua kohtaan! mikset ota avioeroa vireille jos omaa miestä täytyy pettää... ei siinä ole mitään järkeä olla yhdessä jos ei rakasta omaa miestään aidosti..
homman vaikeus onkin. Olen toivonut koko ajan että mieheni myös löytäisi hänelle sopivan naisen. En ollut suunnittelut pettämisiä ja voit uskoa, että olen myös kärsinyt ja tuntenut itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi.En koskaan ennen tätä edes kuvitellut pettäväni miestäni ja en voinut ymmärtää sellaisia ihmisiä jotka sitä harrastivat. Emme kumpikaan tietoisesti hakeneet mitään uutta suhdetta, mutta olemme "sielunkumppaneita" ja asiat vain tapahtuivat omalla painollaan. Ero koskettaa niin monia osapuolia, että se ei ainakaan vielä onnistu.
Samantyyppinen tilanne, vaikkei ole jatkunutkaan vielä kovin pitkään. Toisaalta oli helpottavaa lukea sun tilanteesta... En ole ainoa. Toisaalta alkoi ahdistaa... Tällainen voi jatkua ja jatkua. Itsensä kiusaamistahan tämä on (vaikka onhan siinä se toinenkin puoli). Mä olen miettinyt, koska tämä oma tilanteeni saa jonkun pätepisteen. Yritä jaksaa! Voimia...
Olen ollut 11 vuotta saman miehen kanssa.. 6 vuotta naimisissa.Meillä ei ole lapsia.. Mieheni haluaisi lapsia.. minä en. Suhde on vakaa.. on oma talo, hienot autot, matkoja riittämiin jne. Eli kaikki mitä oikeastaan voisi toivoa.. Tapasin noin kuukausi sitten mielenkiintoisen miehen.. juttelimme läpi yön.. joku asia jäi kaivelemaan.. ja tapasimme taas (olemme töissä samassa firmassa - eri maissa). Vietimme yön yhdessä.. Emme menneet sänkyyn asti.. mutta suutelimme, kosketelimme.. oli aivan ihanaa. Mies on myös sekaisin.. molemmille avain uusi kokemus.. kumpikaan ei ole pettänyt aikaisemmin.. Mutta jotenkin tunnetasolla kaikki vaan kolahti.. Onko tämä totta? VOiko tällaisen päälle rakentaa mitään pysyvää?
ei rakennu mitään hyvää, joten ole rehellinen itsellesi, lähimmäisillesi ja tee ratkaisut oikeassa järjestyksessä.
Pelkuruus ajaa petokseen ja valheeseen, nauttisitko siitä?
Tosin jatkunut "vasta" reilut 3,5v eikä yhteyttä voida pitää noin tiiviisti ja ainakin itse olen eroamassa. Miehestä en tiedä.
Katkoja on ollut pidempää ja lyhyempää ja ainakin mulle ne on täyttä helvettiä! Olen aivan sairaan mustasukkainen tästä miehestä ja välillä pelkään että hän vain leikkii minulla vaikka tiedän ettei se ole totta.
Mutta. Hän on ainoa ihminen, jolle todella voin puhua ja kertoa ihan kaiken rehellisesti kuten myös hän minulle, tästä sovittiin jo silloin aikoinaan. Hän on ainoa ihminen, jonka kosketus jo lennättää mut jonnekin taivaaseen. Ja hän on tiennyt alusta asti neuvomatta miten minuun pitää koskea ja mitä haluan.
Silti mietin mihin tämä johtaa ja kestänkö tätä ja kestänkö jos tämä loppuu. Entä jos hän kuitenkin tulee toisiin ajatuksiin ja päättää jäädä sinne missä nyt on. En ainakaan koskaan enää halua ketään muuta.
Afrikan tähti ja muuttuva labyrintti, teidän tarinat auttoi ainakin minua...
Kiitos
ei voi valita syntymässään päänsä siältöä, mutta tekoihin voi tyhminkin huora pikkusen vaikuttaa.