Olen kohta 20 vuotias tyttö ja seurustelen 20-vuotiaan miehenalun kanssa:D me kumpikin ollaa aika samanlaisia ja meillä on omaa ns.sisäpiirihuumoria yhdessä.olen hirveän huomion kipeä ja nautin kaikesta läheisyydestä mitä saan mieheltäni.jos hän koskeekin minua,hymyilen vain siitä nautinnosta.olen aika riippuvainen myös hänestä,päiviä jolloin vietetään omaa aikaa,tuo kauhean ikävän ja riippuvaisuuden tunteen tästä ihmisestä kun rakastan häntä niin paljon.olemme olleet vuoden yhdessä.kysyn sitä,että kun joskus lapsi on ajankohtainen?muuttuuko elämä niin paljon,että meillä yhteinen säpinä "katoaa" insaidjuttuineen yms..en haluaisi että se katoais ku alkais tuntuu jotenki oudolta tms..emmä tiiä..sanokaa vinkkejä:)?
olenko mielestänne lapsellinen?
hihhulis
51161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
meilläkin miehen(minä siis 20w ja mies 27w) kanssa ollu sitä ns.sisäpiirihuumoria aina ja vauva syntyi 5vkoa sitten ja meillä on kyllä tuo huumori pysynyt ja tullut vieläpä uusia huippujuttuja(mitä ei kyllä kukaan tajua, ja outoina pitäis jos kuulis..:) )kyllähän tuo vauva vie mwidän yhteistä aikaa mutta se nyt ei haittaa kun rakastan miestäni todella paljon silti vaikka vaiva onkin niin kyllä sitä aikaa meillekin jää :)
muistatte sitten kun aiotte lapsia tehdä niiin huomioida myös toisianne PALJON!!! niin pysytte ns. virkeinä myös parisuhteessa :D hyvää jatkoa teille!! ja onnea vauvojen suhteen sitten kun päätätte niitä tehdä :)
Asutteko vielä yhdessä? Jos ette, niin kun muutatte yhteen niin sekin kertoo sitten suhteenne tilasta miten käy - eli synkkaako yhtä hyvin vai kyllästyttekö toisiinne.
Minä uskon, että kun suhde on vakaalla pohjalla niin lapsen tulo ei sitä miksikään muuta. Monet vänkäävät väkisin, että suhde muuttuu lapsen myötä mutta me olemme vissiin tosi outolintuja, kun ei keskinäiset välimme ole miksikään muuttuneet. Sekin varmasti riippuu suhteesta, minkälaista elämää pariskunta on yhdessä elänyt ja mihin tottunut.
En sanoisi että olet lapsellinen, mutta elämänkokemuksesi varmasti tulee karttumaan parisuhteen vuosien myötä :)
Tod. näk. teette kohta lapsen. Sen jälkeen, yhdessä yössä, miehesi muuttuu ja otat eron. Sitä mieltä ainakin itse olet ja sillä saatkin oivan syyn erolle. sitten alkaa se perinteinen taistelu elatusmaksuista. kirjoittelusi täällä jatkuu, vain palsta vaihtuu. Siellä sitten kerrot, että sinä et sille kusipäälle lapsiasi anna. Sehän on väkivaltainenkin (hyvä aina välillä heittää ilmoille) ja ryyppääkin vielä ja muuta vastaavaa.
;-))))))
Meillä myös omaa sisäpiirihuumoria on ollut aivan suhteen alusta asti ja hyvin on jatkunut tähän päivään asti ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. Meillä on mieheni kanssa ihanaa yhdessä ja yhtä ollaan pidettykkin jo liki 9v. Lapsia on 3 ja lisää suunnitteella ;o) Mekin soittelemme monta kertaa päivässä vaikka olisimme erossa vaan työpäivän ajan. Ikävä on heti, kun toinen lähtee ovesta ulos ;o) Toki meilläkin on ollut aikoja, jolloin on vaikeampaa, mutta kun heti puhuu asiat selviksi pääsee taas nauttimaan oman kullan kanssa ihanasta yhteis olosta ja elosta. Niin ja ikää meillä on 28v.
Siis tuohan on ensihuumaa, katoaa jossain vaiheessa, teistä riippuvaa tuleeko takaisin, mutta älkää nyt vielä lapsia tehkö.