jostain täytyy ladata voimaa, siihen että iso elämänmuutos lähestyy. Lähes 8v:n yhteiselon jälkeen vaimo puolivuotta sitten kertoi ja omilla tekemisillään ilmoitti, että olen hänelle numero 3 tai 4!
Sunnuntainakin kun olin iltavuorossa töissä, soitin hänelle, että haluaisin jutella. Hän laittoi viestin, että juu jutellaan ilalla. Puoli 11 illalla tuli ilmootus, että en ehtinykään soittaa kun oli vanhemmilaan ja kävelyllä ja kaupassa....olisin vaan halunnut kuulla hänen äänensä.
Kamala tilanne kun rakastan häntä ja hän on kuin viilipytty ja välinpitämätön. Ei kerro missä on. Ei vastaa puhelimeen ja harvoin soittaa takaisin.
En vaan pysty ajattelemaan, että tässä menee hagmanit jakoon. Mutta jos toinen on noin tyly, ja ilmoittaa, että menee paremmin jos en ole jaloissa.
Pakko se kai alkaan ajatteleen eroa. Lapset vaan kärsii. Mutta minkä minä sille voin, jos lapset, työ, suku ja kaverit menee mun edelle. Niinhän sen sanoi.
Miten ihminen voi yhtäkkiä muuttua ihan toiseksi ihmiseksi. Miten joku voi joka päivä huinia muualla ja kun hän käskee kavereitaan minun pitää häipyä, ellen ole töissä!?
Miten saa itsestäni yhtä tylyn ja välinpitämättömän, että voisin antaa hälle samalla mitalla takaisin. En vaan halua ruveta koston tielle!! MIkä neuvoksi!
nm.paskana
Sunnuntainakin kun olin iltavuorossa töissä, soitin hänelle, että haluaisin jutella. Hän laittoi viestin, että juu jutellaan ilalla. Puoli 11 illalla tuli ilmootus, että en ehtinykään soittaa kun oli vanhemmilaan ja kävelyllä ja kaupassa....olisin vaan halunnut kuulla hänen äänensä.
Kamala tilanne kun rakastan häntä ja hän on kuin viilipytty ja välinpitämätön. Ei kerro missä on. Ei vastaa puhelimeen ja harvoin soittaa takaisin.
En vaan pysty ajattelemaan, että tässä menee hagmanit jakoon. Mutta jos toinen on noin tyly, ja ilmoittaa, että menee paremmin jos en ole jaloissa.
Pakko se kai alkaan ajatteleen eroa. Lapset vaan kärsii. Mutta minkä minä sille voin, jos lapset, työ, suku ja kaverit menee mun edelle. Niinhän sen sanoi.
Miten ihminen voi yhtäkkiä muuttua ihan toiseksi ihmiseksi. Miten joku voi joka päivä huinia muualla ja kun hän käskee kavereitaan minun pitää häipyä, ellen ole töissä!?
Miten saa itsestäni yhtä tylyn ja välinpitämättömän, että voisin antaa hälle samalla mitalla takaisin. En vaan halua ruveta koston tielle!! MIkä neuvoksi!
nm.paskana
Vastaukset 4
Vanhimmat
parempi kerta rutina,ku ainanen kitinä.no,koittakaa vielä jutella asiasta ja jos ei vaimolles käy,niin mitä sitä väkisin vääntämään.lapsetkin alkaa huomata ton teidän homman ja se ei ole niille hyväks.jos sun vaimolla on joku kriisi menossa kenties.
paljon vaihtoehtoja ja keskustelu ei taida olla teillä mahdollista, ellei asiat mene naisen mielen mukaan?
sinun täytyy nyt kovettaa sisustasi ja sanoa seuraavat asiat ihan suoraan:
- en halua elää tällaisessa liitossa
- ellei asiat ala muuttumaan, niin meille tulee ero
- minä en lähde kotoa mihinkään, vaikka kavereita tulisikin
- sitten kysyt suoraan, että mitä hän ajattelee ja mitä tahtoo elämältään
- lopuksi toteat, että tämä elämä ei voi jatkua enää näin, se ei ole kenellekään hyväksi
Puoli vuotta on jo mennyt, mies, haloo! Missä sinä olet ollut sen ajan?! Ei takuulla ollut kiva kuulla noin käsittämätöntä tekstiä vaimon suusta silloin puoli vuotta sitten, mutta miten sinä siihen silloin reagoit? Asiasta olis voinut nostaa haloon jo heti silloin ja kyseenalaistaa se vaimon yhtäkkinen kylmä asenne, onhan sentään kyse rakkaussuhteesta!
Anteeks kun mä huudan, mutta en voi taas kun ihmetellä tätä suomalaista sisua tässä kohtaa...
Jos mun ukkoni sanois mulle yhtäkkiä yllättäen, että mä olenkin sen elämässä vasta sijalla 3-4, niin meidän huushollissa ei jumalauta nukuttais ennen kuin se kykenis tyhjentävästi selittämään, että miten se on tullut sellaiseen päätökseen. Minä en päästäisi sitä jatkamaan sillä raiteella päivääkään ilman perinpohjaista itsetutkiskelua yhdessä mun kanssani. Ja minä tutkisin itseäni, että mitä olen jättänyt tekemättä ja näkemättä ja miten pitkäänkin jo, että mun ukkoni on yhtäkkiä aikeissa kerrassaan hyljätä mut!
Mutta joo, me ollaan erilaisia kaikki.
Ehkä teidän asiallenne vois vielä tehdä jotakin, kun kuvioissa ei sentään ole toista miestä, sillä rakastuneen päätä on enää mahdotonta kääntää...
Vaimosi kuulostais elävän jonkinlaista kriisiä läpi juuri nyt. Hän on ehkä miettinyt omaa elämäänsä ja päättänyt nähdä vain negatiivisia asioita (miksi?), turhautunut siitä ja purkaa sen pahan olonsa nyt sinuun, läheisimpäänsä.
Hän ehkä kaipaa uutta suuntaa elämäänsä, uuden duunin, harrastuksen jne., ehkä enemmän miehistäkin huomiota, mutta ei vain osaa pyytää sitä sulta oikealla tavalla. Hän rankaisee sinua kun ei osaa katsoa peiliin ja nähdä omaakin osuuttaan omaan tylsistymiseensä.
Ota se huolestuneen puolison roolisi jo vakavasti ja pyri (vaikka karmeen riidankin kautta) rikkomaan vaimosi puhumattomuuden muurin niin, että tilanne laukeaa ja pääsette eteenpäin. Ei ole normaalia, että liitossa elävä ihminen linnottautuu kaveri- ja sukulaispiirinsä taakse ja sorsii siippaansa. Se on viesti siitä, että vaimolla on isoja ongelmia oman elämänsä kanssa ja hän projisoi sen nyt yhtäkkiä parisuhteeseensakin väittäen, että sinä oletkin syyllinen kaikkeen hänen pahaan oloonsa! Se on se tyypillisin tapa kun ollaan oiken solmussa itsensä kanssa: syyllistetään mieluummin joku toinen.
Se ihminen pitää saada avautumaan ja käsittelemään negatiiviset tunteensa, turhautumisensa, pelkonsa jne. ääneenkin. Hänet pitää kiskoa ulos sieltä linnoituksestaan ja asettaa kantamaan vastuunsa oman tilansa kehittymisestä tähän pisteeseen ja myös sen tilan aiheuttamasta sekasorrosta perheessään. Ei hän ole enää mikään lapsi, joka saa kiukutella ihan miten tahtoo.
Palatkaa takaisin yhteistyöhön ja lopettakaa se toistenne syyttely.
tosi paljon asiaa ja toi omien asioiden solmu ja toisen syyllistäminen kaikkeen, osu ja uppos!
Kiitos