"Se mihin aikaan vuorokaudesta ruokaa suuhunsa mättää, ei ole yhtään mitään merkitystä. Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että kokonaisenergian määrä ratkaisee. Eli kuinka paljon syöt esim 1 vuoden aikana."
Näinhän sitä sanotaan, mutta kun ei ole näin!
Ei ratkaise vain syöty kokonaisenergia vaan myös se miten se käytetään eli käytetäänkö vai säilötäänkö mahdollisen pahan päivän varalle.
Jokainen, joka tekee päivittäistä (nimenomaan iltapunnitukseen perustuvaa) tarkkailua, kirjanpitoa, vertailua tekemisten kanssa, huomaa, että aamiaisella ja lounaalla syöty ruoka on paljon helpompi kuluttaa ennenkuin se taltioituu läskiksi.
Jotta asia menisi perille niin kaksi ääriesimerkkiä:
1. Henkilö A syö vain yhden aterian vuorokaudessa mutta aina heti aamusta. Sen energialla hän jaksaa olla aktiivinen ja siis kuluttava lähes koko päivän, vasta illasta alkaa puhti hiipua, veren sokeri laskea (eli aletaan polttamaan läskejä).
2. Henkilö B syö vain yhden aterian vuorokaudessa mutta aina heti illalla juuri ennen nukkumaanmenoa. Aamulla hänellä on kiljuva nälkä ja hän hoippuu väsyneenä, verensokeri alhaalla koko päivän (polttaa läskiä, mutta tehottomasti) vähemmän aktiiviseen tyyliin. Illalla hän saa palkinnon: hän syö tuhdin aterian ja menee vatsansa viereen nukkumaan. Kroppa alkaa paikkailla huvenneita glykogeenivarastoja, mutta pistää suurimman osan aterian energiasta läskiksi, koska ajat näyttävät kropan mielestä olevan huonoja.
Vaikka molemmat syövät saman energiamäärän vuorokaudessa on aika rohkeaa väittää, että he myös kuluttavat yhtä paljon! Ihan omakohtaisella kokeilulla voi tehdä itselleen selväksi, että A laihtuu selvästi nopemmin kuin B.
Käytännössä ei tietenkään ole järkeä pidättäytyä yhteen ateriaan päivässä, mutta jättää kyllä lounaan jälkeinen syöminen hyvin vähiin, pieniin, vähäenergisiin välipaloihin.
Näinhän sitä sanotaan, mutta kun ei ole näin!
Ei ratkaise vain syöty kokonaisenergia vaan myös se miten se käytetään eli käytetäänkö vai säilötäänkö mahdollisen pahan päivän varalle.
Jokainen, joka tekee päivittäistä (nimenomaan iltapunnitukseen perustuvaa) tarkkailua, kirjanpitoa, vertailua tekemisten kanssa, huomaa, että aamiaisella ja lounaalla syöty ruoka on paljon helpompi kuluttaa ennenkuin se taltioituu läskiksi.
Jotta asia menisi perille niin kaksi ääriesimerkkiä:
1. Henkilö A syö vain yhden aterian vuorokaudessa mutta aina heti aamusta. Sen energialla hän jaksaa olla aktiivinen ja siis kuluttava lähes koko päivän, vasta illasta alkaa puhti hiipua, veren sokeri laskea (eli aletaan polttamaan läskejä).
2. Henkilö B syö vain yhden aterian vuorokaudessa mutta aina heti illalla juuri ennen nukkumaanmenoa. Aamulla hänellä on kiljuva nälkä ja hän hoippuu väsyneenä, verensokeri alhaalla koko päivän (polttaa läskiä, mutta tehottomasti) vähemmän aktiiviseen tyyliin. Illalla hän saa palkinnon: hän syö tuhdin aterian ja menee vatsansa viereen nukkumaan. Kroppa alkaa paikkailla huvenneita glykogeenivarastoja, mutta pistää suurimman osan aterian energiasta läskiksi, koska ajat näyttävät kropan mielestä olevan huonoja.
Vaikka molemmat syövät saman energiamäärän vuorokaudessa on aika rohkeaa väittää, että he myös kuluttavat yhtä paljon! Ihan omakohtaisella kokeilulla voi tehdä itselleen selväksi, että A laihtuu selvästi nopemmin kuin B.
Käytännössä ei tietenkään ole järkeä pidättäytyä yhteen ateriaan päivässä, mutta jättää kyllä lounaan jälkeinen syöminen hyvin vähiin, pieniin, vähäenergisiin välipaloihin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko sillä mitään merkitystä jos tankaat auton illalla tai aamulla.
No onhan sillä. Jos tankkaat se aamulla, se alkaa vajumaan heti ja jatkuu päivän mittaan.
Mutta jos tankkaat illalla, se ei ole kulunut mihinkään, vaan on vielä aamullakin tankissa.
Siispä kannatta tankata illalla, bensa säilyy kauemmin.
Että tämmöstä päättelyä. Siitä vaan unohdetaan se että jos vuorokauden kulutus on sama riippumatta koska tankkaa, on ihan sama milloin tankkaa.
Heh heh taidän juttujanne. Ettekö voi ihan vaan palata maan pinnalle ja lopettaa kaiken maailman selitysten ja teorioiden keksimisen. Ja vaan vähennätte syömistä ja vaikka liikutte vähän enemmän.
"Käytännössä ei tietenkään ole järkeä pidättäytyä yhteen ateriaan päivässä, mutta jättää kyllä lounaan jälkeinen syöminen hyvin vähiin, pieniin, vähäenergisiin välipaloihin."
Tavoitteenahan on aktiivinen ihminen, joka liikkuu aamusta iltaan. Samoin tavoitteena on tasainen verensokeri koko päivän. Ei ole ainuttakaan järjellistä perustelua siihen, että päiväruuan jälkeen syötäisiin vain välipaloja. Totta kai päivässä syödään 3 lämmintä ateriaa. Illallinen on erittäin tärkeä varsinkin niille, jotka käyvät salilla tai lenkillä töitten jälkeen. Myös harjoituksen jälkeen pitää syödä pieni ateria tai välipala.
-LK
"Tavoitteenahan on aktiivinen ihminen, joka liikkuu aamusta iltaan. Samoin tavoitteena on tasainen verensokeri koko päivän."
Kyllä, mutta arkielämässä ei liikuta aamusta iltaan. Jos olen esim melonut koko päivän, niin syön kunnon illallisen. Samoin tein aikoinaan, kun tein pitkiä pyöräretkiä (yli 150km/pvä), mutta tavallisena arkipäivänä tukevassa illallisessa, eteenkään aktiivisella painonpudottajalla ei ole mitään järkeä.
Ei ole ainuttakaan järjellistä perustelua siihen, että päiväruuan jälkeen syötäisiin vain välipaloja. Totta kai päivässä syödään 3 lämmintä ateriaa.
Lämmin tai ei, ei se ole ratkaisevaa. Aterian energiamäärä ja koostumus on ratkaisevaa.
"Illallinen on erittäin tärkeä varsinkin niille, jotka käyvät salilla tai lenkillä töitten jälkeen. Myös harjoituksen jälkeen pitää syödä pieni ateria tai välipala."
Kyllä, "rankan iltaharjoituksen" jälkeen on asiallista nauttia lähinnä valkuaispitoinen (jotta torjuttaisiin harjoituksen kataboliset vaikutukset), mutta silti vähäenerginen ateria, kooltaan loppujen lopuksi kevyt välipala. Mutta ei "täyttä ateriaa". Kulutettua energiaa ei ole tarpeen korvata.
Minun ideani on se, että hyvin syöneenä on kevyempi liikkua tai yleensäkin toimia, ja syöty energia ei mene silloin läskiksi. Täyskokisen aterian jälkeen on liikuttava eikä mennä nukkumaan. Ateria klo 22 on ihan OK, jos aioit esim tanssia aamunkoittoon.
Ihan terveellä järjellä ja omilla kokemuksilla toteaa nämä asiat, ihan varmasti! Parempi kokeilla itse, kuin uskoa vääriä auktoriteettejä.
On ihan pakko tähän väliin kommentoida, että on myös meitä vuorotyöläisiä joiden vuorokausi rytmi on ihan toisenlainen kun päivätyöläisten. Syötävä on silloin kun, ruokaa on saatavilla, töissä (tauot on tiettyyn kellonaikaan tietyssä vuorossa ja sille ei voi mitään) tai kotona. Itselläni jos tottelisin tätä Ei ruokailua kello 18.00 jälkeen, jonka olen monsti kuullut, jäisi ruuat koko päivältä monesti syömättä. Ihanteellista olsikin että voisi syödä säännöllisesti normaaliin vuorokausirytmiin, mutta kai se on töitäkin tehtävä että saa elantonsa hankittua =)
eli tahtoo vain sanoa tämä täällä että pakon sanelemana suosin tuota päivän kokonais määrä ratkaisee.
asiallinen kommentti. itse teen paljon ilta- ja yötyötä, jolloin ruokarytmikin on erilainen. esim. klo 15 päivän ensimmäinen varsinainen ruoka "yöunien" jälkeen. iltaisin ennen työvuoroon menoa sekä vapaapäivinä on vielä illalla myöhään raskasta liikuntaa, ruokailu tapahtuu usein vielä illalla. Ihanteellista olis, jos vielä töissään sais sen ruokatauon säännöllisesti, mutta työn luonteesta johtuen tauko on mitä erilaisempiin aikoihin ja syömään ehtii usein seisaaltaan ( ei siinä sitten mitään keitellä...) Todennut olen, että skarppina pitää olla vuorotyöläisen, kertyy helposti ylimääräistä painoa.
Itse olen tällä(kin) viikolla syönyt vain 2 kertaa päivässä, vähän ennen puoltapäivää ja illalla noin 20:00. Ja usko huviksesi että aamuisin ei ole nälkä ja työmatka on hyvin helppoa pyöräillä. Samaten aamupäivällä pystyy hyvin tekemään työnsä.
Mutta kuten sanoit, ratkaisu on verensokeri, se ei minulla ole aamupäivisin alhaalla joten energiaa riittää. Joidenkin mielestä tämä on mahdoton yhtälö, mutta se ei pidä paikkaansa.
Ei tuo ole mitenkään hämmästyttävää. Hyvin monille aamusyöminen on vaikeaa, ja yön levon jälkeen kehon glykogeenivarastot aina toipuvat niin että pärjää puoleen päivään. Mutta se ei silti ole optimaalista, koska sopivan aamupalan jälkeen selviää pienemmällä lounaalla ja verensokeri pysyy tasaisempana. Ja optimaalista on, että iltapäivän ja illan pienillä aterioilla tai kutsutan niitä vaikka välipaloiksi vain juuri ja juuri pidetään verensokeri ylhällä. Kylläistä oloa ei tarvitse eikä kannata hankkia, jos aikoo pudottaa tehokkaasti painoa ja muutenkin tämä malli edustaa terveellistä elämäntapaa.
En ole sanonut että en pystyisi syömään aamulla, ja välillä syönkin. Sillä ei vain ole mitään vaikutusta siihen miten jaksan työni tehdä.
Miksi lounaan pitäisi olla pienempi?
Taisin jo mainitakkin että verensokerini pysyy tasaisena vaikka en syökkään 6 kertaa päivässä kuten nykyään monessa paikassa suositellaan.
Mihin ihmeeseen niitä välipaloja tarvitaan? Kyllä ennemmin kannattaa syödä kunnon ruokaa, niin pysyy nälkäkin paremmin poissa. Eikä sen verensokerin tarvitse olla ylhäällä, silloinhan vain insuliiniakin tulee enemmän ja rasvan varastoiminen alkaa.
Kylläinen olo on juuri hyvä tapa pudottaa painoa, tästä on itsellä jo yli vuoden kokemus. Kun syö kunnolla, niin ei tarvitse jatkuvasti olla nälässä ja/tai ajatella mitä syö seuraavaksi.