Puhuin ex-ihastukseni kanssa tekstiviestitse. Ihan normaalisti kuulumisia kyselimme, kunnes mies alkoi yhtä äkkiä kertomaan, kuinka paljon hän minua haluaa. Vaikka käskin häntä lopettaa, hän vain kirjoitti, kuinka haluaisi riisua minut yms. Luin viestejä korvat punaisena - rehellisesti sanottuna nolostuin ja vaivaannuin pahasti - enkä lähtenyt leikittelyyn mukaan.
Pitäisikö kertoa näistä viesteistä miehelleni?
Omatunto kolkuttaa, vaikka itse en tehnyt muuta kuin kysellyt kuulumisia. Ilmoitin exällenikin, että minua loukkasi tuollaiset puheet. Ei tulisi mieleenkään pettää miestäni, ei sanoin eikä teoin. Jos sulla ei ole muuta sanottavaa kuin että kaikki minkä salaat on pettämistä, älä vaivaudu vastaamaan. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Pitäisikö kertoa näistä viesteistä miehelleni?
Omatunto kolkuttaa, vaikka itse en tehnyt muuta kuin kysellyt kuulumisia. Ilmoitin exällenikin, että minua loukkasi tuollaiset puheet. Ei tulisi mieleenkään pettää miestäni, ei sanoin eikä teoin. Jos sulla ei ole muuta sanottavaa kuin että kaikki minkä salaat on pettämistä, älä vaivaudu vastaamaan. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Puhuin ex-ihastukseni kanssa tekstiviestitse. Ihan normaalisti kuulumisia kyselimme..."
ihan normaalisti?parisuh teessa?kuulumistenvaihtoa ex-ihastuksen kanssa?tiesikö miehesi ylipäätään tästä viestien vaihdosta vai salasitko vain viestien sisällön?
En raportoinut tätä nimenomaista keskustelua miehelleni, mutta kyllä hän tietää, että joskus olemme exän kanssa puheissa.
kuule on ihan NORMAALIA olla yhteydessä vanhoihin tuttuihin tekstiviestitse/puheilla/tapaamalla vaikka eläisi parisuhteessa.
Vai oletko itse lakannut elämästä ryhdyttyäsi varatuksi? Kiellätkö itseltäsi ja kumppaniltasi menneisyytenne vain koska olette toisiinne sitoutuneet?
Minä jätin jokin aika sitten kumppanini koska hän rupesi liikaa ohjaamaan elämääni ja katkeroitumaan menneisyydestäni ja nykyisyydestäni.
Rakkaus ja kumppanuus on sitä, että osaa päästää irti. Toisella on oikeus menneisyyteensä, elämäänsä ja omiin valintoihinsa.
Toivottavasti oma kumppanisi ei tunne tukahtuvansa suhteessanne, jos sinun tulee mielestäsi olla ainoa ihminen ja asia hänen elämässään. Kumppanillasi on oikeus yksityisyyteen, hän ei ole omaisuuttasi.
Elämäsi on teennäistä jos koitat sulkea tosiasioita pois ja tosiasia on se, että meillä kaikilla on historiamme, ystävämme, ihastuksemme ja rakkautemme. Ne eivät ole sinulta pois.
Sinulle normaalia ei ilmeisesti ole meille muille normaalia. Vanhoihin tuttuihin toki ollaan yhteydessä, exiin erittäin harvoin.
Onko ex-ihastuksenkanssa puhumatta ja tapaamatta jättäminen koko elämäsi?
"
Vai oletko itse lakannut elämästä ryhdyttyäsi varatuksi? Kiellätkö itseltäsi ja kumppaniltasi menneisyytenne vain koska olette toisiinne sitoutuneet?
"
Miten yhteen hiileen puhaltaminen ja ex kumppaneiden omaan arvoon jättäminen viestittää sinulle menneisyyden kieltämistä? Eikös se ole uuden rakentamista, nimenomaan uuden yhteisen rakentamista?
"Minä jätin jokin aika sitten kumppanini koska hän rupesi liikaa ohjaamaan elämääni ja katkeroitumaan menneisyydestäni ja nykyisyydestäni."
Itsekin jätin tuossa hiljattain naisen, joka kävi liian omistavaksi ja menneisyyden mustankipeäksi.
"Rakkaus ja kumppanuus on sitä, että osaa päästää irti. Toisella on oikeus menneisyyteensä, elämäänsä ja omiin valintoihinsa. "
Silloin kun aloittaa VAKAVAN parisuhteen, sanoutuu irti muutamasta omasta valinnasta ja osaksi omasta elämästäänkin. Huomaat sitten kun aloitat ensi kertaa oman VAKAVAN parisuhteesi. Sanoudut irti muista vastakkaisen sukupuolen romanttisista suhteista, samoin elämäsi mullistuu lapsilla ja heillä on pala elämääsi.
"Toivottavasti oma kumppanisi ei tunne tukahtuvansa suhteessanne, jos sinun tulee mielestäsi olla ainoa ihminen ja asia hänen elämässään. Kumppanillasi on oikeus yksityisyyteen, hän ei ole omaisuuttasi.
Elämäsi on teennäistä jos koitat sulkea tosiasioita pois ja tosiasia on se, että meillä kaikilla on historiamme, ystävämme, ihastuksemme ja rakkautemme. Ne eivät ole sinulta pois."
Tästä kuultaa läpi pelkkä samaistuminen ketjun aloittajaan.
Surullista.
rykäistä.
Kuinka voit olettaa etten ole koskaan elänyt vakituisessa suhteessa?
Olen elänyt vuosia avoliitossa, kunnes erosimme koska ex-avokki sattui pettämään pariin otteeseen...
Ja viimeisimmän suhteen lopetin puolen vuoden seurustelun jälkeen, koska huomasin, että kontrollointia tulee hänen suunnaltaan liikaa.
Tosiasia vain on se, että ihmisillä yleensä on olemassa jonkin asteinen taipumus mustasukkaisuuteen. Minä en esim. voinut viimeisimmässä suhteessani kertoa tapaavani entistä avokkiani, ilman että siitä syntyi ihan kohtuuttoman suurta draamaa. Minusta ja ex-avokistani on vuosien saatossa tullut hyvät ystävät, täysin platonista rakkautta. Ei ihmisen tule luopua ystävistä vain siksi, että kumppani sattuu ottamaan ystävyydestä kolhun itsetuntoonsa.
Kokemus on minulle opettanut, ettei kumppanin tarvitse tietää kaikkea. Miksi kertoisin seksiä tihkuvasta viestistä josta en itse voi millään olla vastuussa? Se on viestin lähettäjän harkitsemattomuutta ja minä voisin tehdä sille ainoastaan lopun. Kumppanini ei minua kuitenkaan koskaan omista, eli kaikki minun asiani eivät ole hänen asioitaan.
Sinun on minun moraaliani turha koittaa lynkata, sillä tiedän olevani kovinkin eettinen, periaatteellinen ja ymmärtävä ihminen.
On hyvä jos kumppani pysyy osittain arvoituksena.
Se että tuntee toisen läpikotaisin on silkkaa utopiaa. Ei ihmistä koskaan voi tuntea täysin.
Jos niin kuvittelee, ajaa suhteensa ojaan, sellaiselle kuihtumisen tielle, jolla noita hairahduksia oikeasti tapahtuu.
Aikuinen ihminen tiedostaa, että kumppani on ihminen, oma yksilönsä jolla on sitoutumisesta huolimatta halunsa. Ihastumisissa jne. ei ole pahaa. On luonnotonta koittaa kieltää ne.
Pahinta on alkaa pitää omaa elämänkumppaniaan itsestäänselvyytenä ja pistää tämä tilivelvollisuuteen jokaisesta liikkeestään.
Ei kumppanin kanssa itseä jaeta, vaan oma arki.
Nyt sitten luultavasti väännät tekstini tyhjät tilat sellaisilla argumenteilla kuin "sinusta siis on yhdentekevää onko kumppanisi sitä ja tätä..." "Hyväksyt ihastumiset eli hyväksyt pettämisen" Plaa plaa...
Minä haluan tulevaisuudessa jakaa arkeni sellaisen ihmisen kanssa jonka päätöksentekokykyyn voin luottaa, siis tiedän häneltä löytyvän samat arvot kuin minulla on, hieman boheemia asennetta parisuhteeseen. Kumppanin tulee olla sen verran kykenevä, että osaa tehdä ratkaisunsa itse ja kertoo sen millä on merkitystä. Viestit exältä eivät minun mielessäni ole merkityksellisiä. Ellei sitten kumppanini päädy ratkaisuun, että viesteistä tulee toiminnan kautta merkityksellisiä...
Joko saat punaisesta ölangasta kiinni, tai sitten et. Ajatusmaailmamme luultavasti eroavat kovin paljon, vaikka itse moraalimme tuskin eroaa suuresti.
Kunnioittavasti,
ei niin teini kuin haluat uskoa.
mustavalkoista?-tekstin kirjoittajalle. Sorry.
Joo. Näin minäkin asian ajattelen. Tein päätöksen, etten ota eksääni enää yhteyttä. Ilmoitin myös, että pahoitin mielen noista seksiviesteistä, exä pahoitteli. Käytännössä sovimme, ettei yhteyttä enää pidetä.
Kun asia on siis selvitetty, niin miksi jakaisin tämän paskan vielä kumppanini kesken. En tajua, mitä kumppanini tekee sillä tiedolla, että joku mies pitää minua haluttavana. Varsinkin kun se ei johtanut mihinkään. Vain sairaalloisen mustasukkainen ihminen haluaa tietää kaiken kumppanistaan.
Kyllä se ystävät näin on, että mitä enemmän paskaa tonkii niin sitä pahemmalta se haisee!
oikeassa.
Hyvää kevättä sinulle ja kumppanillesi :)
Ilman muuta pitää kertoa heti kun alkaa mietityttään. Eli jo se, että sä alat harkitseen sitä, että pitäiskö osoittaa asian olevan kertomisen arvoinen. Kyllä sä itse tiedät automaattisesti, koska asiat eivät ole kertomisen arvoisia.
Itse haluan aina antaa rakkaalleni mahdollisuuden tukea minua mieltä vaivaavien asioiden kanssa.
miksi jotkut pitävät entisiään yhä elämässään, ei tajua?
sitä ollan niin ystävää, niin ystävää, joo.
osaako kukaan enää erottaa toisistaan ystävyyttä ja jotain muuta?
itseäsi sinä petät!
Jos minulle tulisi tekstari joltain vanhalta hoidolta tai ihastukselta niin varmasti ajattelisin, että sillä on "pahat" mielessä. Miksi jonkun ex-ihastuksen kuulumiset sinua muuten kiinnostaisi?
Tapanani ei ole sulkea ketään hyviä ihmisiä pois elämästä. Kun tunsimme hyvin ja olimme aikanaan paljon tekemisissä, niin olisihan se mukavaa kuulla toisen kuulumisia muuten vaan.
Onko täällä ketään, joka voisi vastata tähän objektiivisesti. Ei kiinnosta katkeroituneiden petettyjen yksisilmäiset puheet.
Ja sille, joka kehotti kertomaan. Ihan hyvä kommentti. Mietin, että mieheni pahastuu viesteistä joka tapauksessa. Ajattelinkin, mikä on kertomiseni motiivi. Rehellisyys vai halu purkaa omaa paskaa oloa toisen niskaan.
eli tiesit että miehesi pahastuu viestittelystä joka tapauksessa, mutta silti halusit viestitellä? Kumpi se on sitten tärkeämpää?
PS: minua ei ole tietääkseni koskaan petetty, mutta minulla on moraali ja empatiakyky.
Taisin selittää vähän huolimattomasti. Eli mieheni ei pahastu normaaleista kuulumisten kyselemisistä. Hänen mielestään se on täysin OK. Hän on itse oikeinkin hyvä ystävä erään tytön kanssa.
Mutta noista seksiviesteistä hän varmasti pahastuisi.
Liika epäröinti kertomisen kanssa on loppupelissä pahasta.
Ota motiiviksi rakkaus. Kerro siksi että rakastat. Kannattaa myös kertoa haluavasi kertoa koska rakastat. Se mikä pois annetaan rakkaudessa ei haittaa. Pyydä myös rakastasi kertomaan heti, jos joku kertomasi juttu alkaa vaivaamaan.
Rakkaudessa on kyse luottamisesta. Luotaa toiselle omat hankalat juttunsa. Et voi koskaan etukäteen tietää mitä hän kokee jutun kuultuaan. Ei sitä kukaan tiedä, arvailu on rakkaudessa turhaa. Kertominen pätee sitten molempiin suuntiin ja luottamus. Mitä voit hävitä, jos sitten osoittautuukin ettei rakkautta olekkaan so. voit menettää harhaluulosi tai saat mahdollisuuden rakkauteen.
Kun tiedät, että rakkautta on, niin tiedät samalla hänen seisovan rinnallasi vaikka maailma kaatuisi.
Jos et itse laittanut vihjailevia viestejä tälle ex-ihastukselle, et ole tehnyt väärin.
Laita nyt vielä yksi viesti, jossa kerrot että pahastuit niistä viesteistä etkä enää aio ottaa mieheen mitään yhteyttä. Äläkä enää ota, vaikka mitä kirjoittelisi.
Ehkä voisit pientä huumoria mielessä kertoa viestin sisällöstä miehellesi, jolloin hän ehkä ymmärtäisi, että viestillä ei ollut sinulle mitään merkitystä, vai oliko?
Ehkä jatkossa ei kannata oma-aloitteisesti ottaa yhteyttä tähän ex-ihastukseen.
No tuo on nyt sanomattakin selvä juttu, etten enää ota yhteyttä. Mietin silti vielä tuota kertomista.
Nimen omaan huumorilla. Miksi ihmeessä edes pahastuit, jos sinulla on puhtaita jauhoja pussissa? Eikö ole imartelevaa, että joku muukin sinua haluaa kuin oma miehesi?
Mutta jos tunnet osasyyllisyyttä, etkä osaa sitä ilman omaa syyllisyydentuntoa miehellesi kertoa, unohda koko juttu, sillä kumppanisi tod näk reagoi siihen juuri niinkuin sinäkin, eli syyttämällä sinua.