Mikä tekee sinusta sinut? :)

No siis ihmisyyshän kietoutuu syvään moraalisen verkkoon, jonka sisällä me kaikki kamppailemme ja todistelemme toisillemme olemassaolomme syvintä tarkoitusta. Solmukohtien syvässä viidakossa olemme kaikki villejä lupiineja, jotka kukkivat vain sydämemme syvimmissä sopukoissa ja elämme varjoissa, joissa kuiskii vain sielumme syvimmät salaisuudet.

Jotta emme unohtuisi kaikkeutemme edessä ja toivoisi tuskaista unohdusta, koska mikään ei tekisi haavasta niin syvää ja vuotavaa kuin ihmisyytemme vilkkain retki kohti kultaista keskitietä ja unholan ovia likaisilla ovilla ja ikkunoilla unohdettua tuskaa ja pölyttyneitä päiväntasaajia.

Kysymystä voisi lähestyä monelta eri kantilta, mutta valitaan nyt sitten yksi.

Geenit ja kotikasvatus varmaan eniten. Sitten omat kiinnostuksenkohteeni, joiden perusteella ystäväpiirini ja ammattini ovat valikoituneet. Minä ainakin määrittelen itseni ryhmän kautta, mitä se sitten minusta kertoneekaan.

lempi syvällisiä kyselee...


no kai se on siin että, kasvatus, oma elämänkokemus, niin hyvät kuin huonotkin hetket
on muovanneet omaa maailmankuvaa sellaiseksi kun se nyt on...

oleellista lienee omalta kohdalta se että, huominen on varmasti hyvä, kunhan se vain tulee..
ja siitä saa nauttia....

Johan Lempi helppoja kyselee, tätähän joutuu oikeastaa miettimään kohtuullisen tarkkaan.

Eiköhän se ole niin et kaikki vastoinkäymiset sekä ongelmat ovat vaikuttaneet minuun kaikista eniten. Niin ja tuohon vois lisätä kyllä aikaisempi minä.
Näihin kun listätään kohtuullisen jämerä kasvatus saadaan aikaiseksi tälläinen mitä olen.

Myöhemmin sit tuohon edellä mainittuun tuli lisänä rakkaus toista ihmistä kohtaan, se kruunas sit kaiken. Paketti on valmis mut jokunen epäkohta vaatii vielä hiomista.

Mikä tekee sit minusta minun ?

Kasvatus on tehnyt minusta muita kunnioittavan, sosiaalisen, rehellisen, ystävällisen, empaattisen sekä avuliaan,

Vastoinkäymiset sekä ongelmat ja tuo aikaisempi minä on tuonut, jääräpäisyyden, peräänantamattomuuden, liiallisen miettimisen, ujouden sekä asioista murehtimisen.

Rakkaus toi sitten tunteet, herkkyyden sekä ajatukset toisesta.

Eiköhän tämä kaikki tee minusta minut :)

Olin 11-vuotias kun katsoin äitini kuolevan. Se ja sitä seuranneet tapahtumat ovat pitkälti muovanneet persoonaani. Äidin menettäminen niin nuorella iällä on tehnyt minusta varsin itsenäisen ja muista riippumattoman ihmisen. Luotan vain ja ainoastaan itseeni, teen kaikki päätökset itse, olen itsekäs erakkoluonne eikä muiden mielipiteet kiinnosta pätkääkään.

Äidin kuoleman jälkeen seurasin kymmenen vuoden ajan leskeksi jääneen isäni outoja ihmissuhdesotkuja. Olen saanut kotoa aika sairaan mallin siihen kuinka parisuhteita hoidetaan. Näen naiset esineinä enkä osaa aidosti välittää kenestäkään. Vaihdan naista kuin paitaa, ihan kuin isäni aikoinaan. Olen kova ja kylmä vaikka osaankin aika hyvin esittää empaattista ja huumorintajuista.

Niin ja isosiskoni on muuten ihan samanlainen. Me olemme molemmat tällaisia pirullisia sosiopaatteja.

Se on nuo molekyyliliitokset mitkä pitää kasassa, hommaa ohjaa sitten läjä hermosoluja. Ovat ny sattuneet syystä tahi toisesta asettumaan näin.

Liian vaikea kysymys taas vaihteeksi:)

kyllä sen täytis olla niinku ruisleipä, maksamakkara, sipuli, tomaatti ja mustapippuri ;D ;D

ja maito. ja satunnaine bisse.

itse.

Tv:stä tuli mielenkiintoinen ohjelma siitä, miten aiemmilta sukupolvilta peritään geenien kautta myös heidän elämänkokemuksiensa seuraamuksia. Tärkeimmät minua muovanneet asiat ovat siis peräisin sukupolvien takaa. Itse voin lähinnä vaikuttaa siihen, miten niitä käsittelen.