tuntuu että olen mieheni kanssa vain siksi että meillä on pieni lapsi . en rakasta miestäni niin paljon kuin pitäisi ja haluaisin vielä kokeilla kaikkea ja olla muiden miehien kanssa. olen ajatellut että laitan poikki ja olen taas vapaa mielummin kuin että pettäisin miestäni . rakastan lastani mutta en ole valmis vielä sitoutumaan mieheeni loppuelämäkseni tai miesystävääni naimisissa emme ole .kommentteja ja järkeviä sellaisia kiitos!
joo .näin kävi.
zorro
6907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi,
Minun mielestäni ei kannata jäädä 'roikkumaan' suhteeseen lapsen takia, kukaan ei siitä hyödy tai tule onnelliseksi. Eikö se ole jo aika ahdistavaa väkisin jatkaa suhdetta...
No mutta tämä on vain minun mielipide.
sydäntäsi. Vain sinä voit tietää, mitä sinun pitää tehdä. Meillä on vain yksi elämä - ei kannata tuhlata vuosia väärässä suhteessa. Eroaminen ei ole mikään syhti ja häpeä. Lapset sopeutuvat - aikuiset ei aina. Ajattele asioita kuitenkin myös lapsen kannalta - monesti eroaminen on lapsenkin kannalta parempi ratkaisu, kuin väkisin jatkaminen...
eroaminen on synti ja häpeä, ellei siihen ole muuta syytä kuin "haluaisin tavata toisia miehiä"!
Sydäntä on kuunneltu ja seurauksena on lapsi. Nyt pitäisi kunnella järkeä vähän aikaa edes.
Kokeilemalla kaikkea et juuri saavuta mitään. Rakkauden puute on ainoa asia, joka saisi vaikuttaa päätökseen. Kokeilla saat loppuelämäsi, jos sille kaiken perustat.
Jos et enää rakasta, eikä asia korjaannu, niin kannattaa erota oli lapsi tai ei. Sinänsä ihmetyttää, miksi lapsi on tehty sellaisen kanssa, jota ei rakasta. vai oliko vahinko?
Pelkän vieraan mulkun ei pitäisi antaa vaikuttaa päätökseen. Mulkku on aina mulkku olipa se millaisessa paketissa tahansa. Sama pätee pilluun.
laitteissa ja niiden kantajissa on eroja; empä olisi arvannut erotessani että vaihdan kolmen tunnin yhdynnän kymmenen työnnön ihmeeseen:(
... valmis tekemään lapsen miehesi kanssa, vaikket ole valmis elämään hänen kanssaan? Mietitkö koskaan lasta alkuun pannessasi, että lapsi mieluusti tarvitsisi MOLEMMAT vanhemmat päivittäiseen elämäänsä? Eikö ensin kannattaisi katsoa onko kumppanista pitkäaikaiseksi puolikoksi ja vasta sitten alkaa lisääntymään?