Olen 86 tyttö ja olen löytänyt itselleni miehen, joka aluksi vaikutti ihan fiksulle, hän on vuoen vanhempi, 85, ja asuu yksin. Nyt olen 2 viikkoa ollut miehen seurassa-ja äiti soittelee hänelle päivittäin ja hänen pitää käydä kotonaan joka päivä, jopa hieman ehkä salaa ja häpeillen kertoo että on taas ollut kotona käymässä,kun kysyn mitä puuhasteli esim sillä välin kun olin töissä.. mies asuu omassa yksiössään, josta ei löydy juuri muuta kun makaronipussi ja jääkaapista valmispizzoja... ei siellä voi tehdä ruokaa, ja pyykitkin poika vie kotiinsa äidille pestäväksi! huh... Mies ei ilmeisesti ikinä ole seurustellut.. Hän ei ole kertaakaan puhunut mitä tuntee mua kohtaan, kun olemme kahdestaan niin hän kyllä pitää mua kainalossa,mutta ei pussaile eikä mitään. jos päätän mennä miehen syliin istumaan, hänelle tulee pakokauhu, hän ei pysty katsomaan silmiin vaan alkaa heti hermostumaan.. joskus kun hän antaa hyvän yön suukon, se on jotenkin ihmeellinen. huulet vaan on, ei liiku ollenkaan.. seksin aikana pusuja on mahdottomuus saada, saati muuta kosketusta..se vaan on niin että vähän kun silttelee peppua niin nainen onkin sitten jo valmis...alkaa menemään jo hermot siihenkin jyystämiseen..en oikei tiedä miten kertoisin asian, kuitenkin hän ilmeisesti on melkoisen kokematon naisten suhteen.. kaipaan pusuja pitkin päivää ja kunnnon seksiä, sekä myös keskusteluja suhteesta... olis kiva tietää missä mennään...
äidinpojasta poikaystävä??
toivoton tapaus??
6818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo ilmeisen nuori ja kokematon on, mutta siitä se kokemus karttuu. Ja voi olla, että äidissä vielä roikutaan tai äiti roikkuu - aika näyttää ollaanko normaalin rajoissa.
Mutta se mitä haluaisin kommentoida on tuo hoppu sänkyyn. Miksi ihmeessä sinne on semmoinen kiire? Sinäkään ilmeisesti et tunne tätä kaveria paljoakaan, mutta seksi kyllä on kuvioissa mukana. Ikäänkuin tutustuminen aloitetaan siitä ja sitten vasta aletaan ihmetellä muita piirteitä ja ominaisuuksia.
Minulle tämä ei ole moraalikysymys, vaan suosittelen hyvät tytöt ja pojat oman itsenne vuoksi, että edetkää hitaammin. Tutustukaa ensin muuten ja jos saatte myönteistä viestiä, että teillä synkkaa ja tässä on nyt todella jotakin, niin sitten vasta seksiin. Takaan, että kannattaa.
Olisit tutustunut poikaan kunnolla ja jos fiilikset on tuota mitä kuvailit eikä ne siitä muuksi muuttuisi, niin miksi ihmeessä edetä sänkyyn. Olisit laittanut pojan kasvamaan ja hakenut kumppanin, jonka kanssa todella sovitte yhteen.
Ei ole olemassa toivotonta tapausta. Kahden viikon seurassa oleminen ei todellakaan kerro toisen loppuelämän kohtalosta vielä yhtään mitään.
Ei se ole vielä "valmis", se sun poikakaverisi, sä vaan asennoidut siihen niin, että sen pitäis olla. Siitä se sun turhautumisesi syntyy.
Antaisit toiselle aikaa oppia juttuja sunkin vaikutuksessasi, kyllä se siitä relaa ja notkistuu rakastajana ja itsenäistyykin kun sille tulee lisää itseluottamusta kokemusten myötä.
Säkin olet yksi muovaava tekiä hänen elämässään - jos vaan haluat olla.
Kundin suhde omaan kotiinsa ei oikeestaan kuulu sulle vielä pätkääkään. Mies on vasta itsenäistymässä ja just muuttanut omilleen, joten sillä on "lupa" olla vähän pihalla ja laukata himassaankin. Kyllä se kodissa roikkumisen tarvekin lakkaa aikanaan kun elämä opettaa pojalle ne jutut mitkä mutsi nyt hoitelee. Turha siis maalata mitään ikuisen mammanpojan kuvia kenenkään seinille kahden viikon kokemuksella.
Jos valitset olla jaksamatta enää päivääkään hänen vierellään niin ole edes sen verran reilu, että lähdet ilman noviisin syyllistämistä. Ei kaikki lennä yhtä sujuvasti pesästä kuin sinä ehkä teit.
toi sun poikas on ihan untuvikko,joten jos ite olet kokeneempi,niin anna pojalle vähän oppi tuntia seksin saloista,niin eiköhän ala lämpeneen.ja se roikkuu liikaa äidissään ja toistepäin pitäähän ton ikäsen osata yksin hoitaa koti ja sun muut asiat.
kahdessa viikossa ei toista voi oppia tuntemaan kuin pintapuolisesti. Itsekin muistan olleeni vähän "pallo hukassa" kun eka seurustelusuhteeni alkoi. Olin silloin samanikäinen kuin te tällä hetkellä. Alussa poikakaverini kosketukset, läheisyys tuntui oudolta kun ei ollut tottunut sellaiseen. Nyt myöhemmin on vasta oppinut sanomaan asioita mistä tykkää, mitä haluaa ja ehkä vaativammaksi ja eikä kosketus enää tunnu ainakaan pahalta. =)
Ruoanlaittamisesta puheen ollen voittehan mennä yhdessä kauppaan ja laittaa ruokaa yhdessä.. ei meilläkään mieheni osaa laittaa ruokaa ja melkein aina syötäisiin mikroeuokaa, mutta kauppaan mennessä ostan tavaroita ja sitten laitetaan ruokaa ja on mieheni siihen jo hieman oppinut ettei kaikkea tarvitse valmiina ostaa. Hänellä voi todellakin mennä aikaa tottumiseen omaan asuntoon, jos on vasta muuttanut kotoa.
Voithan hienovaraisesti ottaa asioita keskustelun aiheeksi tai kysellä mistä hän tykkkää ja kertoa sitten omia kokemuksia. Anna hänelle vielä mahdollisuus-tai sitten on toinen vaihtoehto jatkatte vaan ystävinä.
Yleensa aikuiset ihmiset seurustelevat kuukausia, tutustuvat toiseen ja tarkistavat hanen maailmankuvaansa ennenkuin edes ajattelevat vieda suhteen intiimiksi. He hakevat ystavia kayttamalla aivojaan.
Vain ala-arvoisissa elokuvissa ja taysin alikehittyneissa aivoissa tyonnetaan seksi heti muutaman tapaamisen jalkeen kuvioihin. Naille ihmisille alapaa on kaikista tarkein. Heille seurustelu on seurustelua alapaiden kanssa. Sitten odotellaan jos tunteet tulevat myos mukaan myohemmin. Normaalit ihmiset ovat antaneet naille ihmisille jopa ammattinimenkin.
Oli niin äidinpoika, ettei voinut sanoa rakastavansa minua, koska rakasti äitiään enemmän :D