hermot

Ymmärrän hyvin, että olet turhautunut ja pahalla tuulella. Mutta minä uskon siihen, että ahkeruudella ja asenteella pääsee pitkälle. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia suhteita mihinkään suuntaan. Menin töihin 16-vuotiaana ja tein monta vuotta puhelinmyyntiä paskapalkalla. opiskelen myös sellaista humanistista alaa, joka ei ole mikään kultakaivos työmielessä. Mutta olen aina ollut aktiivinen ja tehnyt esim, vapaaehtoistyötä ja ollut yhdistyksissä mukana. Näissä hommissa olen oppinut taitoja, jotka ovat kysyttyjä myös työelämässä. Ja noista "passeista ja kursseista" sen verran, että niiden suorittaminen ei ole suuri vaiva ja ne avaavat todella paljon ovia. Itse suoritin Tampereen kotitalousoppilaitoksessa hygieniapassin. En ollut tehnyt päivääkään alan töitä, mutta passin ja reippauteni ansiosta pääsin samana kesänä kahvilaan töihin.

Minä olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka marisevat lähettäneensä 80 hakemusta eivätkä pääse mihinkään. No eivät varmasti pääse, jos lähettävät lähestulkoon saman hakemuksen joka paikkaan ja höystävät sen tutuilla "olen iloinen ja tulen toimeen..."-kliseillä. Itse olen tänä keväänä lähettänyt kymmenen kesätyöhakemusta. Olen ottanut firmoista ja tarjolla olevista töistä ensin selvää, ja räätälöinyt hakemukseni ja cv:ni näiden tietojen mukaan. Olen perustellut kaikki väitteet osaamisestani ja luonteestani sen sijaan, että laittaisin vain perustelemattomia toteamuksia "olen ahkera ja sosiaalinen". Miksi olet ahkera ja sosiaalinen? Nämä väitteet pitää perustella vaikkapa työ tai harrastushistorialla tai ihan elämänkokemuksilla.

Tuo puhelinmyyntitaustahan on mahtava vahvuus. Voit todellakin sen perusteella sanoa olevasi sosiaalisesti taitava, koska olet selviytynyt erittäin kovan luokan myynti/asiakaspalvelutyöstä. Ja olet myöskin ennakkoluuloton ja ahkera, koska olet tehnyt edes sitä puhelinmyyntiä sen sijaan että olisit maannut kotona koko kesän.

Minä en usko siihen, että töihin olisi kauhean hankalaa päästä. Ihmiset vaativat itseltään vain niin järkyttävästi, että he eivät pidä minään esim. puhelinmyyntikokemusta, joka on melkoinen mankeli, voin sanoa monien eri alojen hommia tehneenä. Tämän vuoksi he eivät osaa hakemuksissa ja haastatteluissa hehkuttaa itseään tarpeeksi.

Olen itse tavallisen fiksu yo-opiskelija, keskimääräistä ahkerampi ja sitkeämpi varmaankin. Tästä huolimatta näyttää siltä, että olen ensi kesänä töissä esim. koulutussihteerinä tai museo-oppaana. Ja kaikki alkoi aikoinaan siitä puhelinmyynnistä pelkällä provisiopalkalla, kertaakaan minkäänlaisia suhteita en ole vielä hyödyntänyt.

gellie kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että olet turhautunut ja pahalla tuulella. Mutta minä uskon siihen, että ahkeruudella ja asenteella pääsee pitkälle. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia suhteita mihinkään suuntaan. Menin töihin 16-vuotiaana ja tein monta vuotta puhelinmyyntiä paskapalkalla. opiskelen myös sellaista humanistista alaa, joka ei ole mikään kultakaivos työmielessä. Mutta olen aina ollut aktiivinen ja tehnyt esim, vapaaehtoistyötä ja ollut yhdistyksissä mukana. Näissä hommissa olen oppinut taitoja, jotka ovat kysyttyjä myös työelämässä. Ja noista "passeista ja kursseista" sen verran, että niiden suorittaminen ei ole suuri vaiva ja ne avaavat todella paljon ovia. Itse suoritin Tampereen kotitalousoppilaitoksessa hygieniapassin. En ollut tehnyt päivääkään alan töitä, mutta passin ja reippauteni ansiosta pääsin samana kesänä kahvilaan töihin.

Minä olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka marisevat lähettäneensä 80 hakemusta eivätkä pääse mihinkään. No eivät varmasti pääse, jos lähettävät lähestulkoon saman hakemuksen joka paikkaan ja höystävät sen tutuilla "olen iloinen ja tulen toimeen..."-kliseillä. Itse olen tänä keväänä lähettänyt kymmenen kesätyöhakemusta. Olen ottanut firmoista ja tarjolla olevista töistä ensin selvää, ja räätälöinyt hakemukseni ja cv:ni näiden tietojen mukaan. Olen perustellut kaikki väitteet osaamisestani ja luonteestani sen sijaan, että laittaisin vain perustelemattomia toteamuksia "olen ahkera ja sosiaalinen". Miksi olet ahkera ja sosiaalinen? Nämä väitteet pitää perustella vaikkapa työ tai harrastushistorialla tai ihan elämänkokemuksilla.

Tuo puhelinmyyntitaustahan on mahtava vahvuus. Voit todellakin sen perusteella sanoa olevasi sosiaalisesti taitava, koska olet selviytynyt erittäin kovan luokan myynti/asiakaspalvelutyöstä. Ja olet myöskin ennakkoluuloton ja ahkera, koska olet tehnyt edes sitä puhelinmyyntiä sen sijaan että olisit maannut kotona koko kesän.

Minä en usko siihen, että töihin olisi kauhean hankalaa päästä. Ihmiset vaativat itseltään vain niin järkyttävästi, että he eivät pidä minään esim. puhelinmyyntikokemusta, joka on melkoinen mankeli, voin sanoa monien eri alojen hommia tehneenä. Tämän vuoksi he eivät osaa hakemuksissa ja haastatteluissa hehkuttaa itseään tarpeeksi.

Olen itse tavallisen fiksu yo-opiskelija, keskimääräistä ahkerampi ja sitkeämpi varmaankin. Tästä huolimatta näyttää siltä, että olen ensi kesänä töissä esim. koulutussihteerinä tai museo-oppaana. Ja kaikki alkoi aikoinaan siitä puhelinmyynnistä pelkällä provisiopalkalla, kertaakaan minkäänlaisia suhteita en ole vielä hyödyntänyt.

Ihmettelen vain että miten niin paskalla palkalla?
Jos on provisiolla töissä niin siinä maksetaan tasan niin hyvin kuin tekee töitä. Itse aikoinaan rahoitin opiskeluni puhelinmyynnissä provikkapalkalla eikä siinä enään opintotukea nosteltu vaan jouduin maksamaan niitä takaisin. Monta kesää tein töitä tuntipalkalla ja se vasta turhauttavaa olikin kun vaikka kuinka hyvin/paljon teki töitä niin ei tienannut yhtään paremmin kuin muut.

pppp_ kirjoitti:

Ihmettelen vain että miten niin paskalla palkalla?
Jos on provisiolla töissä niin siinä maksetaan tasan niin hyvin kuin tekee töitä. Itse aikoinaan rahoitin opiskeluni puhelinmyynnissä provikkapalkalla eikä siinä enään opintotukea nosteltu vaan jouduin maksamaan niitä takaisin. Monta kesää tein töitä tuntipalkalla ja se vasta turhauttavaa olikin kun vaikka kuinka hyvin/paljon teki töitä niin ei tienannut yhtään paremmin kuin muut.

Palkka oli hyvä niin kauan kuin jaksoi. Olin puhelinmyynnissä lähes täyspäiväisesti neljä vuotta ja loppua kohti tuli sellainen moraalinen krapula ja väsymys koko touhuun ettei myynti enää sujunut. Oma palkkani oli tosi hyvä aina silloin kun oli into piukassa, se oli 2000-luvun alkupuolella kun puhelinmarkkinointia ei ollut vielä niin älyttömästi kuin nykyään ja ihmiset ostivatkin jotain. Mutta oli se surkeaa katsella niitä ei-niin-hyviä-myyjiä jotka saattoivat yrittää koko päivänkin ja lähteä nollatuloksen kanssa kotiin. Puhelinmyynti on enemmänkin kutsumushomma, ei se luonnistu kaikilta hyvin. Ymmärrän hyvin jos viestiketjun aloittaja ei halua tehdä enää puhelinmyyntiä ja senkin että hänen palkkansa ei ehkä ole ollut yhtä hyvä kuin sinulla ja minulla. Mutta tämän viestiketjun tarkoitus nyt ei ollut ruotia vain tätä puhelinmyyntiä.