Noin vuosi sitten tutustuin erääseen mieheen, ja meistä tulikin vähitellen aika läheisiä. Välillämme oli muutakin kuin pelkkää ystävyyttä, mutta sitten sattuneista syistä en nähnyt häntä melkein kuukauteen. Tällä välin mies oli sitten löytänyt toisen, ja vähän ajan kuluttua he alkoivat seurustella. Tavallaan mies tutustui tähän nykyiseen tyttöystäväänsä minun kauttani, sillä esittelin heidät, vaikken tätä tyttöä kovin hyvin tuntenutkaan. Kaivoin siis oman hautani, lähes huvittavaa.
Olin melko masentunut, mutta enhän voinut tilanteelle enää mitään. Ongelmaksi kuitenkin on nyt muodostunut, että olemme miehen kanssa edelleen ystäviä. Hän keskustelee kanssani lähes kaikesta, jopa ongemistaan omassa suhteessaan. Yritän aina auttaa häntä parhaani mukaan, mutta oikeasti toivon vain, että hänellä ja hänen tyttöystävällään menisi poikki. Vihaan itseäni tämän takia, en halua hänelle muuta kuin hyvää.
Voisin tietenkin pyytää, ettei meidän tarvitsisi keskustella hänen suhteestaan, mutta en raaskisi, sillä mies kiittelee hyvin usein minua siitä, kuinka kuuntelen ja kertoo ettei pysty puhumaan kenellekkään muulle näistä asioista.
Tilanne masentaa minua. Lisäksi miehen tyttöystävä pelkää, että välillämme olisi jotain muuta kuin ystävyyttä ja "vahtii" minua jatkuvasti; soittelee ja pitää muutenkin yhteyttä. En ikinä koskisi varattuun mieheen!
Mitä tämä mies oikein ajattelee? Merkitsenkö hänelle todella jotain vai olenko vain pelkkä olkapää? Olenko huono ystävä, jos kieltäydyn kuuntelemasta miehen suhdehuolia?
Olin melko masentunut, mutta enhän voinut tilanteelle enää mitään. Ongelmaksi kuitenkin on nyt muodostunut, että olemme miehen kanssa edelleen ystäviä. Hän keskustelee kanssani lähes kaikesta, jopa ongemistaan omassa suhteessaan. Yritän aina auttaa häntä parhaani mukaan, mutta oikeasti toivon vain, että hänellä ja hänen tyttöystävällään menisi poikki. Vihaan itseäni tämän takia, en halua hänelle muuta kuin hyvää.
Voisin tietenkin pyytää, ettei meidän tarvitsisi keskustella hänen suhteestaan, mutta en raaskisi, sillä mies kiittelee hyvin usein minua siitä, kuinka kuuntelen ja kertoo ettei pysty puhumaan kenellekkään muulle näistä asioista.
Tilanne masentaa minua. Lisäksi miehen tyttöystävä pelkää, että välillämme olisi jotain muuta kuin ystävyyttä ja "vahtii" minua jatkuvasti; soittelee ja pitää muutenkin yhteyttä. En ikinä koskisi varattuun mieheen!
Mitä tämä mies oikein ajattelee? Merkitsenkö hänelle todella jotain vai olenko vain pelkkä olkapää? Olenko huono ystävä, jos kieltäydyn kuuntelemasta miehen suhdehuolia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoitin äsken eri osastolle naisesta, joka halusi olla vain ystävä. Kirjoitin hänestä pääosin kehonkielen näkökulmasta, mutta jatkan tässä viestissä kertomusta sinun tilanteeseesi liittyen. Tässä linkki kirjoitukseeni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000024578731
Kun olimme "vain ystäviä", nainen alkoi seurustelemaan jonkun miehen kanssa. Heillä oli ongelmansa ja nainen kertoi niistä joskus minulle. Hänessä oli sen verran säädyllisyyttä, että hän itsekin sanoi, että hänen ei pitäisi minulle niistä kertoa, nimenomaan siksi, että jonkin verran (ei lähellekään täysin) ymmärsi, miltä minusta tuntuu.
"Mitä tämä mies oikein ajattelee? Merkitsenkö hänelle todella jotain vai olenko vain pelkkä olkapää? Olenko huono ystävä, jos kieltäydyn kuuntelemasta miehen suhdehuolia?"
Mielestäni olet miehelle pelkkä olkapää. Voin olla väärässä, mutta omien kokemusteni pohjalta uskon, että mies ei ole koskaan halunnut seurustella kanssasi. Teillä oli tilaisuutenne ja sitten toinen löytyi kuukaudessa... Kun mies halusi, niin johan alkoi tapahtumaan. Toki nainenkin voi olla tehnyt aloitteen, mutta joka tapauksessa, jos mies olisi halunnut seurustella kanssasi, hän olisi voinut valita toisin.
En tiedä, kuinka laskelmoiva mies on. Se riippuu ihan siitä, mitä hän tietää tunteistasi. Jos hän tietää, että haluaisit muuta, hän on kylmä. En edes usko, että siinä tapauksessa olisi kyse siitä, että hän pitäisi sinua varalla. Olen itse ollut olkapää ja tiedän, että olkapää ei koskaan kasva toisen silmissä kokonaiseksi ihmiseksi. Olkapäälle on oma lokeronsa ja oma tehtävänsä, kukaan ei tule kysymään, mitä hän itse haluaa ja miltä hänestä itsestään tuntuu. Jos mies ei tiedä tunteistasi, silloin hän ei vain ymmärrä, että sinuun sattuu. Ei tietenkään sinun ole mikään pakko kuunnella sellaista, mikä aiheuttaa kipua, mutta ei varmasti ole helppoa ottaa asiaa puheeksi, ymmärrän sen hyvin.
Vaikutat rehelliseltä ihmiseltä, joka kykenee aidosti rakastamaan toista. Ehkä olisi parasta, että juttelisit miehen kanssa avoimesti. En usko, että häneltä kannattaa odottaa muuta kuin ystävyyttä ja on kyseenalaista, jatkuuko sekään (viittaan mahdolliseen kylmyyteen). Olen itse ollut naisille olkapää ja olen joskus syyttänyt huonoa tuuria, mutta olen nähnyt systeemin, aina se vaan menee juuri niin kuin ei haluaisi. Odotan tietysti parempaa, tiedän ansaitsevani sen.
Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti asia selviää ja löydät ihmisen, joka rakastaa sinua vastavuoroisesti.
täysin tähän kirjoittajaan, niin ikävää kuin se aloittajan kannalta onkin :-(
Tällaistahan se on, elämä! Monimutkaista. Naura sille ja heittäydy uuteen seikkailuun.