Meillä on sellainen tilanne että mieheni juo! ottaa joka ilta edes muutaman oluen ja jos olen ilta-vuorossa toissä hän on lapsemme kanssa täällä kahdestaan niin hän kyllä ottaa ainakin 6-12 olutta. Viikonloppuisin hän vetää perskännit ainakin yhtenä päivänä. Itsekkään en ole absolutisti mutta pidän kuitenkin kohtuun ottamisessani, minulle riittää saunaoluet ja n. kerran kuukaudessa otan sitten enempi, ja silloin on lapsi jossain hoidossa. Lisäksi miehelläni ei ole minkäänlaista "kunnianhimoa" parantaa elämämme laatua, esim. remontoida asuntoa viihtyisämmäksi, ostaa uusia huonekaluja, lähteä minnekkään lomalle perheen kanssa, tai edes minun kanssa. Lapsemme on viimeaikoina alannut kiintyä minuun sairaalloisesti, ei halua jäädä yksin isän kanssa kotiin. Olen puhunut miehelleni näistä asioista viimeisen viiden vuoden aikana usein ja hetkellisesti hän voi tapojaan muuttaa, mutta lopulta aina palaa samaan vanhaan. Olen uhannut erolla ja yrittänyt hyvällä, pyytänyt että mentäis puhumaan jollekkin suhde terapeutille, mutta hän vastaa aina että ei hänellä ole mitään ongelmaa (paitsi seksin puute, kun minua ei huvita kännisen kanssa rakastella). Nyt alkaa olla minun pinna puhki, en jaksa enää edes keskustella hänen kanssaan! Olen alannut ihan tosissani miettiä eroa, ja ainut mikä minua on tähänkään asti pidättänyt on se, että en usko mieheni erosta selviävän! Hän kuitenkin rakastaa vielä minua, mutta minun rakkauteni on hiipunut näiden kaikkien pettymysten jälkeen! Osaako kukaan minua neuvoa tässä epätoivisessa tilanteessa? Omat paukut alkaa olla loppu! Tosiasia on se että jos ero tulee, en varmasti enää miestäni takaisin ota vaikka hän alkais absolutiksi!
Toivotonta!
elämään uusi sivuko?
111708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miehesi voi käyttää juovuksissa lastanne hyväksi koska lapsi takertuu sinuun ja ei suostuu jäämään isänsä kanssa, laita asuntoonne piilokamera!
Nyt sinun pitää ottaa vastuu omasta ja lapsesi elämästä.Kukaan muu ei tee päätöstä sun puolesta eikä kukaan elä sun elämää sun puolsesta.
Olin naimisissa 20v. erittäin mustasukkaisen ja alistavan miehen kanssa.Rakkaus oli kuollut jo monta vuotta sitten,mutta sinnittelin muka lasten vuoksi.Viime kesänä tajusin,että mun itse on otettava vastuu ja lähdettävä sairaasta liitosta.Ei lapsillekaan ole hyvä katsoa,kuinka äiti vaan alistuu eikä osaa elää omaa elämäänsä.
Mun erosta vielä hyvin vähän aikaa,mutta sitä en ole katunut.Ainoastaan kaipuu toisen ihmisen lähelle on valtava,mutta uskon senkin ajan kuluessa hellittävän.Nyt keskityn oman pyyseni tervehdyttämiseen ja lapsiini.Ja kyllä se sun mies pärjää erosta huolimatta.Nyt tyttö alahan toimimaan ja häivy,kun olet vielä järjissäsi.Ennenkuin sinä tai lapset alatte tosissaan voimaan huonosti.
perus suomalaiselta mieheltä, jos hän ottaa muutaman oluen arkipäivisin, ja viikonloppuisin on kännissä, niin onko se niin kamalaa että täytyy erota?
Minä sanoisin että hänkin varmaan aika paljon yrittää asioita tehdä hyvin. Ei pidä luovuttaa, ponnista, ponnista!
Kyllä tälläinen alkoholinkäyttö on JUOPPO nimikkeeseen oikeuttavaa.
Turha on kenenkään yrittää normalisoida tälläistä.
Normaalia on KORKEINTAAN, juoda viikolla yksi saunaolut per saunareissu. Viikonloppuna pari kolme olutta tai paukkua. Kerran kuussa parissa enemmän, mutta niin, että muistaa jokaisen kaljan.
Tiedän, että normaalin raja on monissa perheissä hämärtynyt, kun sitä viinaa ja olutta kitataan jo kolmannessa polvessa liikaa, mutta kyllä kirjoittelijan miehen kaltainen juominen on ehdottomasti ALKOHOLISMIA.
Silti en rankaisisi alkoholistia erolla, vaan valinnalla, joko perhe tai alkoholi.
Väliaikainen ero voi joissakin tapauksissa olla ainoa heräte, joka saa asiat liikkeelle suuntaan tai toiseen..
eroa ja pikaisesti.. alkoholistilla on erinomaiset taidot syyllistää muita ja saada se tietty tukiverkosto ympärille, joten olet jo alistunut. lapsen reagointi on tuon ikäisellä jo hätähuuto, joka kannattaa ottaa erityisen vakavasti. isän äytös saattaa aiheutttaa pelkotiloja joita tuon ikäinen ei osaa pukea sanoiksi saatikka ymmärtää! Ota nyt hyvä nainen tyttö, kimpsut ja kampsut kainaloon ja menoks. Älä odota, itse jouduin turvakotiin, kun kuvittelin että vasta syntynyt lapsemme olisi saanut hänet lopettamaan juomisen, olin niin totaalisen vääräsää. Juominen vaan lisääntyi, koska ne viimeistkin huomot mitä hän sai ennen lasta, ei kohdistunut enää häneen vaan lapseen. Think!
alkoholistien läheiset ryhmään, käy siellä tapaamassa muitakin samassa tilanteessa olevia. Saat hyviä vinkkejä joita voit sitten miettiä mikä teidän perheelle sopii.
Ystäväni aikanaan sanoi minulle näin, tarjoa auttavaa kättäsi ja sitten se on sen vastapuolen harkittavissa mitä tehdä, mutta hyppää sinä pois siitä virrasta.
Annoin aikanaan exälleni esitteen aa.sta , mutta hän ei sitä apua halunut ottaa vastaan ... lopputulos lukeekin sitten nimimerkissä.
tsemppiä
Viisi vuotta asuin yhdessä miehen kanssa joka joi kaikki viikonloput, perjantaina heti töihen jälkeen kaljapullo auki ja sunnuntai iltana vasta lopetti juomisen. Kaikki lomat ja pidemmät juhlapyhät meni myös juodessa. Viime kesälomalla, kuukauden aikana, mies oli täysin selvä vajaan viikon. Sama kuvio koko suhteen ajan. Mä itse en juurikaan ota alkoholia kuin pari kertaa vuodessa, joten minulle oli hyvin raskasta elää ja katsella kännistä miestä. Viikonloppuisin jos nukuin hiukan pidempään herätessäni mies oli jo täydessä nousuhumalassa. En enää kehdannut liikkua hänen kanssaa koska hävetti. Nyt olemme eronneet, tosin juominen ei ollut se ainoa syy eroon. Kannattaa keskustella asiasta vakavasti ja toivoa että mies yrittää vähentää juomista.
Vanha sanonta kuuluu!Jos haluat muuttaa toista ihmistä, niin muuta omaa käyttäytymistä! Miten näin tässä tilanteessa voisit tehdä, siinä miettimistä. Ero ei ole aina paras ratkaisu, vaikka nämä feministimiestenvihaajat ja kapakassa itse roikkuvat naiset näin antavat ymmärtää!Ota lapsi mukaan ja läjhde lomalle yms, jätä miehesi yksin kotiin ja katso miten hän reakoi. Kerro, että et jaksa tätä jokapäiväistä ryyppäämistä. Etäisyys saa joskus ihmeitä aikaan. Kannattaa ensin yrittää kuin heti erota,,,,Hei,ei se onni löydy tuolta kapakan baaritiskiltä. Itse olen hyvän näköinen mies, saan kyllä seuraa kapakasta, jos haluan,,mutta siellä oleva seura ei ole minua varten.....
Alkoholistin onni on kaljapullo. Alkoholisti ei tarvitse onneensa vaimoa tai lasta, vaan sen alkoholin, jonka kanssa hän todellisuudessa on naimissa.
Alkoholistin parantuminen alkaa siitä, että hän itse tajuaa olevansa väärällä tiellä. Alkoholisti on sangen kekseliäs: hän keksii aina syyn, jonka takia ottaa seuraava paukku.
Jos ap. lähtee lomalle, niin tod.näk. alkoholisti ryntää kaljakauppaan ja juo koko ap:n poissaolon. Syynkin hän löytää: ap. lähti matkalle lapsen kanssa ja hänet jätettiin.
Ap:lle sanoisin, että mieti tarkkaan, jaksatko elää alkoholistin kanssa. Haluatko näyttää lapsellesi, millaista parisuhdehelvetti voi olla?
Itse erosin, tosin en alkoholin takia. Hetkeäkään en vaihtaisi tästä nykytilastani pois. Minun on niin paljon helpompi hengittää. Vaikka ero on alussa vaikea, se helpottaa ajan myötä.
alkoholistin. Kerran viikossa känni nii jo ollaan osoittamassa sormella että ALKOHOLISTI! Toiset vetää montapäivää tai kokoajan niin se on ihan eriasia. Tottakai voi olla alkoholisti tietämättään, mutta Monisuhde kaatuu vaan turhaan siihen kun yritetään toista liikaa hallita ja muutta. Niin paljon olen nähnyt ja kuullut sitä, että on erottu kun toinen juo. Mitä se juominen on!? Toki se on ongelma jos toine kärsii. Mutta yleensä totuus on se, että ne ihmiset jotka oireilevat jo nähdessään kaljapullon niin syyt pelkoihin ja pahaan oloon on yleensä lapsuuden traumoissa. Jos hoitaa työnsä, perheensä ja itseään. EI alkoholi silloin hallitse, mutta jos joku näistä asioista ei hoidukkaan viinan takia. Ongelma on!
tarvitsee apua! Varaa aika perheneuvolasta. Lapsilla on toki normaaleja eroahdistuskausia, mutta jos niistä on jo selvitty, on syytä ottaa selvää miksi regressiota tapahtuu. Monestihan lasten ahdistus seuraa vanhemman ahdistusta, ja perheneuvolasta saatte molemmat apua. Soita ainakin sinne perheneuvolaan ja kuvaile tilannetta. Mannerheimin lastensuojeluliitolla on myös vanhempainpuhelin ja -netti, joista voi kysellä apua tilanteen ratkaisemiseksi ihan anonyyminä ja he osaavat varmasti kertoa myös miltä tahoilta saat apua.