RAKKAUDEN

päiväunelmointi... itsensä rakastaminen...

ja unelmointi, ne alkaa itseasiassa tuntuun jo paremmilta kuin oikea rakkaus :)

ehdottomasti))

Mikään korvaa ! Korkeintaan voi yrittää pitää ajatukset muualla, välillä onnistuu mut useimmiten kuitenkin huonolla menestyksellä.

Tälläkin hetkellä fiilikset ovat jälleen kerran sellaiset et voi v....u, antaisin melkein mitä vaan et unelmista tulisi totta :(

se unelmointi ole munkin korvikkeeni. Heikkoina hetkinäni intoudun jopa vääntämään kliseisiä rakkausrunoja.

Ehkä hervoton bilettäminen satunnaisesti ja tietoinen normeille p*skan haistattaminen. Shoppailu kai joskus myös, vaikka inhoankin kauppoja ja typeriä kuulapäitä, jotka menee oikeasti "viettämään aikaansa" sinne. *voi nolous!*

Mitä se rakkauskaan on? Mulle ainakin sikäli hillitön olotila, etten sitä erityisesti edes kaipaa. *kokenut* Enpä tapaa yleensä lainailla Arja Saijonmaata, mut yksi hänen haastattelunsa on jäänyt mieleen.:P Saijonmaa oli siinä onnellinen, ettei ollut ( sillä hetkellä ) rakastunut. Rakastuminen muuttaa joskus paljonkin elämän kokemisen tapaa. Voi olla tunneihmiselle haastava kokemus.;)

Olen aina ollut niin onnekas, että minulla on ollut elämässäni rakkautta. Tähän päivään mennessä en ole yhtään päivää elämässäni tuntenut ettei minua rakastettaisi.

Parisuhteen korvikkeet ovatkin sitten oma lukunsa, ja siihenkin minulla on ihan hyvä repertoaari olemassa: ystäviä, joiden kanssa nukkua, jos siltä tuntuu; ihmisiä, joille soittaa jos ja kun elämässä tapahtuu mitä tahansa; ihminen, joka hyväksyy minut kaikkineni missä tilanteessa tahansa; tyyppejä, jotka auttavat teknisissä hommissa. Ainoa, joka ehkä puuttuu, on se, jonka kanssa käydä leffassa tai ulkona syömässä ex-tempore, mutta niitäkin voi harrastaa ihan itsekseenkin, jos sitä tarvitsee.

viina, suklaa, netti.