Minun elämäni vittumaisin päivä oli se kun olin eräissä pippaloissa viettänyt koko illan kauniin kamunaiseni kanssa ja sitten illan päätteeksi se vetäytyi joidenkin miesten kanssa toiseen huoneeseen ja minut jätettiin ulkopuolelle.
En kumminkaan lopeta kamunaisten puolustamista. Kyllä portit vielä minullekin aukeaa!!!
Entäpä muut. Mikä oli sinun elämäsi vittumaisin päivä?
En kumminkaan lopeta kamunaisten puolustamista. Kyllä portit vielä minullekin aukeaa!!!
Entäpä muut. Mikä oli sinun elämäsi vittumaisin päivä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
ja sait senkin ajan relata...:))
Se oli se päivä, kun ekan kerran sain pimpsaa. Siihen asti taivalsin elämäni polkua autuaan tietämättömänä pimpsan mahdista. Tietysti se aina mielessä oli silloinkin, ja naisia tuli vikiteltyä. Mutta se oli enemmänkin sellaista puolitotista poikien puuhaa.
Mutta nousi aurinko ja laskeutumalla aloitti sen illan, kun pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan tuota mahtavaa vekotinta.
Sen illan jälkeen mikään ei ollut entisellään. Siitä ensikokeilusta lähtien tuohon mahtiin kehkeytyi pitkäaikainen ja vakava riippuvuussuhde, josta en vieläkään ole päässyt eroon. Mihin tahansa kuljen, aina aika-ajoin tuo riippuvuuden mahti muistuttaa olemassa olollaan. Kauppajonossa, bussissa, junassa... missä vain. Riippuvuutta ei helpoita yhtään se, että näitä hyviin kuoriin koteloituja tavaroita vilisee silmissä satoja, jopa tuhansia päivittäin. Jokaista ei ehdi rekisteröimään, mutta useiden kohdalla jonkinlainen alkukantainen hermoärsyke kulkeutuu aivoihin, joka saa miettimään alitajuisesti tätä riippuvuutta ja sen tyydyttämistä.
Usein alkoholia nautittuani, jossain rationaalisen ajattelukyvyn hämärtymisen rajamailla tämä himo voi ottaa jopa käyttäytymisen täysin valtaansa. Se lähes pakottaa jonkinlaiseen outoon soidinrituaaliin, että saisi tätä himoa tyydytettyä. Joskus tämä soidinmeno äityy jopa suoranaiseksi valehteluksi. Kaikki "poikamaisuus" tästä rituaalista oli tämän päivän jälkeen poissa.
Mikäli joskus olisikin käynyt niin, että syystä tai toisesta olisi kieltäytynyt nauttimasta pimsasta, voi se jälkikäteen harmittaa useitakin kuukausia, jopa vuosia, etenkin jos tämä kyseinen pimpsakotelo tulee usein vastaan, eikä enää ole mahdollisuuksia.
Joskus, jopa keskellä viikkoa, selvinpäin, tämä himo voi yltyä niin kovaksi, että himoa on pakko purkaa manuaalisella demonstraatiolla.
Se oli elämäni v:mäisin päivä.
.. päivä oli ehdottomasti se, jolloin perustavanlaatuisella tavalla ymmärsin, ettei maailma ole oikeudenmukainen. Sillä, kuinka ahkera, älykäs, kiva, mukava etc. diipadaapaa sä olet, ei ole loppupeleissä mitään, tai ainakin vain hyvin rajallisesti merkitystä.
Sen sijaan tärkeintä on, että olet kyllin keskinkertainen nuollaksesi kulloinkin aina oikeaa persettä. Toisin sanoen: sinun tulee olla tarpeeksi yksinkertainen ollaksesi kyseenalaistamatta liikoja, paitsi jos se, kenen persettä sun siis tulee kulloinkin nuolla haluaa, että sä olet kriittinen ihminen.
Ei nyt kait, vits.;) Oikeudenmukaisuutta on kyllä maailmassa paljonkin, mutta ei pätkääkään koskaan siellä, missä on kilpailua ihmisten kesken samoista paikoista auringossa, tai ylipäätään toivetta henkilökohtaisesta menestymisestä.
PS. Tää on kyllä kiva palsta.:) Sopii aina täydellisesti sellaiseen tilanteeseen, kun ei jaksa ajatella.
Tuonkin kommentin kirjoittaaksesi vaivasit todennäköisesti ensin tunnin verran pientä päätäsi, keksiäksesi "syvällisen" vastauksen, johon on sitten hyvä lisätä tuollainen loppulatistus tai mikä lie onkaan...
Läpinäkyvää.
Sun taitaa olla vaikea valita omistasi..? Joka päivä jotakin, lasi on aina puolityhjä, eiks je?
Voi elämä.:/ Kyllä asia nyt kuitenkin oikeasti on vain niin, etten mä ajatellu YHTÄÄN MITÄÄN tuota aiempaa kirjoittaessani.;D Tuntia miettimiseen en viitsi edes kommentoida. Oikeasti.
.. IngalsinLaura oli mulle, niin toki "lasi puolityhjänä" on se helpoin valinta. Asiayhteyksistä tietämättä toki varmaan turhaa pohtiakaan muuta, joten ok. noin.:)
Mielipiteitä asioista moneen junaan. Hyvä juuri niin.:)
Niinhän sen täytyy olla.
Pienenä vinkkinä, näistä ketjuista on oikeasti(!) ihan helppo nähdä, kenelle mikäkin kommentti on tarkoitettu. Kyllä sinäkin sen jujun varmaan selvität, kunhan pistät aivosolut hölkkäämään :)
vaan tuolle Johan Kestille. On se niin ankeaa, jos pitää hakemalla hakea vittumaisuutta omaan päivään... vaikka onhan näitä nähty.
Riippumatta siitä, olenko minä varma näiden ansiokkaiden kommenttien kohdentumisesta juuri minuun, sanon mielipiteeni: lasi on aina puoliksi täynnä.;D
Tässä nimeämättömistä syistä riippuen en keskittynyt täydellisesti.;D Sori.
PS. Älä nyt aivosolujen perään ainakaan täällä kaipaile.;)
Minun on ajoittain myös tyhjä, koska en säästele mitään pahan päivän varalle. Onneksi se myös täyttyy nopeasti uudelleen.
Missä? Peilissäkö?
Olen pahoillani. En oikein keskittynyt siihen, kuka kettuili ja kenelle. Lue mun hölmöydekseni (ts. väsymyksekseni).;)
Tiedän kyllä, että jos Laura aukoo, hänellä on yleensä painavaa sanottavaa.
..sinä nimim. Johan Kesti. Noin radikaali vastakeskustelijoiden aliarvioiminen on huolestuttavaa.:/
;D
Sinunkin kannattaa noudattaa omaa neuvoasi.
;)
kyllähän sun pitäisi tietää, että fiksuille mä en kettuile :D
Väsymyksen ja sen vaikutuksen kyllä tiedän... en ole enää niin varma onko minulla edes ystäviä viimeisimmän työrupeaman jälkeen, heh.
voisitteko jokokeskustella aiheesta tai mennä johonkin muhun ketjuun nahistelemaan.
Just noin.;D
Mut sit kandee noteerata myös, että internetissä on olemassa keskustelupalstoja, joissa keskustelijalla ei ole ylipäätään minkään valtakunnan erityistä tarvetta tulla vakavasti noteeratuksi "jonkinlaisena". Lue mun juttuja Johan jos jaksat, mut eihän sun pakko ole.:) Ehdottomasti hyvä homma, eiks.:)
ole tarkoitus kenelläkään nahistella. Mistään.
Sorp, jos & kun olin osallinen. Sana takaisin aloittajalle!:)
..kettuile fiksuille. Mäkin ampuisin itseni siinä vaiheessa, jos suomi24:aan kirjoitetut mielipiteet merkitsis mulle jotakin erityistä.
onneks olis perjantai jo huomenna.
Ihastukseni iski silmänsä kaveriini.
heräsin ruttopuistosta lainasmokissa, josta olin ilmeisesti kyhäillyt känässä kesämallin, eli hihat ja lahkeet pois. joku oli runtannut auto tuhannen paskaksi. en ole varma olinko vielä putkassa loppuillasta.
päivä oli kun vaimo kertoi sivusuhteestaan työkaveriin ja siitä alkoi kyllä myös elämäni vittumaisin ajanjakso...
jota minä syvästi rakastin ei vastarakastanut minua..saatana sentään.