Kannattaako nettideittailu?

Itse kuulun kans ryhmään,jota kapakat/tanssit ei kiinnosta. Ensimmäisen 10-v kestäneen suhteen löysin aikoinaan kirjeenvaihdon kautta.
Nyt olen seurustellut noin 9-kk netistä löytämäni naisen kanssa. Kyllä täältä löytyy kunnollisia ja "jalat maassa" olevia ihmisiä,mutta paljon on myös pinnallista porukkaa liikkeellä. Onnea etsintään t:M 34-v.

Hei, kyllä minusta netinkin kautta voi löytää kunnollisia ja mukavia ihmisiä... Itse laitoin tammikuun alussa profiilin suomi24:lle ja kirjoittelinkin siellä muutaman varteenotettavan ihmisen kanssa...sitten erään miehen kirjeet, chatti kolahti minuun ja ...päätimme tavata ja nyt olemme yhdessä...elämä maistuu ihanalle...eli olen löytänyt netin kautta ihanan miehen, jonka kanssa on helppo ja mukava olla...keskustelut, yhdessä olo on antoisaa ja en olisi koskaan kuvitellut löytäväni tälläistä namua netin kautta...En, tiedä miten asiat tästä etenevät, mutta hiljalleen tässä elämää yhdessä katsellaan...ja kuulostellaan onko meistä pariksi...Ihanalle elämä tuntuu ainakin nyt...Mutta toivon salaa, että tässä olisi se minun elämäni mies...(siltä ainakin tuntuu tällä hetkellä...) :)

Nettideitteihin kun laitat tositark. ilmoituksesi, saat lisää paskaa niskaan.

Ainakin 20-30 naiset etsivät kaveriseuraa, mutta vastaavat viesteihisi. He eivät älyä ,vaikka sanon monta kertaa ennen treffejä, etten etsi kaveriseuraa,vaan elämänkumppania.

Parit treffit menevät aina hyvin, tarjoan leffalipun tai ruuan herrasmiehenä.
-Sitten kun taas mailaillaan/tekstaillaan, saan viestin "ollaankos vain ystäviä"

Täysin turhaa.
Vaikka luullaan, että netti olisi parempi paikka tutustua ei ole näin. Huhun mukaan kun netissä pystyttäisiin löytämään oikea paremmin,kun lavoilla yms. kun ennen tapaamista tiedettäisiin toisesta jo paljon.

Kumminkin netissä olevat tyttöset jopa uhontivat olevansa kihloissa, sormuskin jäi pois...ja sitten tullaan treffeille.

Enemmän kiinnostaisi tällähetkellä olla taas armeijassa räjähteitä käsittelemässä.
Siellä kun ei koskaan tiennyt, kuka onkaan se oikea Miina, joka räjäyttää tajuntasi (pään irti)
ja siten olemme iäisyyden yhdessä, levinneenä atomeiksi ympäri Sotinpuroa.
Tosin räjähteet toimivat joskus liiankin hyvin, nettideitti ei.

Toinen luku on Suomi24:sen deitin ylläpito. Vuoden ajan mainostetaan, mitkä asiat eivät toimi. Onnistuisko sinun ammatissa, että hehkuttaisit vuosia, mitä projeksissasi et osaa tehdä?

Luojan kiitos, ettei Suomi24:sen äijät ole lääkäreitä: potilaalle tulisi operaation jälkeen seuraava lappu:
"Sulkialihaksenne ei toimi.
Tällä hetkellä eritteesi valuu valtoimenaan päähäsi ja kadulle.
Tutkimme vikaa ja pahoittelemme tilannetta!
-Tarkoitusena oli poistaa umpisuoli, mutta munuaisenne menivätkin väärinpäin"

Minusta nettiin voi uskoa...Se riippuu vain itsestä ja siitä miten kirjoitat tai tuot itseäsi esille tai mitä haet siis millaista seuraa...Mun profiilissa oli näkyvissä, että olen yh äiti ja etsin lapsirakasta miestä...Kirjoittelin totuuden mukaisesti ja en hakenut ulkonäöllisesti komeata miestä...sisin oli mulle tärkein asia ja se, että pitää lapsista...Nyt tämä uusi tuttavuus on unelma...pitää lapsista, on komea, huumorintajuinen, osaa keskustella asiasta kuin asiasta, nautitaan yhteisistä asioista ja toiveet tuleaisuuden suhteen menevät yksiin...Pitää vain antaa oikeanlainen kuva itsestä, ei kaunistella...ja luottaa toiseen...Vaikka eihän tässä vielä tiedä miten asiat etenevät, mutta olen toiveikkaalla mielellä...Ja usko, että tässä on se minun elämäni mies.

paljoa anna niin aika vähän se ottaakaan luulisin. Rohkeasti vaan sinne mukaan verkkoja heittelemään. Tosiasia kuitenkin on se, että ei nainen ainakaan ilman kutsua tule sinua kotoa hakemaan.

No jos sinulla mikään muu ei toimi, niin kyllä silloin kannattaa vaikka ei toimisikaan.... silloinhan se on vain yhtä hyvä tai huono muihin tapoihin verrattuna.

Eli ei muutakun sekaan vaan. Ei tää mitään helppoa ole. Saat tottua "Miks se ei vastaa, vaikka ei kiitos, ei kiinnosta... pelkkää hiljaisuutta" ja paljon muuta mitä muutkin tuossa aukovat. Kyllä täällä on hörhöjä siinä missä muuallakin.

Merkittävin ero on ehkä siinä että täällä homma toimii vähän käänteisessä järestyksessä kuin livenä. Täältä saa sitä koriven väliä ensin sleville (jos siis toinen on rehellinen) ja pinta puolta selville myöhemmin. Eli voi tuntua hieman "luonnottomalta".

Tuohon epänormaalia vs modernia juttuun... mitä *itun väliä. Etsitkö kumppania vai jotain tapaa olla trendikäs muiden silmissä?

Grab a shovel and start digging, bitch :-)

Kaikkein helpoiten tässä hommassa pärjää kun ajattelee että nettihomma vain täydentää muita kuvioita. Ota homma tosissasi mutta sillälailla sopivan rennosti kuitenkin, älä odottele liikoja. Muuten olet parin kuukauden päästä täällä mesoamassa että miksi naiset käyttäytyy näin ja näin, ja miksi ei muka kelpaa jne.

Eli sekaan vain! :-)

Kannattaa. Löysin aivan ihanan miehen. En olisi häneen ikinä tutustunut muuta kautta.

Mä löysin Deittinetin kautta, parikymmentä piti kokeilla, sitkeyttä vaatii,nyt viides vuosi yhdessä menossa, pari muuta jäi kaveriksikin vielä.

Nettideitti?????? Onko nettideitin onnistuminen suoraan verrannollinen käytettävään tiedonsiirtonopeuteen? Vai miksi teknisestä apulaitteesta on tehty ihmissuhteen onnistumisen kynnyskysymys?

Tapasin pari vuotta sitten mieheni netin kautta ja nyt olemme muuttaneet yhteen ja kihloissa. Ikää on molemmilla 37.

Kymmenen vuoden aikana olen aina SILLOIN TÄLLÖIN (eli en jatkuvasti) laittanut ilmoa tai vastannut jollekin, mutta koskaan ei natsannut. Päätin vielä yhden kerran kokeilla ja mietin todella tarkkaan kuvausta itsestäni ja toiveitani miehen suhteen.

Jos vain listaa tiukkoja kriteerejä, jää moni hyvä vaihtoehto löytämättä. Tavallisia ihmisiä me suurin osa ollaan, ei ms. tai mr. finlandeja. En ole itsekään mikään kedon kukkanen ja kaikkea muuta kuin trendikäs, mutta silti minulle löytyi samanhenkinen hyvä mies.

Älä vaadi liikoja ja ole realisti myös itsesi suhteen.

Olen jonkun kappaleen "nähdään käydään kahvilla" tyyppiset askelmerkit käynnyt läpi. Ja ihan pakko sanoa, anteeks arvon naiset, mutta, niin hmmm jooo äh krhumm, täyspäiset, mukavat, normaalit, ilman lääkitystä elävät naiset on jo KAIKKI onnellisesti parisuhteessa.

seuraa hyvin monet poikkeavat ihmiset. On paljon niitä, joilla ei koskaan ole ollut parisuhdetta, koska kyvyt ja edellytykset eivät ole kantaneet. On vielä enemmän niitä, jotka ovat joutuneet torjutuiksi, petetyiksi, hylätyiksi, huonosta suhteesta pudonneet tyhjän päälle ja nyt tahtovat löytää uuden ihmisen, jonka varaan ripustautua. On myös niitä, jotka osaavat keskustella sähköpostiviestein, vaan eivät lievenä, kenties vain kokeilevat, ovatko kiinnostavia, kelpaavatko kenellekään edes kirjekaverina.
Ensimmäinen tapaaminen voi sujua kohtuullisen mukavasti, toista ei sitten tule. Se on totuus.

Ja kyllä tähän leikkiin voi lähteä ns. varovastikin liikkeelle.

Kalliiden baariviikonloppujen jälkeen ei ole tyhmä idea selailla netti-ilmoituksia.

Voi juku jos oisin hieman nuorempi.. tuollaisella miehellä on varmasti vientiä menee minne tahansa. Mies , jolla on ajatuksia ja kaiken lisäksi realistisia sellaisia. Kun olen yli 5 vuotta katsellut ympärilleni, näen vain varattuja miehiä, jotka ovat tietty ihan fiksuja muuten... Toinen ryhmä ovat ne "reppanat" joita kukaan ei huolisi edes laskuhumalassa vierelleen.. Hoitamattomat hampaat, likaiset ryysyt ja kaiken lisäksi itsekin uskottelevat olevansa jotain...Sääliksi käy!
Itselläni on ilmeisesti rima liian korkealla... Olenhan itsestäni huolta pitävä, työssäkin käyn päivittäin ja omistan asunnon yms.. En viitsi ihan ketä tahansa perässä raahattavaa kelpuuttaa..

Sinulle toivon onnea ja kyllä se oikeakikn tulee vastaan..Silloin kun et odotakaan ;))

Mielestäni kyllä nettideittailu kannattaa. Itse ainakin löysin oman mieheni netin kautta ihan sattumalta yli vuosi sitten ja nytten ollaan kihlois ja häitä suunnittellaan kesäksi jo. Itseni mielestä netti ja mese auttoivat meitä olemaan yhteyksissä joka päivä ja puhellin laskutkit olivat aika suuret, kun itselläni oli vielä kouluakin jäljellä puolisen vuotta. No olihan meillä välimatkaakin vajaa 400 kilsaa.
Me mieheni kanssa pystyttiin puhumaan ekat kerran netissä ihan vapaasti ja avoimesti. No olihan mieheni vähän ujo sillon, koska hän pelkäsi, että hän mokaa jotain taik huomaan ettei hän osaa puhua sujuvaa suomea kun on itse puhuu äidinkieleksi ruotsia. Muistan kuin vielä eilisen päivän kun tavattiin kan kerran se tapahtui matkahuolossa seinäjoilla ja siitän sitten mentiin abc:lle ja sillehän matkalle mä sitten jäin kun löysin elämäni miehen. Eikä meitä yhtään haittaa vaikka meillä onkin ikäeroa 8 ja puoli vuotta elikkä olen nuorempi kuin mieheni, mutta ei se oo meitä ollenkaan haitanut kun rakastamme toisiamme todella paljon.

Sitä mä en kuitenkaan tajua miksi chateissa suurin osa miehistä hakee pelkästään nettiseksiä?!? Onko miehillä joku pakko puhua seksistä sellaisen nuoren tytön kanssa joka ei pakosti edes sitten ymmärrä mitä sellainen tarkoittaa. Minusta se on todellakin inhottavaa kun ajattelee. Esim. mies kehuu itseään hyvän näköiseksi, mutta todellisuudessa voikin olla sellainen vanha ylipainoinen mies, joka vain tahtoo pyöritellä pikkusormiaan tytön ympärillään yök!! Hirveä ajatus kaiken kaikkiaan.
Miksi kaikki eivät voi puhua ihan normaaleista asioista ja tutustua toisiin ja vaikka löytää itselleen oman rakkaan netin kautta. Vinkkinä kaikille mieheille ei Chatti ole tarkoitettu seksiä varten se on tarkoitettu, että jokainen saa keskustella siellä ihan vapaasti kenen kanssa haluaa ilman että kysytään, että haluatko nettiseksiä!?!?

että suhteen pohjaksi riittää vain se, että on kaksi ihmistä joilla molemmilla on halu pariutua. Pitää olla muutakin yhteistä, ja siksi uskon nykyisin enemmän "Sen Oikean" löytymiseen yhteisten intressien kautta.

Toinen ongelma nettideittailussa on sen helppous ja tavallaan siitä seuraava ajattelutapa, että "aina voi löytyä joku vielä parempi". Eli ei sitouduta kehenkään, koska halutaan treffata vielä yksi kirjoittelukumppani tai saada vielä uusia vastauksia tai kokeilla vielä uutta profiilia.

Setäni avioitui joitain vuosia sitten itsensä ikäisen naisen kanssa, jonka oli tavannut netissä. He vaikuttavat hyvin toisilleen sopivalta pariskunnalta sekä taustaltaan, ulkoisesti että muutenkin.

Itse en ole sitä oikeaa löytänyt, mutta 3,5 vuotta sitten tapasin netin kautta miehen, josta tuli seurusteluyrityksen kautta läheinen ystäväni, jonka kanssa edelleen olemme yhteyksissä pari kertaa viikossa.

Jos tämän osaa olla ottamatta liian vakavasti, niin tätä kautta on mahdollista tavata mielenkiintoisia ihmisiä. Se, että löytääkö itselleen kumppania, on täysin tuurista kiinni. Jotkut löytää, monet ei. Ei kannata missään nimessä turvautua pelkästään internettiin kumppanin haussa. Ja kannattaa varautua henkisesti siihen, ettei löydä ketään netistä.

Ihan leikkimielellä ja huvin vuoksi laitoin ilmoituksen (en edes ollut haku päällä ja viihdyn hyvin yksikseni...) ja eksyin kaverin painostuksesta/uteliaisuudesta treffeille. Sille tielle jäin. Löytöni on todella samanhenkinen kuin minä. Samanlainen koulutus, harrastukset, arvot jne. Lisäksi maailman kiltein ja reiluin ihminen. Toisaalta, aika paljon friikkejä ja epäkelpoja siellä netissä lymyilee. Menestys mahdollista, mutta ei taattu.