Seksihistoria

Ymmärrän pointtisi, tuo on tuttu tunne. Mulla myös on nuoruuden sinkkuvuosilta ja avioliitostakin ihan riittävästi seksihistoriaa, josta en välitä puhua. Vaikkei kamalia mörköjä kaapeissa olekaan, on asioita, jotka tahdon pitää omanani. Tahdon elää tässä ja nyt, uudessa suhteessa, uudella innolla. En myöskään välitä udella mieheltä menneisyyden yksityiskohtia. Meillä on yhteinen seksielämämme, jota voimme luoda nyt ja tulevaisuudessa. Se riittää mulle ;-)

Haluat olla rehellinen, ok ole rehellinen. Hän siis jo kysi määrää ja sinä vastasit? Jos näin case closed, anna asian olla. Ei sinun tarvitse kertoa kaikkia likaisia yksityiskohtia jne.... Ja trust me, hän ei "oikeasti" halua tietää.

Älä ainakkan kerro omasta aloitteesta vain sen takia että haluat jakaa ja olla rehellinen. Vastaa vain kun kysytään ja vain siihen mitä kysytään.

Exät on exiä ja sillä hyvä. Jos ne ei pyöri jaloissa eikä ole jättänyt tauteja tai traumoja kiertoon, niin antaa nukkuvien koirien nukkua.

Kotiläksyksi elokuva "Chasing Amy" etenkin miehelle. Jos mies kysyy onko tää joku hömppä leffa, sano että siinä on sarjakuvia ja lesboja. Oleellsin kohta elokuvassa se missä Silent Bob selittää mitä tuo elokuvan nimi meinaa...

http://uk.imdb.com/title/tt0118842/

Kaikki miehet ei sitä kestä, jos naisella on ollut paljon ja erikoisia kokemuksia seksin saralla aikanaan. Joten vaikka et itse näe mitään pahaa niissä, niin joku muu voi nähdä. Väkisinkin voi tulla sellaisia "no huh huh" ajatuksia. Kaikki eivät tarvitse hirveätä määrää kokemuksia kaikenmaailman kulkijoiden kanssa.

Aika sen näyttää, miten miehesi tulee näihin reagoimaan. Sanooko HYI HELE ja lähtee menemään, vai jääkö kuvioihin mukaan. Riippuu ihmisestä ja siitä kuinka paljon joutuu sulattamaan näitä asioita mitä saa kuulla.

kyrpää huoraan.

Minulla ja miehelläni molemmilla oli kokemuksemme ja menneisyytemme. Ihan luonnollista ja normaalia.

Niistä on puhuttu vain sen verran, että kumpikin tietää, että toisella on ollut säpinää.

Mielestäni se riittää, ainakin meillä. Rehellisiä on oltu, mutta on tarpeetonta ja haitallista tuoda niitä entisiä ihmisiä puhumattakaan yksityiskohdista nykysuhteeseen.

Minä väistäisin tämän aiheen jotenkin tyynesti jos nykyinen tivaa yksityiskohtaista historiaa. Se ei ole epärehellisyyttä vaan viisautta.

Jos kuitenkin päädyt kertomaan, niin suosittelisin kertomaan heti eikä sitten myöhemmin. Jos asiat haittaavat kumppaniasi, niin hänen on parasta tietää niistä heti. Myöhemmin pala palalta paljastuessaan ne vasta raastaviksi muodostuvatkin.

Miten sitten jos joku on saanut "villissä menneisyydessä" tauteja joita ei voi parantaa? Ovatko nämäkin taudit vain menneisyyttä joista ei parane puhua?

hmmm..Ihan riippuu siitä mitä ne sun kokeilut ja jutut on ollut! Se, että esim. Sm-jutut tai ryhmäjutut on tullut kokeiltua niin se on ihan ok, jos oli mielenkiintoa ja se puoli ei iskenyt...vai iskikö?

Onhan tuoasia hieman kaksi piippuinen juttu. Itse en ole kumppaneideni määrää avokilleni kertonut mutta eipä hän ole kyselytkään. Omista taustoistaan hän on minulle kertonut. Menneet on menneitä ja mitä niillä nykysuhdetta vaivaamaan. Mutta jos on jotain ikäviä kokemuksia niin kannataahan ne julki tuoda jotta toisen ois helpompi ymmärtää

kommentteja...Asiallista pohdintaa monelta kannalta.

Asiassa on monta pointtia, tällä hetkellä omalla kohdallani on sellainen tilanne että miesystäväni ei ole enempiä udellut asiasta. Olemme keskustelleet siitä että kokemuksia on ollut ja se siitä.

Omaan seksihistoriaani mahtuu kaikenlaista ja joistakin asioista olen ollut avoin.Hän esimerkiksi tietää tyttöseikkailuistani mutta ihan raisuimmat kokemukset haluan pitää itselläni...Tautien ehkäisystä olen aikoinaan pitänyt huolta joten ne eivät kummittele nykyisyydessä...

Tässä tulee esille myös kumman sitkeässä elävä vanhanaikainen ajatus että miehelle kokemukset ovat plussaa mutta jos naisella on niitä enemmän ja kumppanien määrä moninkertainen niin ei niitä mielellään kerro vaikka niissä ei olisi mitään pahaakaan.

On tämä jännää aika tällainen alkutunnustelu ja tutustuminen...Mies on kuitenkin niin ihana etten tällaista kultakimpaletta käsistäni aio päästää...Menneet on menneitä puolin ja toisin ja nyt ollaan tässä ja nyt...

Aikaisemmissa suhteissa valehtelin seurustelu suhteitteni määrän ja koetin miellyttää miestä, vaikka välillä piti mennä valkoisen valheen puoleen (ja vähän mustemmankin). Minulla suhteita on ollut lähemmäksi kolmekymmentä.

Kun tapasin nykyisen mieheni päätin olla hänelle rehellinen alusta lähtien.. ajattelin, että jos mies ei kestä totuutta niin menköön sitten viihdyttämään jotain tekoneitsyttä... ja sieltähän se kysymys kumppaneiden määrästä tuli aika alussa suhdettamme. Kerroin hänelle suoraan.. mies kävi ulkona jonkin aikaa istumassa lumihangessa ja polttamassa muutaman tupakan. Tuli takaisin sisälle.. puhisi vähän aikaa ja sanoi sitten, että ei sitä ole helppo hyväksyä, mutta toisaalta ei hänkään ole puhdas pulmunen.

Viisi vuotta ollaan nyt oltu yhdessä. Alku ei ollut helppoa kummallakaan edellisissä suhteissa olleiden luottamuspulien ja pettämisien yms. vuoksi. Vuosi meni siihen että mies oppi luottamaan minuun 100% ja senkin saavutin vain olemalla rehellinen viimeiseen asti. Ei helppoa ollut minullakaan oppia luottamaan toiseen ihmiseen. Se kannatti. Nykyisin luottamus pelaa, pystytään puhumaan toistemme kanssa asiasta kuin asiasta.. vaikeistakin.. käymme baareissa yhdessä ja erikseen, yksin tai kavereiden kanssa. Olen löytänyt miehen, joka on minulle avopuoliso, rakas, rakastaja ja paras ystävä. Ja hän on sanonut minulle samoin..
Sitähän ei voi kukaan tietää mikä on tilanne kymmenen vuoden päästä, mutta nyt meillä kummallakin on hyvä olla. Rehellisyys kannatti ainakin meidän kohdalla...