Naisten pään sisältö

Kiltteydellä ja kiltteydellä on muuten eroa. Hellä, huomaavainen ja kohtelias mies on aina painonsa arvoinen kullassa! Sitten on niitä kilttejä miehiä, jotka vain myöntelevät ja myötäilevät joka asiassa ja sanovat "kyllä kulta", "niinkuin haluat, rakas", "tottakai, muruseni, älä nyt hermostu". Se on pidemmän päälle rasittavaa!

Itse haluan tasavertaisen suhteen, siis sellaisen, jossa molemmat päättävät yhdessä, molemmat sanovat mielipiteensä, molempia kuunnellaan, molempia arvostetaan... Siihen ei liian kiltti "kyllä kulta" -mies sovi, sillä en halua päättää yksin kaikesta, vaan odotan, että mieskin ilmaisee kantansa ja osallistuu päätöksentekoon. Yhdessähän sitä eletään, ei pelkästään toisen ehdoilla.

Jokaisella varman on omankokoisensa syyt eroamiseen, ja jos yksi eroaa mainitusta syystä, niin ei pidä yleistää.
Entäpä nainen joka erosi vuosikymmenien liitosta, kun miehen vastaus ongelmien ratkaisuehdotuksiin oli avioero? Ja harrasti kolmen vuoden mykkäkoulua? Hänenkään vaimonsa ei varmaan tiennyt mitä halusi.
Vai olisiko syy kuitenkin ollut se, että kumpikin esimerkin naisista tieso mitä halusi, ja halu oli olla toisenlaisen miehen kanssa, kuin olivat. Jokaiselle syy eroon on erilainen, se pitää ymmärtää vaikka ei hyväksyisikään. Asian ydin on se, että jos ihmisellä ei ole hyvä olla toisen kanssa, ei muilla ole oikeutta tulla kertomaan, onko "sopivaa" erota vai, ei. Se on aivan sama kuin joku tulisi sanomaan sinulle, että sinun on asuttava 12neliön yksiössä, kun sinulla se on, vaikka kuinka ahdistaisi ja kaipaisit isompaan asuntoon, sama kuin joku kertoisi sinulle, mistä sinun pitää olla onnellinen, ja kieltäisi sinulta sen, mikä tekisi sinut onnelliseksi.

Ja kyllä, useimmat meistä tietää mitä haluavat, ei ehkä koko ajan, kuten ei mieskään, mutta pääosin...ja sen mukaan molemmat sukupuolet tekevät ratkaisujaan.

Oma kultani on kiltti ja se tosiaan on alkanut ottaa ajan kanssa aivoon.
En voi moittia häntä mistään ilman, että hän loukkaantuu, mököttää tai jopa alkaa pillittää.
Hänen käytöksensä on välillä todella lapsellista ja annan sen myös kuulua, koska mielestäni minun ei pidä vain alistua hänen temppuihinsa.
Esim. kerran kun olin parvekkeella ja hän meni sisälle, pyysin häntä laittamaan oven kiinni mennessään ettei savu tule sisälle.
Hän laittoi oven LUKKOON ja suutuin tästä hänelle, jolloin hän mökötti ainakin puoli tuntia, vaikka itse oli tyhmä!
Olisiko minun tosiaan pitänyt iloisena koputella oven takana ja nauraa että olipas kiva vitsi tulla omassa kodissaan lukituksi johonkin?!
Muitakin saman tapaisia temppuja hänellä on ollut vaikka kuinka paljon, enkä tosiaan tiedä miten kauan vielä kestän, olen nykyään jatkuvasti pahalla tuulella ja joku päivä varmaan räjähdän ja huudan hänelle pää punaisena.