Kaksi rakastavaista, loukkaa toisiaan todella pahoin ja sen tietää molemmat. Eivät ole enää missään tekemisissä toistensa kanssa mutta loukkausten jälkeen toisen omatunto käy kolkuttamaan ja hän pyytää sähköpostilla anteeksi. Jos olisit tuo toinen jolta pyydettiin anteeksi niin mitä ajattelisit ? Tuntisitko katumusta ja pyytäisit itsekkin anteeksi ? Jos et niin mikä estää anteeksi pyytämisesi ?
Anteeksi
pyytäminen
51033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Riippuu täysin tilanteesta. Eli mikä/kumpi aiheutti riidat rakastavaisten välille? Mikäli itseltäni pyydettäisiin sähköpostilla todella pahaa loukkausta anteeksi, tuskin suostuisin. Kyllä mielestäni erittäin pahat loukkaukset on pyydettävä kasvotusten anteeksi, varsinkin rakastavaisten kesken.
Anteeksiantamisen varmaan estäisi se, jos toisen loukkaus on yksinkertaisesti ollut niin paha, ettei sitä voi enää anteeksiantaa tai sitten anteeksipyyntö on vaikuttanut muulla tavoin vaillinaiselta. Kerro lisätietoja jos tahdot täsmällisemmän vastauksen...
...vähän lisää, että molemmat varattuna ja liian paljon lapsien takia menettävää, jotta anteeksi pyyntöön taikka antamiseen pystyisi !!!! Väärin tuo on koska siihen itse pystyin puolisoni luvalla!!!
menitkään asian ytimeen :-"( Varatuista tässä oli ja on kyse... on vaan niin paha olla kun toinen ei uskalla anteeksi pyytää. Omalta osaltani kävi juuri näin, että pyysin anteeksi pyyntöön ensin luvan ja sen sain ja sitä arvostan !! Miksi tuo toinen ei siihen kykene... vaikka teki minulle pahemmin !!! Haluan anteeksi annon ja pyynnön !! En muuta pyydä enään !
Taitaisin pyytää, että tavattais ja haluaisin jutella asiasta pärstätysten.
tai päinvastoin. Mielestäni pelkkä anteeksipyyntö ei selvitä toiselle mitä pyydetään anteeksi. Me ihmiset loukkaannumme joskus asioista tai sanoista joilla toinen on tarkoittanut hyvää. Joskus tiedämme mitä toinen pyytää anteeksi, joskus emme.
Vaikka tietäisimme mitä toinen pyytää anteeksi niin mielestäni se, että vastaa "annan anteeksi" ei ole riittävä. Anteeksianto on mielestäni myös tultava sydämmestä ja oikeasti annettava anteeksi eikä vain vastattava niin toisen mieliksi. Toisaalta parempi sekin kuin ei mitään, jos toinen uskoo anteeksiannon tulleen sydämmestä. Kärsivä on se, joka ei anteeksi anna (tai saa pyydettyä).
Jos olisin tuo toinen, jolta sähköpostilla pyydettiin anteeksi, niin ajattelisin, että on siinä rohkea, kunnioitettava ja edelleen rakastettava ihminen. Olisin todella tyytyväinen ja onnellinen siitä, että toinen on pyytänyt anteeksi eli katunut tekojaan tai vain yhtä, kenties. Pyytäisin vastavuoroisesti itsekin anteeksi.
Mikä estäisi pyytämästä anteeksi? Siinäpä pohtimista, en tiedä, ainakaan nyt. Täytyy miettiä.