Suomalaiset lannistetaan pienestä pitäen ja se on totta.
Suomalaiset lannistetaan viranomaisten, byrokratian ja muiden hallintokoneiden puolesta.
Kyllä sen aistii aika helposti. Viranomaispelko.
Luovuus ja omatoimisuus leimataan hulluudeksi (jo ala-asteella) tai jopa yhteiskunnan vastaiseksi.
Keskinkertaisuus on päämäärä kaikessa, parempaa ei saa vaatia.
Nuoret haluavat "suureen taloon duuniin" valmistuttuaan, eivät halua/uskalla perustaa oman firman.
Myös vihamielisyys omaa kansaa kohtaan on aistittavissa, (tälläkin palstalla) esim. "MUUTA V***U SITTEN MUUALLE JOS SYNNYINMAASI EI KELPAA" jne.
Eli mistään ei saa olla erimieltä eikä kyseenalaistaa.
Oli kyseessä niinkin mahtavasta kuin sosiaaliturva, maanpuolustus tai urheilu/kulttuuri, vaikka perustelisitkin kantasi asiallisesti.
Ilmastolle ei voida mitään, mutta Suomen yhteiskunta on rakennettu pelkkiin materialistisiin arvoihin, jolloin yksilöllisyys ei saa sijaa, liittyi se mihin asiaan tahansa. DDR-tyyli on läsnä tavalla tai toisella koko ajan.
Suomalaiset eivät yleensä pidä toisia ihmisiä vilpittömästi samanarvoisina avoimesti, ehkä johtuen siitä että sosiaalidemokraattinen yhteiskunta ajattelee ensitilassa vain ihmisiä tilastoina ja numeroina.
Harhaluulona suomalainen palvoo keinotekoista illuusiota insfraktuuria ja muita laitoksia suurina ja AINOINA, n.s. "yhteisinä" saavutuksina.
Suomalaiset lannistetaan viranomaisten, byrokratian ja muiden hallintokoneiden puolesta.
Kyllä sen aistii aika helposti. Viranomaispelko.
Luovuus ja omatoimisuus leimataan hulluudeksi (jo ala-asteella) tai jopa yhteiskunnan vastaiseksi.
Keskinkertaisuus on päämäärä kaikessa, parempaa ei saa vaatia.
Nuoret haluavat "suureen taloon duuniin" valmistuttuaan, eivät halua/uskalla perustaa oman firman.
Myös vihamielisyys omaa kansaa kohtaan on aistittavissa, (tälläkin palstalla) esim. "MUUTA V***U SITTEN MUUALLE JOS SYNNYINMAASI EI KELPAA" jne.
Eli mistään ei saa olla erimieltä eikä kyseenalaistaa.
Oli kyseessä niinkin mahtavasta kuin sosiaaliturva, maanpuolustus tai urheilu/kulttuuri, vaikka perustelisitkin kantasi asiallisesti.
Ilmastolle ei voida mitään, mutta Suomen yhteiskunta on rakennettu pelkkiin materialistisiin arvoihin, jolloin yksilöllisyys ei saa sijaa, liittyi se mihin asiaan tahansa. DDR-tyyli on läsnä tavalla tai toisella koko ajan.
Suomalaiset eivät yleensä pidä toisia ihmisiä vilpittömästi samanarvoisina avoimesti, ehkä johtuen siitä että sosiaalidemokraattinen yhteiskunta ajattelee ensitilassa vain ihmisiä tilastoina ja numeroina.
Harhaluulona suomalainen palvoo keinotekoista illuusiota insfraktuuria ja muita laitoksia suurina ja AINOINA, n.s. "yhteisinä" saavutuksina.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meitä samoin tuntevia ja ajattelevia on paljon,ja luulisin ainoan yhteisen nimittäjän olevan,ettemme ole politiikkaan sitoutuneita,ts.puolueet eivät missään muodossa (kuin kielteisesti)vaikuta hyvinvointiimme.Entistä suuren naapurin ideologiaa lainaten,olemme kansan vihollisia!!.Mutta me vaan uurastamme kukin oman työmme ääressä,tuloksen jakavatkin sitten poliitikot.
Suomalainen järjestelmä tekee kaikkensa, että ihmisiltä puuttuisi tekemisen ja elämisen ilo. Infrastruktuuri päättää, miten tulee elää, pienintä mahdollista yksityiskohtaa myöten.
Vastuunottoon itsestä ei kannusteta. Vapauksia ei tunnusteta.
Muutama päivä sitten TV-dokumentissa verrattiin 60-lukua ja tätä päivää. Kuulemma 60-luvulla sodan jälkeen tuntui että kasvulla ja kehityksellä ei ole mitään rajaa, kun taas tänä päivänä "leikataan siivet" jo nuorena.
Toivottavasti nykyinen byrokratiaähky on ohimenevä vaihe Suomen historiassa. Tullaanko tästä ulos vain kansallisen romahduksen kautta?
Itse vietin nuoruuteni 60-70-lukujen taitteessa. Siis vanha käpy.
Noina muinaisina nuoruusaikoina vallitsevat käsitykset olivat minusta: yhteisvastuu, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimus ja muista ihmisistä huolehtiminen. Kultturikin kiinnosti ihmisiä laajasti.
Kaiken tuon on korvannut nykyaatemaailmassa itsekkyys, materialismi ja "kaikki mulle heti"-mentaliteetti.
Ehkä nuoruudessani sodan koettelemukset ja niistä selviytyminen toinen toistaan auttaen uhrautumalla olivat vielä kansakunnan muistissa.
Lyhyesti sanottuna yhteisöllisyyden on korvannut yksilöllisyytä korostava itsekkyys.
Jos eläminen Suomessa noin ahdistaa voi vaihtaa maata. Yksinkertaista, eikö vain? Suurin osa suomalaisista on maahansa tyytyväisiä. On olemassa pieni mutta sitäkin äänekkäämpi vähemmistö joka maataa patologisesti halveksii.
kusipäitä poliittisia päättäjiä ja luonnevikaisa korkeita virkamiehiä ... ja kaltaisiasi kommentoijia!!
Se ansaitseekin! Jos poliittiset johtajat ovat mielestäsi kusipäitä niin mieti ketkä heidät on kerta toisensa jälkeen valtaan äänestäneet.
"Nuoret haluavat "suureen taloon duuniin" valmistuttuaan, eivät halua/uskalla perustaa oman firman."
Oman firman perustaminen on nyky-Suomessa mahdotonta, sillä noin 60 prosenttiä kaatuu jo alkuaikoina.
Yrittäjälainsäädäntö on todella epäinhimillinen, kun yli puolelle aloittaneista sattuu jotakin.
Ei kannata pilata elämäänsä, vaan pysyä palkansaajana tai työttömänä. Niiden asiat on hoidettu kunnolla.
"Yrittäjälainsäädäntö on todella epäinhimillinen, kun yli puolelle aloittaneista sattuu jotakin.
Ei kannata pilata elämäänsä, vaan pysyä palkansaajana tai työttömänä. Niiden asiat on hoidettu kunnolla"
Eihän tästä ole kuin reilu viisitoista vuotta, kun valtiovallan toimesta opetettiin, minkä arvoinen on yksityisyrittäjä...
Miksi kukaan laittaisi vapaaehtoisesti terveytensä, oman/perheensä toimeentulon ja tulevaisuuden, "viisaiden" päättäjiemme ja breshneviläisten virkamiestemme mielivallan armoille ???
Mutta eihän teillä kantti siihen riitä. Ketäs te sitten syyttäisitte kun ulkomailla epäonnistuisitte. Nyt on niin mukava kun voi kaikista mokistaa muita syyttää.