Joskus ihmettelen miten eri tavalla itse näyttää ajattelevan asioista kuin muut. Oon tavannu monia ihmisiä jo tähän ikään mennessä joiden kanssa oisin halunnu olla tekemisissä enemmän, halunnu ehkä ystävystyä. Silti vaikka itse oon huomannu että joku toinenkin ihminen viihtyy mun seurassa, yhtä hyvin kuin minä hänen, niin silti yllättää se että kyseinen ihminen ei sitten haluakaan pitää yhteyttä juurikaan vaan lyö jarrut pohjaan. Ihmisillä on kai niin monia syitä ettei halua ystävystyä, on joko liikaa ystäviä7kavereita jo valmiiksi, ei oo tarpeeksi aikaa tai energiaa, on tyttöystävät ja poikaystävät, työt ja harrastukset...Monet muutkin siitä puhuu että kyllä sitä monen ihmisen kanssa saa rikottua jään ja näyttää tulevan juttuun mut sit se jää siihen etäiselle kaveriasteelle.
Itsestäni ajattelen että olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja ihan ok tyyppi omine puutteineni tietenkin. Ja osaan mielestäni ymmärtää ihmisiä ja lukea niitä ihan kohtalaisesti, silti...Naiset ovat toisinaan jotenkin epäsuoria ettei aina niin ajoissa että eihän toi oikeestaan haluakaan olla niin hyvä kamu että vois sille soittaa ja nähdä jossain, vaikka siltä on ensin näyttäny. Jonkun ns. verukkeen olla pitämättä yhteyttä saatan ensin ottaa todesta ja aatella että ehkei se kerkiä juuri nyt pitää yhteyttä, varsinkin jos kyseinen henkilö näyttää tykkäävän jutella ja tulee toimeen hyvin mun kanssa. Kyllä sen tietenkin monesti huomaa äkkiä että kyseinen ihminen ei välitä yhtä paljon olla tekemisissä kuin itse haluais.
Toivottavasti en vaikuttanu liikaa sosaalisesti rajoittuneelta tekstini perusteella :D Vaikka oon sosiaalinen ihminen ja tykkään tutustua monelaisiin ihmisiin niin en tietenkään kenen tahansa kanssa haluais ystävystyä...
Itsestäni ajattelen että olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja ihan ok tyyppi omine puutteineni tietenkin. Ja osaan mielestäni ymmärtää ihmisiä ja lukea niitä ihan kohtalaisesti, silti...Naiset ovat toisinaan jotenkin epäsuoria ettei aina niin ajoissa että eihän toi oikeestaan haluakaan olla niin hyvä kamu että vois sille soittaa ja nähdä jossain, vaikka siltä on ensin näyttäny. Jonkun ns. verukkeen olla pitämättä yhteyttä saatan ensin ottaa todesta ja aatella että ehkei se kerkiä juuri nyt pitää yhteyttä, varsinkin jos kyseinen henkilö näyttää tykkäävän jutella ja tulee toimeen hyvin mun kanssa. Kyllä sen tietenkin monesti huomaa äkkiä että kyseinen ihminen ei välitä yhtä paljon olla tekemisissä kuin itse haluais.
Toivottavasti en vaikuttanu liikaa sosaalisesti rajoittuneelta tekstini perusteella :D Vaikka oon sosiaalinen ihminen ja tykkään tutustua monelaisiin ihmisiin niin en tietenkään kenen tahansa kanssa haluais ystävystyä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
jotain sellaista, jota on vaikea tahdonalaisesti ohjata. Kaveruus voi olla hyvää ja syvääkin, mutta ystävyydessä mennään kuitenkin tietyllä tavalla tunnetasolla syvemmäs ja se vaan syntyy kuin itsestään, kun oikea ihminen sattuu kohdalle.
Ystävyyden syntymistä voisi verrata enemmän parisuhteen syntymiseen, eli se on enemmän joidenkin muiden tekijöiden ohjaamaa kuin toiminnan ja tahdon asia.
Ystävyydessä kuitenkin ollaan syvemmällä tunnetasolla tuttuja, eikä se kuitenkaan synny hetkessä, vaan syvenee ajan kanssa.
Moi!
Pakko vastata kun kuulostaa niin tutulle. Mulla on vaikka kuinka monia tollasia "ystäviä" ollu, että ihan hyvin tullaan juttuun ja on yhteistä ym, mutta vähän ajan päästä kuitenkin se olen aina minä, joka yhteyttä ottaa! Se on todella ärsyttävää. Kuitenkin nää tyypit väittää, että ois niin kiva nähä ym, mutta eivät tee mitään sen eteen... Eli pitäskö uskoa vai ei. Joillekin oon vielä suoraan sanonu, että mua haittaa kun he ei vastaa viesteihin tai ei soita ym, mutta eipä oo paljoo auttanu. Sekin tuntuu vaikuttavan, että jos asuu eri paikkakunnalla, niin ei voi muka olla yhteyksissä.- Ja pyh! Puhelin, sähköposti,junat, bussit ja autot on keksitty=) Mä ainakin voisin vaikka joka toinen kuukausi matkustaa tapaa jotain hyvää ystävää eri kaupunkiin. Onneksi mun sisko on tällanen hyvä ystävä, että se matkustaa kolmekin tuntia mua tapaamaan monta kertaa vuodessa. Joillain tuntuu tosiaan olevan se tapa, että soittaa/ viestittää vasta silloin jos on tulossa käymään, mutta muulloin ei voi kysellä kuulumisia, hullua!!
Tuntuu siltä, että nykyään ei ees haluta olla kovin läheisiä ystäviä kovin monen kaa. Varsinkin jos jollain on puoliso tai peräti lapsia, niin sillon viimestään vähenee se tapaaminen ja yhteydenpito. Mä ainakin just sillon haluisin nähä, koska tykkään lapsista. Mullakin oli yksi kirjekaveri, kenen kaa jaettiin kaikki, mut sit kun se muutti lähemmäs mua asuu ja perusti perheen, niin eipä oo pahemmin oltu väleissä...Eikä pyytäny mua ees häihinsä, bvaikka oltiin tunnettu jotain 10v. Vaikka ollaan aika samanlaisia ja samat arvot. En tajuu, miksi kaikki tapaamiset pitäs olla niin virallisia ja sopia viikkoja etukäteen? Ennen oli niin helppoa jossain maalla: mentiin vaan kylään naapuriin ilman että tartti ees soittaa!
Mulla on kans se olo, että jollain ihmisillä on tosiaan liikkaa kavereita eli ne ei tajuu sellasta ihmistä, kellä ei niin paljon ystäviä oo. Kun ne peruu jonkun tapaamisen, niin niille itelleen se on yks hailee, mutta mulle se on tosi loukkaavaa. Ei mulla oo yleensä montaa tapaamista varattu samalle päivälle. Ja mä todella odotan jonkun kaverin näkemistä.
On mulla toki muutamia ystäviä, ketkä pitää muhun yhteyttä, mutta haluaisin olevan enemmän. En viihdy yksin. Kai se on se nykyajan kirous, ettei voida ikinä sanoo suoraan, ettei kiinnosta ystävyys, vaan yritetään väsytystekniikalla saada toinen karisemaan kannoilta, älytöntä sanon minä.
Eli et ole ainakaan yksin ajatustesi kanssa! Ehkä tästä viestistä oli jotain apua. Hyvää kevättä! =)