Nyt olis tällainen ongelma, että olen ihastunut yhteen mieheen ja haluaisin tuoda tunteeni selväksi jollakin tavalla! Olen tasa-arvoa kannattava nainen, mutta ilmeisesti kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että odotan aina miehen tekevän aloitteen. :) Mielestäni asia on simppeli: jos mies ei tee aloitetta, hän ei ole minusta kiinnostunut ja voin unohtaa hänet.
Takaisin tähän mieheen. Olen nyt jonkin aikaa pitänyt pientä silmäpeliä hänen kanssaan, hymyillyt paljon ja myös jutteleminen sujuu minulta luonnikkaasti. Mieskään ei vaikuta liian aralta, vaan olemme molemmat juuri sopivan ujoja. :) Nyt kuitenkin pelkään, että olen säikäyttänyt miehen olemalla liian päällekäyvä ja aloitteellinen.
Eilen, kun mentiin lounaalle, niin pöydässä, jossa aina syömme, minä meninkin istumaan miehen viereen, kun normaalisti istun vallan toisessa pöydässä. Jälkeenpäin mulla oli todella typerä olo, tunsin itseni todella tyrkyksi ja hyökkääväksi miestä kohtaan. Mielestäni mieskin katsoi minua tuon jälkeen jotenkin oudosti?!
Toinen juttu tapahtui viime viikolla. Mies tuli samaan huoneeseen ja minulla oli sovittu tapaaminen lähiaikoina alkamassa. En kuitenkaan tiennyt tarkkaan, mitä kello oli. Näin kännykkäaikanahan minullakaan ei ole enää rannekelloa, joten kysyin mieheltä kellonaikaa. Hän kertoi sen ja lähdinkin siitä tapaamaan sovittua ihmistä. Jälkeenpäin minua kuitenkin hävetti kellonajan kysyminen suunnattomasti, tunsin itseni jotenkin tyrkyksi olemalla noin suorasukainen. Tunnen minä itseni tyrkyksi muustakin syystä. Käyn töissä samassa paikassa, kuin tämä ihastuksen kohteeni ja toisekseen, asun hänestä katsoen ns. "naapurikadulla"!
Mitä mieltä olette miehet ja naiset, olenko liian päällekäyvä? Pitääkö mies minua epätoivoisena tyrkkynä? Säikytänkö unelmieni miehen karkuun, jos vielä jatkan töissäkäymistä samassa paikassa, kuin hän?
Omien ja naisystävieni kokemusten mukaan miehet eivät pidä aloitteellisista naisista, vaan juoksevat karkuun. Kuusi vuotta sitten tein elämäni ensimmäisen aloitteen ja mies antoi minulle pakit ja teki sen vieläpä aika tylysti. Sen jälkeen päätin, että saavat miehet hoitaa aloitteen tekemisen, koska mulle pakkien saaminen oli sen verran nolo ja häpeällinen kokemus.
Takaisin tähän mieheen. Olen nyt jonkin aikaa pitänyt pientä silmäpeliä hänen kanssaan, hymyillyt paljon ja myös jutteleminen sujuu minulta luonnikkaasti. Mieskään ei vaikuta liian aralta, vaan olemme molemmat juuri sopivan ujoja. :) Nyt kuitenkin pelkään, että olen säikäyttänyt miehen olemalla liian päällekäyvä ja aloitteellinen.
Eilen, kun mentiin lounaalle, niin pöydässä, jossa aina syömme, minä meninkin istumaan miehen viereen, kun normaalisti istun vallan toisessa pöydässä. Jälkeenpäin mulla oli todella typerä olo, tunsin itseni todella tyrkyksi ja hyökkääväksi miestä kohtaan. Mielestäni mieskin katsoi minua tuon jälkeen jotenkin oudosti?!
Toinen juttu tapahtui viime viikolla. Mies tuli samaan huoneeseen ja minulla oli sovittu tapaaminen lähiaikoina alkamassa. En kuitenkaan tiennyt tarkkaan, mitä kello oli. Näin kännykkäaikanahan minullakaan ei ole enää rannekelloa, joten kysyin mieheltä kellonaikaa. Hän kertoi sen ja lähdinkin siitä tapaamaan sovittua ihmistä. Jälkeenpäin minua kuitenkin hävetti kellonajan kysyminen suunnattomasti, tunsin itseni jotenkin tyrkyksi olemalla noin suorasukainen. Tunnen minä itseni tyrkyksi muustakin syystä. Käyn töissä samassa paikassa, kuin tämä ihastuksen kohteeni ja toisekseen, asun hänestä katsoen ns. "naapurikadulla"!
Mitä mieltä olette miehet ja naiset, olenko liian päällekäyvä? Pitääkö mies minua epätoivoisena tyrkkynä? Säikytänkö unelmieni miehen karkuun, jos vielä jatkan töissäkäymistä samassa paikassa, kuin hän?
Omien ja naisystävieni kokemusten mukaan miehet eivät pidä aloitteellisista naisista, vaan juoksevat karkuun. Kuusi vuotta sitten tein elämäni ensimmäisen aloitteen ja mies antoi minulle pakit ja teki sen vieläpä aika tylysti. Sen jälkeen päätin, että saavat miehet hoitaa aloitteen tekemisen, koska mulle pakkien saaminen oli sen verran nolo ja häpeällinen kokemus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuuluu saalistaa eikä naisen. Älä ole tyrkyllä.
Työpaikka saattaa olla aika paha paikka tehdä aloitetta, sekä miehelle että naiselle. Näette toisianne vissiin päivittäin vaikka pakit tulisikin ja oman kokemuksen perusteella se on aika hanurista.
No mielestäni et ole ollenkaan päällekäyvä, toi viereen istumisen mies kyllä huomaa jotenkin, lähinnä varmaankin siitä, että käyt kerran istumassa hänen vieressään ja sitten menet taas muualle istumaan. Kuules nainen, tuo ajan kysyminen ei ole mitään. Jos kysyt suoran kysymyksen, saat suoran vastauksen. "Uskallan" väittää, että mies ei nähnyt tilanteessa yhtään mitään erikoista. Ja näiden tapahtumien välillä oli viikko...
Olet varmaan ollut tekemisissä äijän kanssa sen verran todetaksesi että hän ei ole idiootti. Nämä ylläolevat ovat aikamoista spekulointia: en tunne sinua enkä miestä. Mitä sitten teet? Kysy sitä kahville, nypit hihasta ja sanot että haluat jutella kahdestaan. Minä, ja ehkä se mieskin, olen oppinut kantapään kautta, että naisten eleitä "tulkitsemalla" voi mennä syvälle metsään. Aivokapasiteetti ei riitä siihen.
Tee se! Jos tuo nimimerkkisi 85 kertoo syntymävuotesi, niin tuo kuuden vuoden takainen tapahtuma on ollut joku teinipelleily, josta ei saa mitään irti, anna sen olla. Lopuksi: voit ehkä tehdä tilannetta mielenkiintoisemmaksi tai pelastaa itsesi jos pakit tulee muotoilemalla kysymyksesi loppu jotenkin näin: "... älä nyt innostu kuitenkaa liikaa..."
No joo, tämä oli vaan epäselvää tajunnanvirtaa, ja todennäköisesti tosipaikan tullen et muista mitään ohjeita :) Onnea, kerran se kirpaisee, ja toivon todellakin sinun puolestasi, että mies ei mene lörpöttelemään tekosistasi koko työpaikalle.
Sama kysymys taas uudelleen?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000024550545
Mielestäni on naurettavaa, jos joku todella ajattelee noin minimaalista vastaantuloa tyrkyllä olemiseksi. En usko että teksti on vakavissaan kirjoitettu.
Miehenä en koskaan lähesty naista, ellei hän osoita kohtuullisen selvästi että kiinnostusta löytyy. Mahdottomien tavoittelu tuotta vain stressiä ja pettymyksiä.
ihmisten mielipiteitä, kun tosiaan pelkään säikyttäväni miehen karkuun.
Tuon aloituksesi perusteella väittäisin, että kärsit jostain pahemmista itsetunnon ongelmista. Olit kovin tarkasti miettinyt pieniä yksityiskohtia ja luulottelet ilmeisesti aika lailla.
Toimintasi on ollut kertomasti perusteella täysin sopivaa, eikä miehen pitäisi siitä säikkyä.