avovaimo tuli keskiviikkona töistä ja ilmoitti kaikessa rauhassa lähtevänsä pois.sanoi ettei tunne minua kohtaan enää 5vuoden yhdessä asumisen jälkeen mitään.ilman mitään varoitusta ja muutenkin meillä on mennyt ihan hyvin koko ajan.eihän se nyt aina mitään ruusuilla tanssimista ole pitkässä suhteessa.mutta mitä helvettiä mä teen kun rakastan sitä niin paljon ja kun sanottiin että tunteet on kuollu mua kohtaan ja mitään mahdollisuutta parantaa tilannetta ei annettu.ehdotin parin kuukauden taukoa mutta ei kelpaa.toista äijää ei kuulemma ole kuvioissa enkä jaksa uskoakaan sitä.oon ollu keskiviikosta asti niin sekasin että mitä mä teen?kaikkeen oon tottunu elämässä mutta en näin kovaan kipuun ja tuskaan ole törmänny ees aikasemmissa suhteissa.mä vaan rakastan niin paljon
jätetty
mitä teen
131655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
vuotta sitten saman.Hain myöskin neuvoja täältä ja lohtua.En tiedä miten sinua rohkaisisin jatkamaan elämää,Tiedän ja tiedät sanat tuntuvat helinältä siinä vaiheessa.Minäkin menin niin rikki että jouduin ekan kerran elämässäni turvautumaan masennuslääkkeeseen.Sen vain haluan neuvona antaa älä sulloudu yksinäisyyteen.Keksi mitä tahansa tekemistä vaikkei huvittaisikaan älä jää seinien sisälle,kävele,ulkoile.käy kirjastossa,tee sitä mistä nautit.Kuitenkin se on aika joka auttaa vaikken itsekkään uskonut mutta nyt jo helpottaa.Voimia ja jaksamista ja itke mies se helpottaa.
Tuollaiset äkkinäiset erot johtuu usein toisen
vaihtelevista tunteista ja siitä, että ihmiset
tekee usein virheitä tunteittensa ohjaamina.
Tänään tuntuu tältä ja huomenna jo ihan muulta,
sitten kadutaan tehtyjä, ehkä peruuttamattomiakin
päätöksiä.
Älä sinä luovuta, sano hänelle suoraan,
tälläistä suhdetta kannata näin vain tuhota.
Koittakaa yhdessä löytää jokin syy tälle
naisesi äkkinäiselle tarpeelle lopettaa suhteenne.
Se ei vaikuta nyt oikein luonnolliselta.
Saattaa olla tosin, että hänellä on se toinen,
mutta ei vaan uskalla eikä saa sanottua sitä.
Tällöin suhteen päättymiselle on ymmärettävämpi syy.
Mutta ei muuten.
Itse en usko juttuihin, joissa noin vain kasvetaan erilleen.
Suhteeseen vaikuttaa AINA kaksi ihmistä. Molemmista se on kiinni, miten suhde toimii, jos toimii. Ei sitä voi toinen pitää kasassa. Tai jos toisella kuolee tunteet, niin miksi ne on kuolleet? Usein jätetty havahtuu vasta sitten, kun jätetään, eikä silloin kun on riitoja ja pitäisi tosissaan käsitellä niitä asioita ja puhua tai muuttaa itseään kummankin. Jos sitä ei tehdä, eikä suhdetta hoideta silloin kun pitää, niin herää vasta sitten kun kaikki on myöhäistä.
Tottakai tunteet vaihtelee, mutta jos suhde johdonmukaisesti menee alamäkeä ilman, ettei sille tehdä mitään tai että toinen vain tekee, eikä toinen välitä, niin jätetty voi olla kuin puulla päähän lyöty, että enhän minä uhri raukka tässä mitään mistään ymmärrä, vaikka suhde olisi yhtä helvettiä ollut.
Se ei ole toisen virhe. suhde on molempien yhteiseen hiileen puhallus.
Minä uskon erilleen kasvamiseen, jos suhteen eteen ei toinen tee mitään tai ollaan ns. vapaamatkustajia, että toisessa on aina vika, jos se nalkuttaa, tai valittaa, mut itse ei edes KUUNTELE eikä välitä toisen tunteista tai yritä OMALTA OSALTA sopeutua. Suhde on molemmilta työtä, ei vain toiselta.
Niin tietysti onkin. Suhde on molemmilta työtä. Olet oikeassa siinä. Ja tunteet voivat kuolla, ihmiset kasvavat erilleen. Suhteessa on aina kaksi ja pitää osata kuunnella kun toinen kertoo ongelmista. MUTTA eiköhän ap. kirjoittaja kirjoittanutkin ettei niillä ollut mitään ongelmia, ettei toinen aikaisemmin sanonutkaan mitään erosta tai sen tyyppisistä tunteista? Sehän tarkoittaa nimenomaan että jättäjä ei tehnyt mitään suhteen vuoksi.
Ei riitä että menee huonosti, pitää myöskin voida sanoa sen ja osata keskustella siitä. Vasta sen jälkeen voi hyvällä omatunnolla puhua erosta. On vaan valitettavasti aivan liian paljon ihmisiä jotka eivät osa puhua ongelmistaan. Eli he tekevät just noin. Miettivät asiaa itsekseen ja heittävät sen sitten aivan yhtäkkiä toiselle kun päätös on jo tehty. Jätetylle ei jää minkäänlaisia mahdollisuuksia tehdä asialle mitään. Se jättää usein aikamoisia traumoja toiselle. Jos haluaa keskustella ongelmista niin pitää myöskin antaa toiselle mahdollisuudenkin muuttua, ei voi heti yhden virheen kohdalla ilmoittaa että jos et heti osa tätä niin silloin ei käy.
(siis niin kauan kun ongelma ei ole pettämistä tai väkivaltaa)
Tsemppiä sinulle muuten. Tilanne on vaikea, mutta ajattelee sitä näin: jos hän voi noin vaan heittää tuollaista sinulle niin hän ei ole sopiva henkilö sinulle. Teillä on näköjään ollut aivan eri käsitys parisuhteesta. Jonkinlaisena lohtuna voin sanoa että ihminen käyttäytyy noin epärationaallisesti vaan jos hänellä on tosi huono olo, eli kyllä hän välittää sinusta, mutta se ei valitettavasti riitä hänelle enää. Joten hän toimii näin koska hän ei kykenee parempaan.
Tuskin "toinen" on ymmärrettävä syy!!!!!! Silloin on ollut suuhteessa vikaa, joka kaipasi korjausta esim.
Samanlaisii tunteita eron jälkeen. Vaikeata ollu, mut pakko vaan jaksaa. Yrittää miettiä ja tehdä hyviä asioita omalle elämälle.
Sano sille suoraan näistä sun kivuista ja sen sellaisesta. Voi tietty olla, että kaikuu kuuroille korville, jos se ei tunne sua kohtaan enää mitään.
hyvä kaveri kuuli asiasta ja tuli hakee mua messiin tänä iltana ja pitkän suostuttelun jälkeen lähdin mukaan rundille mutta joka paikas tunsin vaan roikkuvinani mukana ja tunsin jonkinlaista häpeää olemassaolostani.en tiiä onko tämä nyt jo lapsellista vuodattaa tämmösiä täällä ku en olevinaan ole edes tän luontonen mutta en ikinä oo ollu näin rikki ja väsyny.tuntuu et ois nyt vaan niin helppoa laittaa kaikki lekkeriks.en vaan pysty tähän ja olen sen puoliskolle ilmoittanut mutta se oli vissiin tässä.nyt väsyttää.en oo ilmoituksen jälkee nukkunu enkä syöny.mutta kiitos teille jotka laittoi viestiä mulle.ne tuli oikeasti tarpeeseen ja auttoivat mutta ei musta oo tämmöiseen ittestä saa joku muu saa nyt auttaa tää netti ei ihan riitä tarpeeks enää.en pysty.mutta kiitos ja anteeks kun vaivasin
jaksaa. Olen kokenut saman plus että vielä minulle jäi lapset ja saatananmoiset velat. Päivä kerrallaan ja ehkä jokainen päivä syö murusen siitä tuskasta...
luulin olevani kovakin täämöisissä asioissa mutta tästä ei tuu yhtään mitään.en tiedä onko hyvä vai huono asia kun on oltu hänen kanssa joka päivä yhteydessä ja seki sano että sillä on paha olo mutta yhteen ei vissiin yritetä.töihin en ole mennyt enkä mitään oo ees syöny koko aikana on vaan niin paha olla.ittestäni oon kaikki viat käyny läpi ja yritin aatella meidän huonojakin hetkiä mutta ei sekään auta.mä en voi toisen pyynnöstä tappaa omia tunteita.mä oikeasti rakastan sitä pikkusta
on PAKOTETTAVA itsesi liikkeelle. Kaikkein pahinta on jäädä pohtimaan asioita. PAKOTA itsesi töihin, PAKOTA itsesi liikkumaan, lenkille tms. Minulla pakkona oli ne lapset, vaikka tuntui, ettei mitenkään selviä. Sinun täytyy löytää se pakko sisältäsi ja päästä kiinni arjen rutiineihin. Ja lopeta se yhteydenpito, koska joka kerta sinussa herää pieni toivonkipinä, joka jälleen kohta sammuu. Se syö miestä rotan lailla. Sinä selviät!!!
Mieheni ilmoitti minulle vuoden avioliiton jälkeen, että hän ei rakasta . . .
Ei halua minua, eikä pysty pakottamaan itseään rakastamaan minua . . .
Siitä on jo vuosia, kauan aikaa asuttu jo erilläänkin,
mutten pysty hakemaan eroa, koska minä rakastan . . .
Rakkaus on syvältä perseestä, eikä siitä ole kuin haittaa ja harmia :(
EI ENÄÄ KOSKAAN ! ! !
oon ollu pari päivää pois maisemista ja arjesta ei vaan saa kiinni.tänään tulin aamulla kotiin ja heti huono olo voimistu niin että taas olin kuin joku muumio.tiedän että pitäs pakottaa ittensä tekee jotain mutta ei vaan jaksa.maanantaina joudun varmaan varaamaan ajan jollekki joka kuuntelee,tiedä sitte onko apua mutta ei oo muitakaan kelle pystyisin puhumaan naamatuste asioista.teidän vastauksista on ollu kyllä suuri apu.en halua enää ikinä rakastua jos se on näin kovan tuskan takana luopua ihmisestä jota rakastaa enemmän kuin omaa elämäänsä ja jota varten osti talot sun muut.elämä on vääryyttä