Hei, Tiedän että ero on meidän suhteessa väistämätön. Olemme jo tehneet kaiken minkä voi. Emme vaan enää pysty asumaan saman katon alla. Haluamme vaan täysin eri asioita. En tiedä miten se nyt tuntuu vaan niin varmalta. Ehkä se, että asumusero on tehnyt tehtävänsä. Olemme yrittäneet olla yhdessä mutta siitä ei tule mitään. Kumpikin syyttä toista ja puolustaa itseään. Vaimolla on yhteen palaamiseen ns. ehdot kuten esim, kodinhoitoon, lastenhoitoon, sukulaisiin, hänen menemisiinsä, alkoholinkäyttöön ja harrastuksiin liittyen.
Miten helvetissä tässä pääsi käymään näin. En pelkää eroa enkä sitä että kaikki lähtee alta. Olen vaan niin vittuuntunut siihen, että muija on täysin välinpitämätön minua kohtaan. Mistään muusta ei voida keskustella kuin ehdoista ja luopauksista!. Niitten helvetin ehtojen kanssa hän vaan meuhkaa. Ja syyllistää minua, että minä en haluakkaan tätä parisuhdetta kuntoon ja olen eroa haluamassa! Onko tää jotain pimeän puolen naisen logiikkaa?. EIhän nyt kukaan täysjärkinen voi lähteä mihinkään loppuelämän "ohjelmaan" mukaan!?
Ei se ressukka tajua, että pian se saa hankkia itselleen uuden koiran ja se voi olla "vähän" vaikeaa.
Aurinko paistaa!(hymyilee) Moottoripyörä kelit lähenee...
Arvakkaa mitä? Mä luulen, että mun elämä on vasta alkamassa.
Terv: Ei kenenkään koira!
Miten helvetissä tässä pääsi käymään näin. En pelkää eroa enkä sitä että kaikki lähtee alta. Olen vaan niin vittuuntunut siihen, että muija on täysin välinpitämätön minua kohtaan. Mistään muusta ei voida keskustella kuin ehdoista ja luopauksista!. Niitten helvetin ehtojen kanssa hän vaan meuhkaa. Ja syyllistää minua, että minä en haluakkaan tätä parisuhdetta kuntoon ja olen eroa haluamassa! Onko tää jotain pimeän puolen naisen logiikkaa?. EIhän nyt kukaan täysjärkinen voi lähteä mihinkään loppuelämän "ohjelmaan" mukaan!?
Ei se ressukka tajua, että pian se saa hankkia itselleen uuden koiran ja se voi olla "vähän" vaikeaa.
Aurinko paistaa!(hymyilee) Moottoripyörä kelit lähenee...
Arvakkaa mitä? Mä luulen, että mun elämä on vasta alkamassa.
Terv: Ei kenenkään koira!
Vastaukset 5
Vanhimmat
sille yhdessäololle on jotkut raamit oltava,yhdessä sopien.Jos tuolleen ajattelet, niin ehkäpä parempi on erota.
Kuulostaa helvetin tutulta. Olen kahden leikki ikäisen lapsen isä ja tein päätökseni. Joten me erosimme. nyt olen löytänyt EHKÄ elämäni naisen. Seurailen tilannetta kuinka käy ja heittäydyn vasta sitten mukaan jos siltä tuntuu. Nyt tuntuu kyllä hyvältä. Saan olla lopultakin omaitseni ja vierellä ihminen joka hyväksyy mut sellaisana kuin olen. Tuntuu siltä että nyt on elämäni kevät. Saan jopa viettää lasteni kanssa aikaa ilman arvostelevia huomautuksia. Tsemppiä elämä jatkuu ehkä vieläkin valoisampana. Ei muutakun tuntosarvet pystyyn ja uusia tuulia haistelemaan.
paljon tsemppistä hänelle. Suksi sinä äijä kuuseen.
hahahhahahhaha.........
Vaimosi on päässyt henkisesti itsensä herraksi ja tasapainoon, et enää pysty häntä järkyttämään. Eikä hän ilmeisesti haluakkaan Sinua takaisin. Olet velikulta otteesi häneen menettänyt. Kannattaiskohan nyt romanttinen illallinen kaikkien lupausten kera?
Silleen saisit vedätettyä muutaman kuukauden lisää??
Kuules, kokemuksesta näin viiskymppisenä kerron että ei meitä keski-ikäisiä miehiä enää minään saaliina pidetä, ei ainakaan jos on ruokkoja tilillä. Naiset taasen tuntuvat pariutuvan kohtuu ajassa uudelleen. Taakseen katsomatta. Eli pidä sinä kiinni eukostasi jos sen vielä taidat. Taitaa olla lipsumassa?
nim. 10 vuotta yksin.
"Ero tulee"...Asumuserosta ei ole hyötyä ellei asioita käsitellä molemmin puolin. Ymmärrän, että kiehut vaimosi vaatimuksia vastaan. Kun pahin kriisivaihe on päällä, ei asioiden keskustelemisesta tule yhtikäs mitään. Riitelyyn ja eron uhkaan johtaa käsittelemättömät asiat ja loukatut tunteet. Teillä varmasti molemmin puolin näitä loukkaantumisia. Vaimollasi ja Sinulla on selvästi tunteita toisianne kohtaan, koska kertomasi mukaan hön syyttää Sinua siitä, että et halua avioliittoanne kuntoon. Tosin kaikissa avioliitoissa on ongelmia -toisissa ne riidellään molemminpuolisesti, joskus raivokkaastikin, toisissa ne lakaistaan maton alle tai jompikumpi pakenee riitelyä. On hyvä, että sentään riitelette jollakin keinolla! Ensiksi ota vaikka Sinä ohjenuoraksi, että pyrit käsittelemään asioita vitutuksestasi huolimatta ensimmäiseksi sen vuoksi, että lapsenne kärsivät sotatilasta ja perheenne erossa olosta vaikka Sinusta tuntuisi siltä, että lasten on parempi, kun nyhjäätte erillänne, kun saman katon alla puristaa. Lapset kärsivät myös siitä, että tulette riitelemään myös lopullisen eron jälkeen, kun nyt ette asioista pysty sovittelemaan vaan riitely jatkuu erotuomion jälkeenkin käsittelemättömien asioiden ja tunteiden vuoksi. Mene puolitiehen vastaan vaimoasi, koska se auttaa ja samoin tulee vaimosi tehdä - lastenne vuoksi. Teillä on selvästikin tunteita toisianne kohtaan ja prätkällä karkuun hurauttaminen ei paranna asiaa, se on pakenemista ja ensisijaisesti se loukkaa lapsianne. He elävät tilanteessa kokoa ajan ja stressaantuneina. Asumusero ei vielä meinaa mitään eikä ole maailmanloppu. Teillä on vielä annettavaa toisillenne ja saatte varmasti asiat tyydyttämään molempia osapuolia, kun vaan yritystä löytyy. Pakeneminen ja uudet suhteet satuttavat myös lapsia, ei vain teitä toisianne. Lapset tarvitsevat teitä vielä aikuisinakin ja parasta, että jaksaisitte nähdä yhdessä perheenä lastenne kasvun, kehityksen ja tulevaisuuden tapahtumat. Älä anna periksi, halaa ja rutista lastesi äitiä vaikka vituttaisikin. Tarvitsette läheisyyttä, riitely tuo etäisyyttä. Kun sydämet hieman sulajavat niin keskusteluyhteyskin alkaa sujua. Luovien, hitaasti ja rauhallisesti. Onnea yritykselle ja perheellenne jaksamista tyrskyn keskellä ja tyvenen koittaessa. Nim. "Ajatuksella mukana"