Me olemme nyt mieheni kanssa tosi pahassa kriisissä. Hän on muuttunut (ja hänen mielestään minä) ihan oudoksi.
meillä on mennyt mielestäni ihan hyvin, kunnes hän otti kerran puheeksi että minä en koske häneen milloinkaan!(paitsi sängyssä silloin kun MINULLE sopii) En ollut edes ajatellut että pitäisi koko ajan pussailla ja kiehnätä toisen kyljessä mutta ilmeisesti. Rupesin ajattelemaan, niin niin näinhän se hyvin pitkälle on ollut. Hän on nyt päättänyt että ei enää yritäkään itse koskea minuun, koska aina keksin heti jotain muuta, milloin pitää astiat laittaa koneseen yms.
Alle kouluikäisiä lapsia on kaksi, ja siinä kun arkea pyörittää ja töissä käy, niin ei vain jaksa koko ajan olla niin romanttisella päällä.
Minä siis en näe edes tässä mitään ongelmaa,mutta mies on nyt ihan helvetin kypsänä ja tiuskii minulle ja on tosi tympeänä. Hirveästi houkuttelee mennä hänen luokseen!
Mielestäni hän on tehnyt nyt asiasta liian suuren numeron. Nyt kun olen ajatellut jälkeenpäin tätä asiaa, niin olen huomannut että minun on tosi vaikea lähestyä miestäni, siis ihan tavallisessa arjessa. Joskus vaikka kattelen häntä ja ajattelen että kuinka hyvännäköinen hän on, ja tekisi mieli mennä vierelle ja vaikkapa suudella mutta se on ihan helvetin vaikeaa! En ymmärä miksi?
Varsinkin nyt se on vaikeaa kun hän teki tästä näin ison numeron.
Saa nähdä, mitä tästä tulee, kohta pää jo halkeaa
meillä on mennyt mielestäni ihan hyvin, kunnes hän otti kerran puheeksi että minä en koske häneen milloinkaan!(paitsi sängyssä silloin kun MINULLE sopii) En ollut edes ajatellut että pitäisi koko ajan pussailla ja kiehnätä toisen kyljessä mutta ilmeisesti. Rupesin ajattelemaan, niin niin näinhän se hyvin pitkälle on ollut. Hän on nyt päättänyt että ei enää yritäkään itse koskea minuun, koska aina keksin heti jotain muuta, milloin pitää astiat laittaa koneseen yms.
Alle kouluikäisiä lapsia on kaksi, ja siinä kun arkea pyörittää ja töissä käy, niin ei vain jaksa koko ajan olla niin romanttisella päällä.
Minä siis en näe edes tässä mitään ongelmaa,mutta mies on nyt ihan helvetin kypsänä ja tiuskii minulle ja on tosi tympeänä. Hirveästi houkuttelee mennä hänen luokseen!
Mielestäni hän on tehnyt nyt asiasta liian suuren numeron. Nyt kun olen ajatellut jälkeenpäin tätä asiaa, niin olen huomannut että minun on tosi vaikea lähestyä miestäni, siis ihan tavallisessa arjessa. Joskus vaikka kattelen häntä ja ajattelen että kuinka hyvännäköinen hän on, ja tekisi mieli mennä vierelle ja vaikkapa suudella mutta se on ihan helvetin vaikeaa! En ymmärä miksi?
Varsinkin nyt se on vaikeaa kun hän teki tästä näin ison numeron.
Saa nähdä, mitä tästä tulee, kohta pää jo halkeaa
Vastaukset 5
Vanhimmat
mielestäni mikään ei ole sen kauniimpaa ja ihanampaa kuin ne pienet kosketukset jotka saa toiselta arjen keskellä odottamatta ja ohi mennen ja kiireen keskellä.tosin se on ollut itsellänikin asia joka on täytynyt opetella,kun on tuntunut vieraalta käytökseltä,mutta nyt ne tulee luonnostaan ja eikä tunnu lainakaan höperöltä touhulta.tosin sinun tapauksessasi on tietysti vaikeampaa aloittaa,kun miehesi on sanonut asiasta ja lopettanut huomion osoitukset itse.olisiko liian vaikeaa sanoa että olet monesti ajatellut suutelevasi,mutta on jostain syystä jäänyt tekemättä ja sanoisit että yrität opetella pusuttelemaan ja halailemaan muutoinkin kun tekee mieli...vaikeaahan se on, se puhuminenkin
Parisuhteen arkeen kuuluu osoittaa kumppania kohtaan hellyyttä, hyväksymistä, kiitollisuutta, arvostusta ja halua katsein, sanoin, suukoin ja kosketuksin, noin vain ohimennen sipaisten ilman mitään erityistä syytä jopa. Kokeile tätä ensin varovaisesti, sitten useammin, ja jos mies tästä ei pehmene, jo on kumma! Kokeile ennen kuin pää halkeaa.
Itku tuli kun luin nuo teidän kirjoitukset.
Pää on todellakin halkeamispisteessä ja pala kurkussa koko ajan.
Itku on herkässä.
Ainoa vaihtoehto kai se on nyt opetella, mutta mielestäni mieskin voisi olla vähän ymmärtäväisempi!
Puhuminen asioista on ollut meillä aika heikkoa.
Enhän minä tahallani ole tällainen kuin olen, mutta miehen mielestä vain kiusaan häntä ja haluan olla pirullinen. Asia ei ole niin ollenkaan.
ymmärtäväisyyttä tarvitaan aina enemmän ja ei tosiaan ole kivaa jos mies luulee että teet kaiken hänen kiusakseen ja se on kyllä niinkin että olisi sen suun voinut aukaista mieskin ennen kuin noin pahasti yli keittää.puhuminen on mielestäni vielä vaikeampaa kuin ne hellyyden osoitukset ja sitä puhumisen taitoa en ole vielä oppinut,vaan kehittelen niistä kärpäsistä härkäsiä ja vasta sitten saan suun auki,mutta mutta harjoitellaan sitä puhumisen jaloa taitoa...niin ja sitä hipaisemista voi harjoitella vähän saalakin ja koskea kun toinen nukkuu...
Mitäpä, jos siis koittaisit "kiertoteitse" ja laittaisit tosiaan miehellesi sähköpostia (jos hänellä on oma s-postilaatikko) ja liität siihen linkin tuohon alkuperäiseen viestiisi?
Kenties voisit myös hieman alustaa asiaa ja kirjoittaa jokusen rivin tuntemuksiasi samaiseen viestiin.
Sitten alat ajatella "aivojesi alemmalla tasolla" eli unohdat järkiajatukset ym. tunnepuolta sekoittavat ajatukset aina, kun tuntuu siltä että tekisi mieli jotenkin koskettaa tai lähestyä häntä. Annat vaan tunteiden ja hetken viedä, tee spontaaneja tekoja ja ylläty! Älä kuitenkaan loukkaannu, jos mies onkin huonolla tuulella tai ei juuri silloin reagoi tai pidä kosketuksestasi, sillä harva ihminen on aina sillä tuulella, että sallisi toisen tulla ihan liki.
Tällaista tuli mieleen...